Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Valtion metsiä hoidettava kestävästi

Metsät eivät ole vain puupeltoja teollisuuden raaka-aineeksi. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ne ovat korvaamattoman tärkeä hiilinielu ja hiilivarasto. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ne ovat koti valtavalle määrälle lajeja. Ympäristöarvojen lisäksi metsillä on arvoa niin virkistyksen, matkailun kuin harrastustoiminnankin näkökulmasta. Lopulta kyse on myös siitä, että metsillä osana luontoa on itseisarvo.

Metsät ovat meille elinehto, henkireikä ja ylpeyden aihe. Onkin tärkeää, että hoidamme metsiämme hyvin ja viisaasti. Eduskuntakäsittelyyn edennyt kansalaisaloite tähtää avohakkuiden lopettamiseen ja jatkuvan kasvatuksen menetelmään siirtymiseen valtion metsissä. Valtion metsät ovat meidän kaikkien yhteistä kansallisomaisuutta, jota tulee käyttää ja hoitaa kestävästi.

Avohakkuussa hakkuukypsä metsä kaadetaan miltei kokonaan, jäljelle jätetään tavallisesti muutama puu monimuotoisuutta turvaamaan ja muiden tilalle istutetaan tai kylvetään uusi taimikko. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei uudisteta ja kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on monen ikäisiä puita. Avohakkuuta ei tehdä, vaan metsä säilyy aina enemmän tai vähemmän peitteisenä ja uudistuu luontaisesti.

Miksi jatkuva kasvatus sitten on hyvä asia? Siksi, että sen avulla voidaan turvata metsäluonnon monimuotoisuutta, edistää metsien virkistyskäyttöä ja torjua ilmastonmuutosta. Jatkuva kasvatus myös tukee metsäteollisuuden jalostusasteen nostamista, sillä sen avulla mahdollisimman moni metsän puu kasvaa arvokkaaksi tukkipuuksi.

Hallitus on sitoutunut metsien hoidon parantamiseen. Sain itse hallitusneuvotteluissa istua pöydässä, jossa sovittiin useista metsien käyttöön liittyvistä toimenpiteistä. Hallitus aikoo päivittää Metsähallituksen omistajapoliittiset linjaukset siten, että yhteensovitetaan paremmin kestävä metsätalous, puun saatavuus, luonnon monimuotoisuus, virkistyskäyttö, ilmastopolitiikan tavoitteet ja maankäytön eri muodot. Hallitus on linjannut, että Metsähallituksen vuotuisessa tuloutustavoitteessa otetaan nykyistä paremmin huomioon vaikutukset hiilinieluun ja luonnon monimuotoisuuteen metsätalouden ja teollisuuden puuntarpeen rinnalla. Metsähallitukselle asetetaan nielutavoite. Myös talousmetsien luonnonhoitoa edistetään, ja hallitus on ohjelmassaan sitoutunut siihen, että Metsähallituksen mailla edistetään jatkuvan kasvatuksen menetelmiä.

Suomalaiset laajasti eivät kannata avohakkuita. Myös minä olen kokenut sen, kuinka lapsuuden mökkimaisemani tuttu metsä onkin yhtäkkiä muuttunut avohakkuuaukeaksi. Olen nähnyt Suomessa niin avohakkuuaukeita kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuukohteita. Tuoreen Ylen uutisen mukaan Luonnonvarakeskuksen laskelmat osoittavat Suomen metsien hiilinielujen olevan vuonna 2035 huomattavasti aikaisemmin odotettua pienempiä. Tämä korostaa entisestään ilmastoviisaan metsäpolitiikan tärkeyttä.

Miksi punavihreä?

Ihmiskunnan tämän hetken keskeisimmät haasteet ovat ympäristökriisi ja kiihtyvä eriarvoistuminen. Nämä kaksi kehityskulkua ovat saman kolikon kääntöpuolia. Molemmat kumpuavat globaalin talousjärjestelmän ylilyönneistä, ja niiden ratkaisun tulee siten myös puuttua tämän kehityskulun poliittiseen perustaan. Nykymaailman suurimmat ongelmat ovat samaan aikaan sosiaalisia ja ekologisia. Kestävät ratkaisut löytyvät radikaalista punavihreästä politiikasta.

Punavihreä poliittinen suuntautumiseni lähtee siitä, että sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii pitkäjänteistä ja kestävän kehityksen mukaista ympäristöpolitiikkaa. Se tosiseikka, että sama pätee myös toisinpäin, jää usein pimentoon; kestävä ympäristöpolitiikka ei ole mahdollista ilman oikeudenmukaista ja tasa-arvon mahdollistavaa talous- ja sosiaalipolitiikkaa.

 

Niin ympäristökriisin kuin sosiaalisen eriarvoistumisen perimmäiset syyt perustuvat poliittiselle valinnalle. Jatkuvaan kasvuun perustuva kapitalismi edellyttää planeettamme sietokyvyn ylittävää kulutuskäyttäytymistä. Luonnonvarojen ylikulutuksen ja elinympäristöjen kriittisen hupenemisen takia käynnissä on lajien kuudes sukupuuttoaalto. Luonnon monimuotoisuuden hupenemista pidetään ilmastokriisin tasoisena katastrofina. Tämä uhkaa planeettamme ekosysteemin vakautta sekä lajien, mukaanlukien ihmisen, mahdollisuutta selviytyä muutoksessa. Vaikka järjestelmä kasvattaa vaurautta, kasautuu varallisuus ennennäkemätöntä vauhtia yhä pienemmälle joukolle. Osattomuus ja kiihtyvä eriarvoistuminen uhkaavat demokratiaa ja yhteiskunnallista vakautta joka puolella maailmaa. Järjestelmään sisäänkirjoitettu epäoikeudenmukaisuus edesauttavat niin ympäristömme kuin sen köyhimpien asukkaiden holtitonta riistoa.

 

Sanonnan mukaan meidän on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin vaihtoehto nykyiselle talousjärjestelmälle. Globaali talous ei voi toimia ilman luonnonvaroja ja sosiaalisia resursseja, mutta se ei ota huomioon niiden rajallisuutta. Ympäristön kestävyys asettaa reunaehdot kaikelle ihmisen toiminnalle ja politiikalle.  Koska emme voi muuttaa luonnonlakeja, on meidän muutettava järjestelmää.

 

Sen lisäksi, että ympäristökriisi ja globaali eriarvoistuminen kumpuavat samasta lähteestä, ne myös kiihdyttävät toisiaan. Ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat ja uhat koskettavat ensikädessä maailman köyhintä väestöä. Tälläkin hetkellä ilmastonmuutos heikentää elinolosuhteita ympäri maailmaa muun muassa kuivuuden tai tulvien aiheuttamien ruokakriisien muodossa. Syyttömät kärsivät eniten. Ympäristöpolitiikan tuleekin aina huomioida ympäristöongelmiin kytkeytyvä epäoikeudenmukaisuus ja siten olla aina myös sosiaalisesti oikeudenmukaista.

 

Kollektiivinen vastuu ympäristöstä toteutuu parhaiten tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa, jonka osalliset ovat aidosti samassa veneessä. Oikeudenmukainen yhteiskunta takaa kaikille samat lähtökohdat elää hyvää elämää, ja yksi näistä lähtökohdista on oikeus puhtaaseen ympäristöön. Maailmalla voi nähdä, miten yhteiskunnan tasa-arvo korreloi ympäristön tilan kanssa. Maissa, joissa tuloerot ovat suurimmillaan ja yhteiskunta jakaantunut, ovat ympäristöongelmat myös valtavia. Samoin globaalilla tasolla maiden eriarvoinen tilanne maailmantaloudessa mahdollistaa ympäristöongelmien ulkoistamisen köyhimpiin maihin.

 

Punavihreä politiikkani lähtee siitä, että planeettamme ja sitä asuttavien ihmisten edut ovat samat. Ei ole olemassa ihmisestä erillistä luontoa. Molempien ongelmat ovat kytköksissä monin eri tavoin. Eläinten, ihmisten ja planeettamme hyvinvointi on osa samaa kokonaisuutta, jonka keskellä me elämme. Kampanjani päätavoitteet ovatkin suoraan johdettu tästä ajattelusta ja tähtäävät ottamaan huomioon niin ihmiset kuin hyvinvoinnillemme elintärkeän ympäristön. Haluan ajaa politiikkaa, joka ei perustu lyhytnäköiselle ja tuhoisalle voitontavoittelulle tai yksittäisten ryhmien eduille, vaan luo kaikkia ihmisryhmiä hyödyttävää kehitystä, joka mahdollistaa sen, että pystymme elämään kestävästi niin toistemme kuin myös ympäristömme kanssa.