Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Lihan tuputtaminen lapsille on lasten edun vastaista

Helsinkiläiset lapset syövät liikaa lihaa. Tutkimuksen mukaan päiväkoti-ikäisten lihan- ja maidonkulutus on viisinkertainen siihen nähden, mikä olisi terveyden ja maapallon kantokyvyn kannalta suositeltavaa. Tämä ei ole oikein lapsia kohtaan. Kasvissyönnin terveysvaikutuksista ollaan usein huolissaan, vaikka jokapäiväisellä lihansyönnillä on huono vaikutus lasten terveyteen ja kestävien ruokatottumusten muodostumiseen.

Helsingillä on tässä iso rooli. Esimerkiksi Palvelukeskus Helsinki on mukana sadassa tuhannessa ruokahetkessä päivittäin. Helsinkiläiset syövät päiväkodeissa, kouluissa, henkilöstöruokaloissa ja palvelukeskuksissa. Muuttamalla kaupungin ruokatarjonnan kasvispainotteiseksi voimme tukea terveitä elintapoja, edistää kestävää ruokakulttuuria sekä torjua ilmastokriisiä ja luontokatoa. Kriisejä, joiden kanssa erityisesti lapset joutuvat elämään.

Asiantuntijat ovat yksiselitteisesti sitä mieltä, että kasvisruokaa tulisi lisätä kouluissa ja päiväkodeissa. Työ kestävämmän ruoan puolesta onkin Helsingissä käynnissä. Tarvitsemme kuitenkin lisää tavoitteellisuutta, kasvisruokaa suosivia päätöksiä ja ennen kaikkea ravitsevaa ja maistuvaa kasvisruokaa tarjolle kaikkialle. Kaupungin ruokavalinnoilla on myös vahva kasvattava rooli. Se, mitä lapset tottuvat syömään päiväkodeissa ja kouluissa edistää kestävien ruokatottumusten omaksumista myös kotona. Tähän kaikilla lapsilla tulee olla oikeus.

Myös joukkoruokailua ohjaavat ruokasuositukset päivittyvät. Ruoan ympäristövaikutukset tullaan entisestään huomioimaan ensi vuonna päivittyvissä pohjoismaisissa suosituksissa. Kasvisruokakeskustelussa ei olekaan enää kyse yksittäisistä kasvisruokapäivistä, vaan kasvisruoan suosio ja tarjonta ovat jo pysyvä osa arkeamme. Lihankulutus on laskenut jo kaksi vuotta. Suomessa ruokatutkijat puhuvat ohimenevän trendin sijaan pysyvästä ruokakulttuurin muutoksesta.

Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus kestävään ruokavalioon, joka huomioi ihmisten terveyden, eläinten oikeudet ja planeetan asettamat reunaehdot. Kasvisruoka on tulevaisuuden normi. On tärkeää, että Helsinki ohjaa ja tukee tätä positiivista kehitystä.

Kolumni on julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 18.12.2021.

Uhanalaiset lajit eivät saa vaarantua valtion metsähakkuissa

Tiedote 15.12.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä on huolissaan uhanalaisten lajien tilasta valtion omistamissa metsissä, joissa tehdään hakkuita. Hän on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kysyy miten varmistetaan, että uhanalaisia lajeja ei metsien käsittelyn seurauksena ajeta entistä vaarantuneimmiksi sekä että luontoarvojen inventointi suoritetaan arvokkaissa kohteissa tarvittavalla tarkkuudella ja inventoinnin johtopäätökset ohjaavat aidosti hakkuiden suunnittelua.

– Tällä hetkellä hakkuiden kohteena on esimerkiksi Parkanon Häädetkeitaan luonnonpuiston ja Natura-alueen lähistöllä oleva, luontoarvoiltaan näihin rinnastuva metsäalue, jossa lajistokartoitus on tehty vain kohteen pohjoisosissa. Tässä kartoituksessa löytyi 19 vaarantunutta tai silmälläpidettävää lajia sekä silmälläpidettävän kanahaukan pesä, Kivelä sanoo.

Hakkuut ovat tällä hetkellä keskeytyneet. Pääosin yli 100-vuotiasta männikköä olevasta 55 hehtaarin alueesta on kuitenkin yli puolet edelleen Metsähallituksen päätehakkuusuunnitelmien piirissä.

Ympäristöjärjestöt ovat ehdottaneet kokonaisuutta suojeltavaksi sen Länsi-Suomelle poikkeuksellisen yhtenäisyyden ja luonnontilaisuuden johdosta useaan otteeseen.

– Juuri Häädetkeitaan kaltaisten metsien hakkaaminen täytyy lopettaa monimuotoisuuskriisin hillitsemiseksi. Vanhojen metsien elinympäristöjen katoaminen on suurimpia syitä metsälajien uhanalaistumiskehitykselle Suomessa.

Suomi jarruttaa ilmastotoimia EU:ssa tukemalla fossiilisten energiamuotojen investointisuojaa

Tiedote 10.12.2021

Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä on jättänyt kirjallisen kysymyksen koskien Energy Charter Treaty -sopimusta (ECT-sopimus) ja Suomen kantaa siihen.

ECT-sopimus on käytetyimpiä investointisuojasopimuksia. Viime vuosina sopimusta ovat käyttäneet erityisesti fossiiliseen energiaan investoineet yhtiöt. 

Yhtiöt ovat halunneet turvata investointinsa esimerkiksi haastaessaan hiilikieltolakeja, joita valtiot säätävät ilmaston lämpenemistä hidastaakseen. ECT:tä käytetään nykyään ilmastotoimien hidastamiseen, mikä ei ole yhteensopivaa Pariisin sopimuksen päästövähennystavoitteiden kanssa.

Erityisesti fossiili-investointeja suojataan sopimukseen vetoamalla ja valtioilta miljardikorvauksia vaatimalla, mikäli valtiot haluavat ajaa fossiilisten käyttöä alas. Suomi kannattaa sopimuksen soveltamisen jatkamista.

“Näin ECT-sopimusta käytetään ilmastotoimien vastustamiseen”, toteaa Kivelä. “Se taas ei ole hyväksyttävää enää 2020-luvulla, kun jo vuosikymmeniä on ollut tiedossa, että fossiilisten käyttö pitää lopettaa turvallisen ilmaston takaamiseksi.”

Euroopan unionin tuomioistuin on vastikään todennut, että ECT-sopimusta ei saa soveltaa EU:n sisäisissä investointiriidoissa. Suomi on yksi viidestä jäsenvaltiosta, joka ei osallistunut viralliseen sijoittajille suunnattuun linjaukseen energiainvestointiriitojen lopettamisesta

“Miten Suomi perustelee kantaansa ECT-sopimuksen suhteen”, kysyy Kivelä, “ja miten Suomi aikoo suhtautua Fortumin ja sen tytäryhtiön Uniperin vireillä oleviin investointikanteisiin esimerkiksi Alankomaissa ottaen huomioon, että ne ovat EU-oikeuden vastaisia?”

Miksi rokotteen ottaminen on tärkeää?

Rajoitukset otetaan jälleen käyttöön. Tehohoitokapasiteetti on täyttymässä, ja leikkaustoimintaa ajetaan radikaalisti alas. Uusi virusmuunnos leviää maailmalla. Olemme kaikki väsyneet näihin uutisiin. Milloin tämä loppuu?

Suomessa on yhä yli 600 000 täysin rokottamatonta yli 12-vuotiasta. Vaikka rokottamattomien osuus on 14 prosenttia, on heidän osuutensa sairaalahoidossa 70 prosenttia. Rokottamattomat ovat päätyneet tehohoitoon syksyllä 33 kertaa todennäköisemmin kuin rokotetut.

Vaikka rokote ei ole täydellinen, on se tällä hetkellä paras keinomme taistelussa koronaa vastaan. Rokotuksen tavoite on lieventää infektion oireita sekä estää vakavia tautimuotoja ja kuolemia. Rokotetulle perusterveelle tauti ei ole juuri koskaan vakava tai vaadi sairaalahoitoa.

Syynä rokottamattomuuteen eivät yleensä ole välinpitämättömyys ja tyhmyys, vaan esimerkiksi todellinen pelko rokotteen haittavaikutuksista, huonot kokemukset sairaanhoidosta, rokotepaikkojen huono saavutettavuus, helposti ja kattavasti saatavilla oleva disinformaatio sekä epäluottamus järjestelmää kohtaan.

Vaikka rokotteestakin voi tulla sivuvaikutuksia, ovat ne paljon harvinaisempia ja huomattavasti vähemmän vaarallisia kuin koronan sivuvaikutukset. Rokotteita ei ole otettu käyttöön kevyin perustein, vaan saadakseen myyntiluvan sen tulee olla osoitettu riittävän turvalliseksi, tehokkaaksi ja laadukkaaksi.

Rokotteen ottaminen suojaa myös muita ihmisiä. Kun taudin saa epätodennäköisemmin ja oireet ovat lievempiä, tarttuu se myös eteenpäin entistä harvemmin. Mitä tehokkaammin virus puolestaan saa jyllätä keskuudessamme, sitä todennäköisemmin se kehittää uusia variantteja, joita vastaan tarvitsemme uusia rokotteita.

Voimme toimia tässä hetkessä vain parhaan saatavilla olevan luotettavan tiedon nojalla. Tilanne muuttuu jatkuvasti, vaikka emme sitä toivo. Onkin tärkeää, että ne, jotka voivat ottaa rokotteen, ottavat sen nyt.

Meidän täytyy löytää keinot purkaa esteet, jotka rokotteen ottamiseen liittyy. Oikeaa tietoa ja rokotemahdollisuuksia tulee olla riittävästi ja helposti saatavilla kaikkialla.

Juttu on alunperin ilmestynyt kolumnina Kansan Uutisissa 4.12.2021.

Onnistuakseen globaali ympäristöpolitiikka tarvitsee myös globaalia tasa-arvoa

Kuolleella planeetalla ei ole kehitystä, taloutta eikä hyvinvointia.

Globaali ympäristökriisi on polttavin kestävän kehityksen este. Jos ilmasto-olosuhteet ja luonnon monimuotoisuus maapallollamme romahtavat, tuhoutuu samalla ihmisen elinympäristö ja mahdollisuutemme rakentaa oikeudenmukaisempaa maailmaa. 

Eriarvoisuus on valtava globaali ongelma ja kehityksen jarru. Siksi on tärkeää, että Kestävän kehityksen globaalin toimintaohjelman Agenda2030:n perustana on ajatus: ”ketään ei jätetä kehityksestä jälkeen”. Tavoitteiden toteuttamisessa siis kiinnitetään erityistä huomiota heihin, jotka usein jätetään syrjään.

*

Paitsi, että käsittelimme eduskunnassa Agenda2030:n hyväksymistä, tällä viikolla vietetään myös lapsen oikeuksien viikkoa. Köyhyyteen puuttuminen ja kaikkien lasten kouluun pääsy perhetaustasta tai sukupuolesta riippumatta ovat avaintekijöitä lasten hyvinvointiin.

Vuonna 2015 200 miljoonaa kouluikäistä lasta ei käynyt koulua. Agenda2030:een lisättiinkin tavoite saada kaikki lapset kouluun vuoteen 2030 mennessä.

Agenda2030:n perusajatus, ketään ei jätetä jälkeen, on nyt erityisessä vaarassa, koska koronapandemian takia satojen miljoonien lasten koulunkäynti on estynyt. Tällä tulee olemaan mittavat vaikutukset ihmisoikeuksien toteutumiseen ja kestävään kehitykseen.

Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta voitamme tämän takaiskun. Suomen tulee jatkaa työtään sen eteen, ettei ainuttakaan lasta jätetä syrjään. Tarvitsemme pikaisesti tiekartan sille, miten ohjaamme jatkossa 0,7 prosenttia BKT:stamme kehitysyhteistyöhön muiden Pohjoismaiden tapaan.

*

Ympäristökriisin hillitsemisessä on kyse maapallon resurssit tuhoavan elämäntavan suuntaamisesta kestävälle pohjalle. Täytyy vähentää päästöjä ja ylikulutusta mutta vielä keskeisemmin rakentaa uutta kestävää yhteiskuntaa. Arjen valintojen pitää jatkossa tapahtua kestävän kehikon sisällä: on mielipuolista, että meidän on ylipäätään mahdollista valita elämäntapa, joka johtaa itsensä tuhoon. Elämäntapa, jolla kavennamme toisten elintilaa jossain muualla. Elämäntapa, jota jatkamalla jätämme toiset jälkeen.

Vasemmistolaisen ilmastopolitiikan keskiössä on rakenteiden muuttaminen. Työ on rakenteista keskeinen, sillä siitä saamme toimeentulomme. Ihmisen toiminnan sopeuttaminen planeetan rajoihin tarkoittaa joidenkin teollisuudenalojen ja toimintatapojen alasajoa, mutta yhtä lailla toisten kasvamista. Esimerkiksi kiertotalous tarvitsee vahvan kemianteollisuuden ja fossiiliton energiajärjestelmä tuulivoimaa. Ruuantuotanto tulee vääjäämättä muuttumaan ja siihen kannattaa varautua jo nyt. Kaikki tämä merkitsee uudenlaista työtä.

On myös ilmastopoliittinen kysymys, että yhteiskunta panostaa työntekijöiden uudelleenkoulutukseen. Jatkuvan oppimisen mallilla pidetään huoli, ettei ketään jätetä kehityksen kelkasta.

*

Vaikka Agenda2030:n tavoitteiden toimeenpano on kesken ja edistystä on tapahtunut, on toimia nopeutettava ja laajennettava tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tarvitsemme mittareita, joilla pystymme arvioimaan ekologista velkataakkaa, politiikkatoimien vaikuttavuutta sekä kestävän kehityksen edistymistä yli budjetti- ja vaalikausien.

Useat valiokunnat painottivat lausunnoissaan politiikkajohdonmukaisuutta. Maailmankauppa, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ja jopa koulutuspolitiikka ovat kehityspolitiikan lisäksi alueita, joilla vaikutamme siihen, miten hyvinvointi maailmassa jakautuu. Lainsäädännön vaikutuksia on arvioitava etu- ja jälkikäteen kestävän kehityksen näkökulmasta.

Suomen rajat ylittäviä ulkoisvaikutuksia on seurattava laajemmin ja luontopääoman ja inhimillisen pääoman kehitys on tuotava talouden seurannan rinnalle. Myös julkisilla hankinnoilla on tässä suuri rooli.

Vasemmistoliitto katsoo, että meidän on Suomessa sovitettava elämämme ja taloutemme ympäristön reunaehtoihin tasa-arvoisemman yhteiskunnan ja ilmastokriisin oikeudenmukaisen hillitsemisen puolesta. Suomen kaltaisen vauraan maan on tuettava kestävää kehitystä myös muualla niin, ettei ketään jätetä. Siksi vasemmistoliitto kannattaa mietintöä.

Kirjoitus on alunperin vasemmistoliiton ryhmäpuhe valtioneuvoston selonteosta kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta Kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa 17.11.2021.