Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Fortumin tytäryhtiön korvauskanne peruttava

Uniperin oikeustoimet Hollantia vastaan ovat täysin valtion omistajaohjauksen periaatteiden vastaisina. Fortumin tytäryhtiö Uniper aikoo vaatia Hollannilta korvauksia maan kivihiilikiellon takia.

Tätä on historian väärällä puolella seisominen. Tällainen toiminta voi pahimmillaan heikentää muiden maiden halua toteuttaa kipeästi tarvittavia ilmastopäätöksiä. Siten se pahimmillaan kiihdyttää ilmastokriisiä.

Hollanti on päättänyt kieltää hiilen käytön energian tuotannossa vuoden 2029 loppuun mennessä. Uniperin mukaan hiilivoimalan käyttöaika jäisi aiottua lyhyemmäksi ja siksi sille tulisi maksaa korvauksia. Myös Suomella on vastaavanlainen hiilikieltolaki. Puhtaaseen energiajärjestelmään siirtyminen on välttämätöntä ilmastokriisin hillitsemiseksi.

Nyt Suomen valtion omistama yritys on haastamassa toista EU-maata välimiesoikeuteen tytäryhtiönsä kautta ja hakemassa korvauksia ilmastotoimista. Tämä on järkyttävän häpeällistä toimintaa.

Fortumin toiminta on hallituksen omistajaohjauslinjauksen vastaisena. Linjauksen mukaan valtionyhtiöiden on huomioitava Pariisin ilmastosopimuksen tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemisestä 1,5 asteeseen. Suomen valtion on käytettävä omistajaohjausta Fortumin suuntaan ja estettävä Uniperin oikeustoimet.

Viime viikolla Kivelä jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen kansainvälisen energia-alaa koskevan ECT-sopimuksen uudistamisesta. ECT-sopimus antaa energiayhtiöille laajat oikeudet vaatia valtioilta korvauksia ilmastopoliittisesta sääntelystä, kuten fossiilienergian alasajosta. Ulkomaiset yritykset voivat investointisuojaan viitaten haastaa valtiot oikeuteen suljetussa välimiesoikeudessa ja siten kiertää kansalliset ja kansainväliset tuomioistuimet. Tästä on kyse myös Uniperin tapauksessa. Tämä on jälleen kerran osoitus siitä, että ECT-sopimus on pahasti vanhentunut ja siitä on irtauduttava.

Suomen valtio omistaa enemmistön energiayhtiö Fortumista, joka puolestaan on saksalaisen Uniperin pääomistaja.

Mai Kivelä 2018, Helsinki

Fossiilisen energian investointisuojasta on luovuttava

Suomen ja koko EU:n ilmastotavoitteet uhkaavat jäädä toteutumatta kansainväliseen energia-alan ECT-sopimukseen sisältyvän investointisuojan takia. Siksi jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen sopimuksen uudistamisesta.

Puhtaaseen energiajärjestelmään siirtyminen on välttämätöntä ilmastokriisin hillitsemiseksi. On kestämätöntä, että yritykset voivat hidastaa tai jopa estää ilmastotoimia uhkaamalla korvauskanteilla. Jos energiajättien suojaksi menneinä vuosikymmeninä laadittu sopimus estää tehokkaat ilmastotoimet nyt, on siitä aika luopua tai neuvotella se uusiksi. Energy Charter Treaty -sopimus (ECT) antaa energiayhtiöille laajat oikeudet vaatia valtioilta korvauksia ilmastopoliittisesta sääntelystä kuten fossiilienergian alasajosta. Viimeisin esimerkki tästä nähtiin helmikuussa, kun saksalainen energiajätti RWE ilmoitti, että se haastaa Alankomaat välimiesoikeuteen, koska maan uusi hiilikieltolaki kieltää kivihiilen energiakäytön vuoden 2030 jälkeen. RWE hakee Alankomailta 1,4 miljardin euroa korvauksia.

Myös Suomen valtion enemmistöomisteisen energiayhtiön Fortumin tytäryhtiö Uniper on uhannut Alankomaita välimiesoikeudella samasta syystä. Tämä siitä huolimatta, että myös Suomella on samankaltainen hiilikieltolaki. Investigate Europe -verkosto on arvioinut, että EU-maissa, Britanniassa sekä Sveitsissä on yhteensä 345 miljardin euron edestä fossiilisen energian investointeja. Pelkkä uhka miljardikorvauksista ja vuosia kestävästä arvaamattomasta suljettujen ovien takana käytävästä välimiesoikeusprosessista voi riittää painostamaan hallituksia ja vesittämään sääntelyä. ECT-sopimus on peräisin 1990-luvulta ja sen uudistamisesta on neuvoteltu jo yli vuoden ajan. Neuvottelut ovat olleet takkuisia, sillä muutokset vaativat yksimielisyyden kaikkien sopimusosapuolten kesken.

Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on keskeistä, että Suomi ja muut EU-maat eivät sido käsiään ja lukitse yhteiskuntia kiinni fossiilisten polttoaineiden käyttöön vuosikymmeniksi.

Kysynkin hallitukselta: kannattaako Suomi sopimuksen muokkaamista niin, että fossiilisten investointisuoja poistetaan ja mikäli näin ei käy, onko Suomi valmis yksin tai yhdessä muiden EU-maiden kanssa lähtemään sopimuksesta?

Lihaa laboratoriosta ja proteiinia ilmasta?

Tässä kuussa ruokamarkkinoilla otettiin uusi askel, kun laboratoriossa kasvatettu liha hyväksyttiin myyntiin ensimmäistä kertaa maailmassa. Eat Just -niminen yhtiö tuo Singaporen markkinoille soluviljelmistä kasvatetusta kananlihasta tehtyjä nugetteja. Olen itse seurannut ruokapolitiikkaa pitkään ja erityisesti edellisessä työssäni eläinoikeusjärjestössä toimittajat halusivat säännöllisesti tietää kantani labralihaan. Miten viljeltyyn lihaan tulisi suhtautua?

Keinoliha tarkoittaa lihaa, jota ei ole valmistettu teurastamalla elävää eläintä. Kyseessä on kuitenkin elävästä eläimestä otetut kantasolut, joten eläintä ei ole kokonaan irrotettu prosessista. Siirtymä kasvipohjaiseen ruokavalioon on käynnissä oleva maailmanlaajuinen megatrendi, joka ei ole vain ohimenevä ilmiö vaan osa suurempaa ruokamurrosta. Samaan aikaan on kuitenkin odotettavissa, että lihankulutus kasvaa väestönkasvun ja erityisesti kehittyvien maiden elintason nousun johdosta. Vauraiden maiden lemmikit tarvitsevat edelleen lihaa ja tällä hetkellä niille syötetään valtavat määrät tuotantoeläimiä. Näistä syistä on tarve miettiä mahdollisimman eettisiä ja ekologisia tapoja tuottaa liha.

Vuosi 2020 on ollut nopean kehityksen vuosi ruokarintamalla muutenkin. Tämän vuoden aikana ensimmäistä kertaa ilman eläintä tuotetut maitoproteiinia sisältävät jäätelöt ovat tulleet kauppoihin Yhdysvalloissa. Myös maailman suurimmat liha-alan messut ilmoittivat, että tulevaisuudessa oman osastonsa saavat viljelty liha ja kasviperäiset tuotteet.

Tämä iso kuva tulee nähdä mahdollisuutena. Suomi korkean osaamisen ja teknologian maana voisi olla tässä kehityksessä vahvasti mukana. Suomessa ehkä kiinnostavin esimerkki on Solar Foods, joka tuottaa proteiinia sähköstä ja ilmasta. Uudet teknologiat voivat merkittävästi pienentää ruuantuotannon ympäristö- ja ilmastojalanjälkeä sekä eläinten kärsimystä. Siksi lähtökohtaisesti kannatan niitä.

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 12.12.2020.

Kestävää ruokajärjestelmää ei voi luoda ilman, että maatalous muuttuu ympäristö- ja ilmastokuormittajasta ratkaisujen lähteeksi

On päivänselvää, että biodiversiteettikato, ilmastonmuutos ja ruokaturvan ylläpito edellyttävät maataloudessa järjestelmätason muutosta. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa tulee uudistaa tätä silmällä pitäen, vaatii kansanedustaja Mai Kivelä kolumnissaan.

EU:n maatalouspolitiikan tukikriteereistä ei saa raflaavia kohuja ”kasvispihvikiellon” tapaan. Euroopan parlamentissa äänestettiin tänä syksynä siitä, saako kasvispihvejä kutsua kasvispihveiksi. Tästä nousi tietenkin iso kohu. Ihmiset ympäri EU:ta allekirjoittivat vetoomusta, ja monet mepit, kuten Silvia Modig, avasivat asiaa hienosti mediassa. Pihvit, nakit ja burgerit viittaavat muotoon, eivät siihen, mikä niiden raaka-aine on. Lopulta EU-parlamentti äänesti lihateollisuuden ajaman kiellon kumoon. Hyvä!

Isosta näkyvyydestä huolimatta äänestys oli vain pieni osa isompaa ja vielä tärkeämpää kokonaisuutta, jossa päätetään EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksesta. Maatalous on avainasemassa ympäristökriisiin vastaamisessa. Kestävää ruokajärjestelmää ei voi luoda ilman, että maatalous muuttuu ympäristö- ja ilmastokuormittajasta ratkaisujen lähteeksi. Kestävää ruokajärjestelmää ei voi luoda ilman, että maatalous muuttuu ympäristö- ja ilmastokuormittajasta ratkaisujen lähteeksi. On päivänselvää, että biodiversiteettikato, ilmastonmuutos ja ruokaturvan ylläpito edellyttävät maataloudessa järjestelmätason muutosta. Jos jossakin kohtaa tähän voi ja pitää poliittisesti vaikuttaa, niin juuri CAP-uudistuksen yhteydessä!

Samaan aikaan hyviä uudistuksia maataloustukijärjestelmään vastustetaan todella kovaa. Harva asia on niin kovan lobbauksen kohteena kuin maatalouspolitiikka. Lähes kaikki puhuvat ilmastotoimien tarpeesta, mutta ne, jotka nyt vastustavat konkreettisia parannuksia tukipolitiikkaan, ovat vastuussa, jos ruokajärjestelmää ei saada muutettua kestäväksi.

Maatalous on merkittävin kokonaisuus EU:n budjetista vieden siitä kolmasosan, ja CAP-uudistuksessa määritellään, miten tätä valtavaa rahavirtaa suunnataan. Suomeksi sanottuna nyt päätetään siitä, kiihdyttävätkö EU:n isoimmat tukieurot ympäristökriisiä vai hillitsevätkö ne sitä. Tämän voi sanoa olevan yksi nykyhetken isoista kohtalonkysymyksistä.

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 8.11.2020

Mai Kivelä 2018, Helsinki

Älä usko, jos vastapuoli perää järkiratkaisuja

Tein kolme vuotta sitten uutena poliitikkona elämäni ensimmäisen aloitteen. Sen aiheena oli turpeen polton lopettaminen. Esitin Helsingin kaupunginvaltuustossa, että Helsinki 40 prosentin omistajuudellaan toimii sen eteen, että Vantaan Energia luopuisi turpeen poltosta.

Kun aloitteestani keskusteltiin valtuustossa kohtasi se paljon kritiikkiä ja ”järkipuhetta”. Kokoomuksen nykyinen ryhmäpuheenjohtaja muun muassa sanoi näin: ”Onko tosiaan niin, että valtuuston ennen kaikkea vasen puoli nyt meinaa äänestää sen puolesta, että Helsinki ohjaa omistajana tekemään ratkaisun, joka on vähemmän ympäristöystävällinen ja maksaa vielä enemmän.”

Toinen kokoomuslainen perusteli turpeen polttamista toteamalla, että ”tämä on nyt se paras kompromissi, mikä meillä on tarjolla” ja jatkoi kritisoimalla aloitettani: ”Se, mitä tässä ollaan esittämässä, ei nyt kyllä ole millään mittarilla kovinkaan järkevä esitys tähän tilanteeseen.”

Aloite kuitenkin hyväksyttiin tasaisen äänestyksen jälkeen (äänin 48–34). Nyt kolme vuotta myöhemmin Vantaan Energia ilmoitti päätöksestään lopettaa turpeen poltto kokonaan ja vielä nopealla aikataululla: ensi kesään mennessä. Kun yhtiö ilmoittaa aikovansa ja pystyvänsä luopumaan turpeesta sekä päästöjen vähenemisestä päätöksen myötä, on selvää, etteivät valtuustossa esitetyt vastalauseet pitäneet paikkaansa.

Halusin nostaa tämän esimerkin esille, koska mielestäni on tärkeä säännöllisesti muistuttaa siitä kuinka politiikassa mahdottomasta voidaan tehdä mahdollista, vastustuksesta riippumatta. Myös turpeesta luopuminen on mahdollista. Tarvitaan ennen kaikkea tahtoa muuttaa asioita.

Muutosta vastustetaan vetoamalla ”realismiin”, ”kompromisseihin”, ”taloudellisiin reunaehtoihin” ja niin edelleen. Ystävät, älkää uskoko, kun joku sanoo teille, ettei asioita voi muuttaa. Niitä voi.

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 3.10.2020