Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Fossiilisen energian investointisuojasta on luovuttava

Suomen ja koko EU:n ilmastotavoitteet uhkaavat jäädä toteutumatta kansainväliseen energia-alan ECT-sopimukseen sisältyvän investointisuojan takia. Siksi jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen sopimuksen uudistamisesta.

Puhtaaseen energiajärjestelmään siirtyminen on välttämätöntä ilmastokriisin hillitsemiseksi. On kestämätöntä, että yritykset voivat hidastaa tai jopa estää ilmastotoimia uhkaamalla korvauskanteilla. Jos energiajättien suojaksi menneinä vuosikymmeninä laadittu sopimus estää tehokkaat ilmastotoimet nyt, on siitä aika luopua tai neuvotella se uusiksi. Energy Charter Treaty -sopimus (ECT) antaa energiayhtiöille laajat oikeudet vaatia valtioilta korvauksia ilmastopoliittisesta sääntelystä kuten fossiilienergian alasajosta. Viimeisin esimerkki tästä nähtiin helmikuussa, kun saksalainen energiajätti RWE ilmoitti, että se haastaa Alankomaat välimiesoikeuteen, koska maan uusi hiilikieltolaki kieltää kivihiilen energiakäytön vuoden 2030 jälkeen. RWE hakee Alankomailta 1,4 miljardin euroa korvauksia.

Myös Suomen valtion enemmistöomisteisen energiayhtiön Fortumin tytäryhtiö Uniper on uhannut Alankomaita välimiesoikeudella samasta syystä. Tämä siitä huolimatta, että myös Suomella on samankaltainen hiilikieltolaki. Investigate Europe -verkosto on arvioinut, että EU-maissa, Britanniassa sekä Sveitsissä on yhteensä 345 miljardin euron edestä fossiilisen energian investointeja. Pelkkä uhka miljardikorvauksista ja vuosia kestävästä arvaamattomasta suljettujen ovien takana käytävästä välimiesoikeusprosessista voi riittää painostamaan hallituksia ja vesittämään sääntelyä. ECT-sopimus on peräisin 1990-luvulta ja sen uudistamisesta on neuvoteltu jo yli vuoden ajan. Neuvottelut ovat olleet takkuisia, sillä muutokset vaativat yksimielisyyden kaikkien sopimusosapuolten kesken.

Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on keskeistä, että Suomi ja muut EU-maat eivät sido käsiään ja lukitse yhteiskuntia kiinni fossiilisten polttoaineiden käyttöön vuosikymmeniksi.

Kysynkin hallitukselta: kannattaako Suomi sopimuksen muokkaamista niin, että fossiilisten investointisuoja poistetaan ja mikäli näin ei käy, onko Suomi valmis yksin tai yhdessä muiden EU-maiden kanssa lähtemään sopimuksesta?

Kuka muistaisi koe-eläimiä?

Koe-eläimet on helppo unohtaa. Voisi kuvitella, että koe-eläimiä käytetään Suomessa nykyään radikaalisti vähemmän kuin ennen. Voisi myös kuvitella, että nisäkkäitä tai lemmikkeinä pidettyjä lajeja ei enää käytetä eläinkokeissa. Mutta miten on? Koe-eläinten tilannetta avaa hyvin tässä kuussa julkaistu Suomen ensimmäinen eläinoikeusraportti sekä aiemmin julkaistu Eläinkokeet Suomessa -kirja.

Eläinkokeiden lopettaminen ei ole vain eläinoikeusliikkeen vaatimus, vaan Suomi on sitoutunut pyrkimykseen päästä eläinkokeista eroon. Koko EU on. Koe-eläinten määrä ei kuitenkaan ole laskenut. Suomessa käytetään eläinkokeisiin vuosittain noin satatuhatta eläintä. Eniten käytetään hiiriä, rottia ja kaloja, mutta myös esimerkiksi koiria, sikoja ja lampaita. Suomen eläinkokeista 60 prosenttia on perustutkimusta, eli siinä ei kehitetä suoraan mitään lääkettä tai hoitoa, vaan pyritään ymmärryksen lisäämiseen.

Eläinkokeet ovat edelleen pakollinen osa lääkkeiden ja rokotteiden tutkimusprosessia, eli mitään lääkettä tai rokotetta ei voi tuoda markkinoille, ellei niitä ole testattu juuri eläinkokeilla. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, etteivät eri eläinlajit ole kopioita toisistaan. Eläinoikeusraportti kuvaa kuinka esimerkiksi MS-tautiin on kehitetty yli tuhat hiirien sairauden parantavaa lääkettä, joista yksikään ei kuitenkaan toimi samaan tautiin ihmisillä.

Eläinkokeiden korvaaminen muilla menetelmillä on mahdollista. Menetelmillä, jotka ovat sekä luotettavampia että sellaisia, jotka eivät vaadi kärsimyksen aiheuttamista eläimille. Jotta tämä toteutuisi, on meillä oltava tiukat vaatimukset edistää näiden eläinkokeettomien menetelmien kehitystä. Tätä voidaan tehdä lainsäädännön lisäksi niin koulutuksen kuin rahoituksenkin tasolla. Tarvitsemme selkeän valtakunnallisen suunnitelman eläinkokeista luopumiselle. Suomi korkean osaamisen maana olisi juuri oikea paikka eläinkokeettoman tutkimuksen edelläkävijäksi!

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 3.4.2021.

Kansanedustaja Mai Kivelä on pukeutunut mustaan mekkoon ja hymyilee.

ASO-laki uudistuu, mikä muuttuu? Kuusi kysymystä ja vastausta asumisoikeutta koskevasta lakiuudistuksesta

Asumisoikeusasumista (ASO) koskeva lainsäädäntö ollaan päivittämässä. Lakiuudistus on parhaillaan käsiteltävänä eduskunnassa. Lakiuudistus on herättänyt aktiivista keskustelua ja huolia, joten päätimme avata useimmin esille tulleita kysymyksiä ja vasemmistoliiton näkemyksiä. 

1.Mikä ASO?

Asumisoikeus on asumismuoto, jossa henkilöllä on kertaluontoisen asumisoikeusmaksun maksaessaan pysyvä asumisoikeus. Asumisoikeusasuntoja on Suomessa noin 50 000 kappaletta ja niissä asuu noin 100 000 asukasta. Asumisoikeusasunnot muodostavat noin 1,5 prosenttia Suomen asuntokannasta.

2.Miksi asumisoikeuslakia uudistetaan?

Selvityksen mukaan talojen vanheneminen, korjausvelan kasvu, talojen pysyvät rajoitukset sekä toimijoiden välinen epäluottamus ovat kasvaneet ASO-järjestelmän haasteiksi. Hallituksen tavoitteena on, että ASO-asuminen olisi kohtuuhintaista ja houkuttelevaa myös tulevaisuudessa. Uudistuksen tavoitteena on kohtuuhintaisuuden lisäksi järjestelmän läpinäkyvyyden, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien ja asukasvalinnan kehittäminen. ASO-lain uudistuksesta on tullut paljon palautetta asumisoikeusasukkailta. Esitys on herättänyt keskustelua ja huolia. Kritiikkiä on aiheuttanut varsinkin ASO-talon ”rajoituksista vapauttaminen” eli luopuminen ASO-järjestelystä vajaa-asuttujen talojen osalta. Lisäksi kritiikkiä on aiheuttanut muun muassa omakustannusperiaate, vastikkeet ja avoimuus.

3.Voiko ASO-asuntoni lähteä alta?

Lakiehdotukseen sisältyy säännös asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamisesta vajaakäyttötilanteissa. Perustuslakivaliokunta kuitenkin lausui, että rajoituksista vapauttaminen on perusoikeuksien rajoittamista ja edellytti rajoituksista vapauttamisen poistettavaksi kokonaan. Vasemmiston mielestä on hyvä, että ASO-asujien ikuista asumisoikeutta suojataan, ja rajoituksista vapauttamisesta luovuttiin kokonaan. Eli asumisoikeutesi on suojattu, eikä ASO-asunto voi lähteä alta jatkossakaan.

4.Ollaanko omakustannusperiaatteesta luopumassa?

Huolta on myös kannettu siitä, ollaanko omakustannusperiaatteesta luopumassa. Valtion tukemien asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet määräytyvät omakustannusperiaatteella eli vain talojen kohtuulliset pääoma- ja hoitokustannukset on mahdollista periä asukkailta käyttövastikkeissa. Omakustannusperiaatteeseen ei ehdoteta muutoksia lakiesityksessä.

Asumisoikeuslaissa on omakustannusperiaatteen lisäksi säädetty myös yläraja käyttövastikkeille, mitä yksittäisen asumisoikeusasunnon käyttövastike ei saa ylittää. Nykyisessä laissa säädetään, että käyttövastikkeet eivät saa ylittää yleistä vuokratasoa. Lakiesityksessä ehdotetaan tätä pykälää tiukennettavaksi niin, että käyttövastikkeiden on alitettava yleinen vuokrataso. Omakustannusperiaate säilyy ASO-järjestelmän keskeisenä asukkaalle tulevia kuluja ohjaavana periaatteena. Muunlaista ASO-uudistusta vasemmisto ei olisi hyväksymässä.

ASO-järjestelmään kuuluu myös keskeisesti tasaus. ASO-asuminen on yhteisöllinen asumismuoto, ja ASO-taloon muuttaessaan hyväksyy tasausperiaatteen. Siten käyttövastikkeet saadaan pidettyä kaikissa yhtiön omistamissa ASO-taloissa lain vaatiman maksimin alla.

Tilastojen mukaan ASO-asuntojen käyttövastikkeet alittavat useimmiten myös ARA-vuokrat. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan vain kahdessa kaupungissa ARA-vuokra ylittyy hieman, mutta käyttövastikkeiden taso on kuitenkin selvästi alle markkinavuokran.

Vasemmisto haluaa, että asuminen on lähtökohtaisesti kohtuuhintaista. Erityisesti ARA-kohteet ja ASO-asuminen on tarkoitettu kohtuuhintaiseksi asumiseksi ja edellytämme, että näissä asumismuodoissa aito omakustannusperiaate toteutuu jatkossa. Myös ympäristövaliokunta kiinnitti huomiota mietinnössään omakustannusperiaatteen toteutumiseen ja asukkaiden tiedonsaantioikeuteen tasausperusteista.

5.Mikä on ASO-järjestelmän avoimuuden ja asukasvalinnan tulevaisuus?

Asumisoikeusasumisen kustannusten avoimuus on herättänyt kritiikkiä. Nykyisellään vastikkeiden tarkkoja käyttökohteita ei ole avattu. Asukkaat eivät tiedä mistä maksetut hallintokulut koostuvat. Vasemmistoliitto on ajanut perusvastikkeen avaamista siten, että talouden avoimuus toteutuu tosiasiassa ja että asukkailla on mahdollisuus aidosti vaikuttaa taloyhtiön talouteen.

Avoimuutta parantaakseen säädetään asukkaiden ja omistajan yhteistyöelin. Asumisoikeuden haltijoiden edustusta hallituksessa vahvistetaan lisäämällä asukasedustajien hallituspaikkoja siten, että asumisoikeuden haltijoilla olisi aina vähintään kaksi edustajaa. Asukashallinnon vahvistamisen tarkoituksena on parantaa talojen kunnossapitoa, lisätä asumisviihtyvyyttä ja siten asukkaiden pysyvyyttä, mikä vähentää kustannuksia. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen käyttökustannusten kehittymisen seurannassa edistää toimijoiden välistä luottamusta. Asukasedustajille taataan laajat tiedonsaantioikeudet.

Nykyisin kunta vahvistaa asukasvalinnat omistajan ehdotuksesta. Asukasvalinta annetaan lakiuudistuksen myötä asumisoikeusyhteisön tehtäväksi. Virkavastuusta säädetään erikseen eli valinnat tehdään jatkossakin virkavastuulla.

6.Mitä ASO-prosessissa tapahtuu seuraavaksi?

Eduskunta hyväksyy lain viikolla 12. Lain on tarkoitus tulla voimaan osissa, alkaen 1.1.2022.

Mai Kivelä ja Pia Lohikoski

Korona levittää epätasa-arvoa – naistenpäivänäkin

Naistenpäivä on tänä vuonna erilainen. Elämme poikkeustilaa, jossa pandemian vastatoimet ovat menneet yhteiskunnan muiden haasteiden edelle. Ymmärrettävästi näin, koska on kyse ihmisten henkeä välittömästi uhkaavasta sairaudesta. Mutta tämä todellisuus on tarkoittanut, että tasa-arvotyössä on globaalisti menty taaksepäin, vaikka vuoden 2020 piti olla Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman juhlavuosi. Koronan sosioekonomiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Monet jo saavutetut edut naisten työssäkäynnin, taloudellisen tasa-arvon, tasaisemmin jaettujen kotitöiden ja lastenhoidon osalta sekä naisiin kohdistuvan väkivallan osalta ovat ottaneet takapakkia. 

Myös lähisuhdevälkivalta on lisääntynyt korona-aikana Suomessa ja globaalisti. Samat toimet, jotka pelastavat henkiä ja ovat välttämättömiä varmistamaan terveydenhuollon kantokyvyn, ovat entisestään lisänneet haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ahdinkoa. Jos väkivaltaa kokeva onkin yhtäkkiä jumissa kotona väkivallan tekijän kanssa, eikä hänellä enää olekaan samoja syitä, joita käyttää kotoa poistumista selittämään hädän koittaessa, voi yhdistelmä olla kohtalokas tai usein ainakin hyvin julma. Tästä ovat saaneet osansa myös lapset. Avuntarvitsijoilla, varsinkin riskiryhmäläisillä, voi myös olla aito huoli tartunnansaamisesta. Joillekin puhelinpalveluista on tullut yhä tärkeämpiä, mutta toisaalta esimerkiksi väkivallan kokijan voi olla vaikea löytää hetkeä edes soittaa apua, jos on väkivallan tekijän kanssa alinomaa. 

Lähisuhdeväkivallan lisäksi mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Globaalisti on näyttöä useista eri tutkimuksista, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet erityisesti naisilla. Syyt ovat moninaiset, mutta erityisesti naisille kertyvällä hoivavastuulla nähdään olevan vaikutusta: kun lapset ovat karanteenissa kolmatta kertaa tai etäopetuksessa, äidit pääsääntöisesti hoitavat heitä samalla, kun hoitavat myös työnsä. Myös lisääntynyt lähisuhdeväkivalta voi vaikuttaa naisten mielenterveyteen.

Poikkeustilanteessa palvelujen tarve korostuu. Jo ennen pandemiaa palvelut lähisuhdeväkivaltaa kokeville tai mielenterveysongelmien kanssa eläville olivat riittämättömiä. Avopalveluiden tarvetta Helsingissä täyttävät pitkälti järjestöt, eikä turvakotiverkosto ole tarpeeksi laaja. Lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja palveluihin ohjaamiseen tulisi panostaa huomattavasti kaupungin palveluissa. Esimerkiksi oman ja lähipiirini kokemusten perusteella lähisuhdeväkivaltaa ei seulota neuvoloissa, vaikka THL on tähän ohjeistanut. Helsingin kaupungin tulee pikaisesti hoitaa väkivallan ehkäisytyön koordinaattorin työ kuntoon.

Tänä naistenpäivänä meidän täytyy muistaa, että työ tasa-arvoisemman maailman ja tasa-arvoisemman Helsingin puolesta pitää jatkua joka päivä, myös pandemian jälkeen, mutta jo tänään. Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemistä on jatkettava, eikä vaikeassa asemassa olevia ihmisiä saa jättää yksin, ei myöskään välttämättömien pandemiatoimien vuoksi.

Tuotantoeläimiä ei ole olemassa

”Onko tämä varmasti totta ja voimassa oleva käytäntö?”. Jäin miettimään kommenttia, jonka luin eläinsuojelukeskuksen sivulta vähän aikaa sitten. Julkaisussa kerrottiin, kuinka turkistarhoilla ketut lopetetaan sähkövirralla, joka kuljetetaan kehon läpi työntämällä metallikapulat eläimen suuhun ja peräaukkoon.

Se, että ketut lopetetaan sähköllä on yleistä tietoa turkistarhaajien ja eläinoikeusaktivistien keskuudessa, mutta yleisessä keskustelussa siitä ei pahemmin puhuta.

Toinen vastaava tilanne tapahtui, kun ison lehden toimittaja kysyi minulta haastattelussa, onko Suomen turkistarhoilla todella vielä verkkopohjia ja kuinka paljon. Tällaiset ovat tietenkin hyviä ja aiheellisia kysymyksiä. Samalla ne kuitenkin muistuttavat siitä, että se, mikä on alalla vallitseva käytäntö, ei ole yleistä tietoa.

Suurin osa meistä ei kohtaa omassa elämässään tuotantoeläinten arkea eikä ole paikalla katsomassa niiden lopetusta. Me emme tiedä siitä, mikä on normaalia.

Ongelma on tätäkin isompi: olemme oppineet, että on olemassa eläinkategoria nimeltä tuotantoeläimet. Näemme ne erilaisina kuin lemmikit tai villieläimet. Ajattelemme, että niiden kuuluu näyttää sellaisilta, minkälaisiksi ne on jalostettu. Ajattelemme, että niiden passiivisuus, apatia tai stereotyyppinen käyttäytyminen on niille normaalia. Ajattelemme jopa niiden biologian toisenlaiseksi.ILMOITUShttps://ba07c8db57379801445aedd70bc6c44e.safeframe.googlesyndication.com/safeframe/1-0-37/html/container.html

Moni uskoo, että lehmät automaattisesti tuottavat maitoa. Lehmät ovat kuitenkin nisäkkäitä siinä missä ihmisetkin ja tuottavat maitoa samalla periaatteella: poikaselleen ja synnytettyään.

Meille voi tulla uutena tietona myös se, että maidontuotannossa emo erotetaan poikasestaan. Riippumatta olosuhteista lehmällä on kuitenkin voimakas tarve huolehtia poikasestaan. Eläintuotannossa eläimen tunteita ja tarpeita, ”eläimyyttä”, ei ole jalostettu pois. Mitään erillisiä tuotantoeläimiä ei oikeasti ole olemassa.

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 27.2.2021.