Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Lihaa laboratoriosta ja proteiinia ilmasta?

Tässä kuussa ruokamarkkinoilla otettiin uusi askel, kun laboratoriossa kasvatettu liha hyväksyttiin myyntiin ensimmäistä kertaa maailmassa. Eat Just -niminen yhtiö tuo Singaporen markkinoille soluviljelmistä kasvatetusta kananlihasta tehtyjä nugetteja. Olen itse seurannut ruokapolitiikkaa pitkään ja erityisesti edellisessä työssäni eläinoikeusjärjestössä toimittajat halusivat säännöllisesti tietää kantani labralihaan. Miten viljeltyyn lihaan tulisi suhtautua?

Keinoliha tarkoittaa lihaa, jota ei ole valmistettu teurastamalla elävää eläintä. Kyseessä on kuitenkin elävästä eläimestä otetut kantasolut, joten eläintä ei ole kokonaan irrotettu prosessista. Siirtymä kasvipohjaiseen ruokavalioon on käynnissä oleva maailmanlaajuinen megatrendi, joka ei ole vain ohimenevä ilmiö vaan osa suurempaa ruokamurrosta. Samaan aikaan on kuitenkin odotettavissa, että lihankulutus kasvaa väestönkasvun ja erityisesti kehittyvien maiden elintason nousun johdosta. Vauraiden maiden lemmikit tarvitsevat edelleen lihaa ja tällä hetkellä niille syötetään valtavat määrät tuotantoeläimiä. Näistä syistä on tarve miettiä mahdollisimman eettisiä ja ekologisia tapoja tuottaa liha.

Vuosi 2020 on ollut nopean kehityksen vuosi ruokarintamalla muutenkin. Tämän vuoden aikana ensimmäistä kertaa ilman eläintä tuotetut maitoproteiinia sisältävät jäätelöt ovat tulleet kauppoihin Yhdysvalloissa. Myös maailman suurimmat liha-alan messut ilmoittivat, että tulevaisuudessa oman osastonsa saavat viljelty liha ja kasviperäiset tuotteet.

Tämä iso kuva tulee nähdä mahdollisuutena. Suomi korkean osaamisen ja teknologian maana voisi olla tässä kehityksessä vahvasti mukana. Suomessa ehkä kiinnostavin esimerkki on Solar Foods, joka tuottaa proteiinia sähköstä ja ilmasta. Uudet teknologiat voivat merkittävästi pienentää ruuantuotannon ympäristö- ja ilmastojalanjälkeä sekä eläinten kärsimystä. Siksi lähtökohtaisesti kannatan niitä.

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 12.12.2020.

Ruoka ja feministinen ilmastovastuu

Etenevä ympäristökriisi on mitä suurimmissa määrin haaste yhdenvertaisuudelle ja ihmisoikeuksille. Feministinä minua kiinnostaa erityisesti kaksi kysymystä: kuinka tulevaisuus voisi olla oikeudenmukaisempi ja kaikkien todellista vapautta edistävä? Entä miten rakennamme tasa-arvoa niin, että vastaamme samalla ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hälyttävään hupenemiseen?

Otetaan esimerkiksi ruoka. Ilmastonmuutoksen edetessä ruoantuotantoa koskevat haasteet kasvavat. Ilmastonmuutos voi heikentää useiden alueiden ruokaturvaa merkittävästi. Ruokaturvan heikkenemisestä kärsivät eniten ihmiset, jotka ovat vähiten syyllisiä ilmastonmuutokseen, erityisesti köyhempien maiden pienviljelijät.

Suuressa osassa maailmaa naiset ja tytöt ovat vastuussa ruoan viljelystä ja veden hausta. Samalla he ovat ruokaturvan ylläpidossa keskeisessä asemassa. Plan onkin nostanut esille, että sukupuolten välinen tasa-arvo lisää yhteisöjen ruokaturvaa. Tasa-arvo kasvattaa yhteisöjen resilienssiä, eli kestokykyä, ilmastonmuutoksen edessä. Ilmastonmuutos onkin samaan aikaan merkittävä uhka jo saavutetulle yhdenvertaisuudelle ja toisaalta feminististä analyysiä tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Ruoka on myös osa ratkaisua. Jotta pahimmat ilmastonmuutoksen seuraukset vältettäisiin, tutkijat ovat esittäneet joukon välttämättömiä toimenpiteitä. Erityisen tärkeää olisi pääosin kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen. Ruokaketjun osuus kasvihuonekaasupäästöistä on maankäytön muutokset huomioiden neljännes tai jopa enemmän. Ruoan kautta päästöjä olisi myös suhteellisen nopeaa ja helppoa vähentää. Ei tarvita kalliita tekniikoita tai hitaita jätti-investointeja. Ensisijaista on puuttua raaka-aineiden ja resurssien käyttöön: kasvipohjainen ruoka päätyisi ihmisten lautasille, eikä tuotantoeläinten rehuksi.

Jos sitoudumme paljon eläinperäisiä tuotteita kuluttavissa maissa viemään ruokailua kasviperäiseen suuntaan, tuemme ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi myös tasa-arvoa ja globaalia oikeudenmukaisuutta. Ilmastonmuutos tulee nähdä merkittävänä uhkana feministisille tavoitteille ja solidaarisuuden tulee yhä vahvemmin ulottua oman eturyhmän ja kansallisvaltion rajojen yli. Sukupuoleen, luokkaan ja ilmasto-oikeudenmukaisuuteen liittyvien kysymysten täytyy näkyä myös globaalilla tasolla.

Torjumalla ilmastonmuutosta kunnianhimoisesti emme pelkästään luovu asioista, vaan me voimme saada tilalle parempaa: puolustamme tasa-arvoa ja saavutettua kehitystä, ylläpidämme ruokaturvaa ja saamme nykyistä terveellisempää ruokaa yhä useammalle.

Julkaistu alunperin Vasemmistonaisten Feministipistoja-blogissa.

Ilmastonmuutos vaatii radikaaleja muutoksia ruokajärjestelmään

Kevät on ollut lämmin. On saanut pyöräillä auringossa ja syödä lounasta nurmikolla. Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata 3–5 astetta tavanomaista korkeampi. Hellepäiviä oli tuplasti keskiarvoon verrattuna.

Kevätpäivistä nauttimista varjostaa tieto globaalin ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomessakin. Viime vuosi oli sekä Suomessa että koko maailmassa mittaushistorian lämpimin. Poikkeuksellista tilaa kuvaa se, kuinka ilmastotutkijat Grönlannissa epäilivät mittareidensa menneen rikki, koska jäätiköiden sulamistahti on ollut jälleen niin hämmästyttävän voimakasta.

Ympäristöliikkeen sisällä on kuitenkin herännyt toivoa. Pariisissa viime vuoden lopulla maailman maat sitoutuivat taistelemaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Valtiot ovat luvanneet kantaa vastuuta.

Yksi konkreettista tekijöistä optimismiin on uusiutuvan energian nopea maailmanvalloitus. Maailman energiajärjestö IEA kertoo, että viime vuonna uudesta sähköstä yli 90 prosenttia tuli uusiutuvista energianlähteistä.

Jos Suomessa olisi tehty tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä, voisimme nyt olla tämän kehityksen edelläkävijöitä. Sen sijaan poliitikkojen lyhytnäköisyyden takia jumituimme vanhaan energiaan ja hukkasimme ensimmäiset mahdollisuudet. Nyt Suomessakin on onnetonta ydinvoimafarssia lukuun ottamatta lähdetty näkemään energiaremontin mahdollisuuksia.

Eräs keskeinen tekijä ilmastonmuutoksen taustalla on kuitenkin jäänyt vaille tarvittavaa huomiota. Se on teollinen eläintuotanto. Karjatalouden osuus maailman ilmastopäästöistä on arvioiden mukaan noin viidennes. Tätäkin lukua on tosin pidetty liian pienenä.

Risto Isomäen uutuuskirja Meat, Milk & Climate käy läpi erilaisia ilmastoa lämmittäviä päästölähteitä, jotka ovat vielä tutkimatta tai joiden merkityksestä tiedetään toistaiseksi liian vähän. Myös valitut arviointivälit vaikuttavat eri kasvihuonekaasujen painoarvoon.

Isomäen kartoituksen perusteella on hyvin todennäköistä, että eläintuotannon osuus on oletettua suurempi. Tarkan tiedon puuttuessa voimme myös todeta, että jo nykyinen osuus on painoarvoltaan riittävän merkittävä.

Globaalisti lihankulutuksen ennustetaan kaksinkertaistuvan 1990-luvun tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaisi myös maatalouden ilmastopäästöjen kasvua vielä vuosikymmenestä toiseen.

Ilmastonmuutoksen hillinnässä meillä ei kuitenkaan ole aikaa vuosikymmeniä. Ilmastonmuutos on yksi kriittisimmistä poliittisista kysymyksistä; haaste, josta nämä vuosikymmenet tullaan muistamaan.

Ei ole liioittelua sanoa, että harva asia on niin monella tapaa haitallinen kuin teollinen eläintuotanto. Eläintuotanto vaikuttaa negatiivisesti ilmaston lisäksi niin luonnon monimuotoisuuteen kuin vesistöihin. Ihmisten empatia eläimiä kohtaan sekä moderni eläintutkimus kyseenalaistavat eläinten hyväksikäytön. Liiallisen lihankulutuksen terveysongelmat ovat tiedossa.

Globaalin ruokaturvan näkökulmasta eläinten ruokkiminen valtavalla määrällä ihmisille sopivaa ruokaa on tehokkuuden näkökulmasta järjetöntä. Eläimistä osana teollista ruoantuotantoa puhutaankin ”käänteisenä proteiinitehtaana”, koska eläimen kasvattaminen vaatii moninkertaisen määrän energiaa kuin eläimen syömisestä saa.

Samaan aikaan Suomi on ottanut tavoitteekseen olla savuton maa. Tupakointia ei ole kielletty, mutta poliittinen tahto tupakoinnin vähentämiseksi on. Tupakan myyntiä, mainostusta ja käyttöä rajoitetaan poliittisin toimenpitein.

On perusteltua, että lihaan suhtauduttaisiin kuten tupakointiin. Pitkällä aikavälillä tämä on realistinen tavoite. Voimme muistella, kuinka nopeasti asenteet tupakointia kohtaan ovat muuttuneet. Tämä edellyttää kuitenkin poliittista tahtoa hyväksyä realiteetit ja ryhtyä toimenpiteisiin massiivisen ongelman edessä.

Yksi toiveikkuutta lisäävistä kehityskuluista on uusien kasviproteiinituotteiden kehitys. On todennäköistä, että tulevaisuudessa ruoantuotanto ei perustu massiiviseen lihan ja muiden eläintuotteiden kulutukseen.

Kymmenen vuoden päästä saatamme syödä pihvejä ja makkaroita yhtä hyvällä ruokahalulla kuin aina ennenkin – sillä erolla, että nämä ruoat on valmistettu kasvipohjaisesta proteiinista. Myös keinoliha voi syrjäyttää eläinten lihasten syömisen.

Olisi ensiarvoisen tärkeää, että tätä positiivista kehitystä tuetaan poliittisin keinoin. Suomen tulisi ottaa ratkaisijan rooli, eikä jäädä ongelman aiheuttajaksi. Muuten meille käy jälleen kuten uusiutuvassa energiassa: jäämme muusta maailmasta jälkeen, koska täällä ei osata nähdä muutosta ja siihen sisältyvää potentiaalia.

Vasemmiston tulee ottaa aktiiviseksi tavoitteeksi ruokajärjestelmän muuttaminen kestäväksi ja sen irrottaminen massiivisesta eläintuotteiden kuluttamisesta. Jo ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ruoantuotannon on joka tapauksessa muututtava radikaalisti.

Nyhtökaura suussa kohti kestävämpää tulevaisuutta!

 

Julkaistu 12.6.2016 Kansan Uutisten Horisontti-sivuilla.

Ilmastonmuutos huomioon ruoan hinnoittelussa

Keskustelu elintarvikekauppojen “hintasodasta” käynnistyi tällä viikolla. Keskustelussa on toistaiseksi jäänyt huomiotta se, kuinka paljon kaupat hintapolitiikallaan ohjaavat kulutuksen ekologisia ja eettisiä vaikutuksia.

Kauppojen olisi syytä kerätä katteensa ympäristölle ja eläimille haitallisista tuotteista ja siirtyä pois kasviperäisten tuotteiden ylihinnoittelusta. On hämmästyttävää, että ekologiset tuotteet, kuten kasvimaidot ja tofu maksavat monin kerroin enemmän kuin eläinperäiset vastaavat tuotteet. Kuitenkin kasviperäisten tuotteiden tuotanto on huomattavasti vähemmän energiaa ja resursseja vaativaa. Kasvissyönti on myös kannanotto eläinten oikeuksien puolesta.

Ruokapolitiikan lähtökohdaksi tulisikin ottaa ruokaturvan varmistaminen kestävästi tuotetulla kasvisruoalla. Tarvitaan poliittisia keinoja ohjata kulutusta pois ympäristöä ja ilmastoa raskaasti kuormittavista tuotteista kohti paikallista ja ekologiseen viljelyyn perustuvaa tuotantoa. Ruoan hintaan voidaan vaikuttaa esimerkiksi laskemalla ruoan arvonlisäveroa entisestään, kuitenkin niin, että eläinperäisten tuotteiden vero yhtenäistetään yleiseen alv-kantaan. Tämä ohjaisi kulutuskäyttäytymistä suosimaan kasvisperäisiä tuotteita ja näin tuettaisiin tavoitteita taistelussa ilmasto- ja ympäristökriisiä vastaan.

Jos haluamme ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti, ruokapolitiikkaan on kiinnitettävä enemmän huomiota.

 

Julkaistu Helsingin Sanomissa 23.1.2015.