Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

ASO-laki uudistuu, mikä muuttuu? Kuusi kysymystä ja vastausta asumisoikeutta koskevasta lakiuudistuksesta

Asumisoikeusasumista (ASO) koskeva lainsäädäntö ollaan päivittämässä. Lakiuudistus on parhaillaan käsiteltävänä eduskunnassa. Lakiuudistus on herättänyt aktiivista keskustelua ja huolia, joten päätimme avata useimmin esille tulleita kysymyksiä ja vasemmistoliiton näkemyksiä. 

1.Mikä ASO?

Asumisoikeus on asumismuoto, jossa henkilöllä on kertaluontoisen asumisoikeusmaksun maksaessaan pysyvä asumisoikeus. Asumisoikeusasuntoja on Suomessa noin 50 000 kappaletta ja niissä asuu noin 100 000 asukasta. Asumisoikeusasunnot muodostavat noin 1,5 prosenttia Suomen asuntokannasta.

2.Miksi asumisoikeuslakia uudistetaan?

Selvityksen mukaan talojen vanheneminen, korjausvelan kasvu, talojen pysyvät rajoitukset sekä toimijoiden välinen epäluottamus ovat kasvaneet ASO-järjestelmän haasteiksi. Hallituksen tavoitteena on, että ASO-asuminen olisi kohtuuhintaista ja houkuttelevaa myös tulevaisuudessa. Uudistuksen tavoitteena on kohtuuhintaisuuden lisäksi järjestelmän läpinäkyvyyden, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien ja asukasvalinnan kehittäminen. ASO-lain uudistuksesta on tullut paljon palautetta asumisoikeusasukkailta. Esitys on herättänyt keskustelua ja huolia. Kritiikkiä on aiheuttanut varsinkin ASO-talon ”rajoituksista vapauttaminen” eli luopuminen ASO-järjestelystä vajaa-asuttujen talojen osalta. Lisäksi kritiikkiä on aiheuttanut muun muassa omakustannusperiaate, vastikkeet ja avoimuus.

3.Voiko ASO-asuntoni lähteä alta?

Lakiehdotukseen sisältyy säännös asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamisesta vajaakäyttötilanteissa. Perustuslakivaliokunta kuitenkin lausui, että rajoituksista vapauttaminen on perusoikeuksien rajoittamista ja edellytti rajoituksista vapauttamisen poistettavaksi kokonaan. Vasemmiston mielestä on hyvä, että ASO-asujien ikuista asumisoikeutta suojataan, ja rajoituksista vapauttamisesta luovuttiin kokonaan. Eli asumisoikeutesi on suojattu, eikä ASO-asunto voi lähteä alta jatkossakaan.

4.Ollaanko omakustannusperiaatteesta luopumassa?

Huolta on myös kannettu siitä, ollaanko omakustannusperiaatteesta luopumassa. Valtion tukemien asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet määräytyvät omakustannusperiaatteella eli vain talojen kohtuulliset pääoma- ja hoitokustannukset on mahdollista periä asukkailta käyttövastikkeissa. Omakustannusperiaatteeseen ei ehdoteta muutoksia lakiesityksessä.

Asumisoikeuslaissa on omakustannusperiaatteen lisäksi säädetty myös yläraja käyttövastikkeille, mitä yksittäisen asumisoikeusasunnon käyttövastike ei saa ylittää. Nykyisessä laissa säädetään, että käyttövastikkeet eivät saa ylittää yleistä vuokratasoa. Lakiesityksessä ehdotetaan tätä pykälää tiukennettavaksi niin, että käyttövastikkeiden on alitettava yleinen vuokrataso. Omakustannusperiaate säilyy ASO-järjestelmän keskeisenä asukkaalle tulevia kuluja ohjaavana periaatteena. Muunlaista ASO-uudistusta vasemmisto ei olisi hyväksymässä.

ASO-järjestelmään kuuluu myös keskeisesti tasaus. ASO-asuminen on yhteisöllinen asumismuoto, ja ASO-taloon muuttaessaan hyväksyy tasausperiaatteen. Siten käyttövastikkeet saadaan pidettyä kaikissa yhtiön omistamissa ASO-taloissa lain vaatiman maksimin alla.

Tilastojen mukaan ASO-asuntojen käyttövastikkeet alittavat useimmiten myös ARA-vuokrat. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan vain kahdessa kaupungissa ARA-vuokra ylittyy hieman, mutta käyttövastikkeiden taso on kuitenkin selvästi alle markkinavuokran.

Vasemmisto haluaa, että asuminen on lähtökohtaisesti kohtuuhintaista. Erityisesti ARA-kohteet ja ASO-asuminen on tarkoitettu kohtuuhintaiseksi asumiseksi ja edellytämme, että näissä asumismuodoissa aito omakustannusperiaate toteutuu jatkossa. Myös ympäristövaliokunta kiinnitti huomiota mietinnössään omakustannusperiaatteen toteutumiseen ja asukkaiden tiedonsaantioikeuteen tasausperusteista.

5.Mikä on ASO-järjestelmän avoimuuden ja asukasvalinnan tulevaisuus?

Asumisoikeusasumisen kustannusten avoimuus on herättänyt kritiikkiä. Nykyisellään vastikkeiden tarkkoja käyttökohteita ei ole avattu. Asukkaat eivät tiedä mistä maksetut hallintokulut koostuvat. Vasemmistoliitto on ajanut perusvastikkeen avaamista siten, että talouden avoimuus toteutuu tosiasiassa ja että asukkailla on mahdollisuus aidosti vaikuttaa taloyhtiön talouteen.

Avoimuutta parantaakseen säädetään asukkaiden ja omistajan yhteistyöelin. Asumisoikeuden haltijoiden edustusta hallituksessa vahvistetaan lisäämällä asukasedustajien hallituspaikkoja siten, että asumisoikeuden haltijoilla olisi aina vähintään kaksi edustajaa. Asukashallinnon vahvistamisen tarkoituksena on parantaa talojen kunnossapitoa, lisätä asumisviihtyvyyttä ja siten asukkaiden pysyvyyttä, mikä vähentää kustannuksia. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen käyttökustannusten kehittymisen seurannassa edistää toimijoiden välistä luottamusta. Asukasedustajille taataan laajat tiedonsaantioikeudet.

Nykyisin kunta vahvistaa asukasvalinnat omistajan ehdotuksesta. Asukasvalinta annetaan lakiuudistuksen myötä asumisoikeusyhteisön tehtäväksi. Virkavastuusta säädetään erikseen eli valinnat tehdään jatkossakin virkavastuulla.

6.Mitä ASO-prosessissa tapahtuu seuraavaksi?

Eduskunta hyväksyy lain viikolla 12. Lain on tarkoitus tulla voimaan osissa, alkaen 1.1.2022.

Mai Kivelä ja Pia Lohikoski

Mitä tarkoittaa feminismi kuntapolitiikassa?

Miten edistää feminismiä kuntapolitiikassa?

Eriarvoisuuden vähentäminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistani. Minulle feminististä politiikkaa on torjua ilmastonmuutosta, vastustaa kylmää leikkauspolitiikkaa ja puolustaa toimivia peruspalveluita, joiden avulla pidetään huolta kaikista kaupunkilaisista.

Kuntatasolla pitää luoda vastavoimaa ummehtuneille hyvä veli -verkostoille. Tähän liittyy myös rakennusyhtiöiden keskittynyt valta, ja se kuinka asumisen hinta saadaan kohtuulliseksi.

Lasten ja monimuotoisten perheiden puolesta toimiminen on feminististä työtä. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on erittäin tärkeää se, millä tavalla ja minkälaisessa ympäristössä lapsemme saavat kasvaa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa mm. sitä, että taataan oikeus lähipäiväkotiin ja maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Haluan sukupuolisensitiivistä ja antirasistista kasvatusta. On täysin sietämätöntä, että jo kuusivuotiaat tytöt yhdistävät lahjakkuuden miehiseksi ominaisuudeksi.

Minulle feminismi on ennen kaikkea työkalu, analyysin keino, joka auttaa tarkastelemaan, miten sukupuoli ja sukupuolittuneet rakenteet kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti. Se on keino tehdä näitä epäoikeudenmukaisia rakenteita näkyväksi ja muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi!

Tehdään Helsingistä feministisempi kaupunki!

Ps. lämpimästi tervetuloa keskustelemaan feminismin edistämisestä 4.3. tänne herkulliseen tapahtumaan, jonka upea kampanjaryhmä järjestää <3! Linkki tapahtumaan: https://www.facebook.com/events/619911274874004/

 

Asumisen kalleuden ikuisuusongelma ruokkii epätasa-arvoa

Minna Canth tuli aikoinaan tunnetuksi kirjoittamalla yhteiskunnallista epätasa-arvoa ruokkivista ilmiöistä. Canthin luetuimpiin kuuluva teos Köyhää kansaa sisältää kuvauksen vastoinkäymisten koettelemasta perheestä, joka välttääkseen kodittomuuden joutuu maksamaan vuokran vastineeksi ainoan sänkynsä. Asunnottomuuteen liittyvät ongelmat ovatkin kytköksissä yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus asuntoon. Suomessa sama oikeus on kirjattu perustuslakiin: ”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”. Oikeus asuntoon on ihmisoikeuskysymys. On itsestään selvää, että ilman asuntoa on vaikea olla tasa-arvoinen ja täysivaltainen yhteiskunnan jäsen. Tästä huolimatta asumistilanne on Suomessa pysynyt huonona.

Kaikkien aikojen ensimmäinen Ajankohtaisen kakkosen teemailta vuodelta 1989  oli nimeltään asuntoilta ja sen pääteemana  oli asumisen kalleus. Ohjelmassa todettiin, että suurin asumiseen liittyvä ongelma on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen liian vähäinen tarjonta. Kuulostaako tutulta? 80-luvun lopulla käytiin hämmästyttävän samanlaista asuntopoliittista keskustelua kuin nyt. Suurta edistystä asian suhteen ei ole tapahtunut.

Omat kokemukseni asuntopolitiikasta ovat samankaltaisia. Olen ollut järjestämässäAsunnottomien yö -tapahtumaa ensimmäisen kerran vuonna 2005. Asunnottomien määrä ei ole tällä vuosituhannella merkittävästi vähentynyt. Asunnottomia on Suomessa noin 7500, joista noin 2000 on maahanmuuttajia. Osallistuminen Helsingin talonvaltausliikkeeseen on myös osaltaan antanut hyvän kuvan pääkaupunkiseudun mielivaltaisesta tilapolitiikasta. Samaan aikaan kun puolet Suomen asunnottomista asuu Helsingissä eikä epäkaupalliseen ja omaehtoiseen toimintaan ole tiloja, on täällä noin miljoona neliötä tyhjillään olevaa toimistotilaa. Ajankohtaisimpana esimerkkinä Helsingin suhtautumisesta omaehtoiseen toimintaan kertoo se, kuinka pitkään tyhjillään ollut vallattu Fastholman huvila poliisivoimin häädettiin ja tuhottiin. Mitään tarvetta tähän ei ollut. Tilanne asumisen ja tilojen käytön suhteen on  pahenemassavuokrien jatkaessa jyrkkää nousuaan.

Asumisen kalleuteen vaikuttavat monet asiat. Vuoden 1989 asunto-illassa syyksi esitettiin liian tiukkoja kaavoitus- ja valituskäytäntöjä, rakennusliikkeiden ahneutta, vähäistä kilpailua, keinottelua sekä valtion ja kuntien yhteistyökyvyttömyyttä. Täsmälleen samat syyt  löytyvät tällä hetkellä käytävästä asuntopoliittisesta keskustelusta. Eri osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että asuntojen liian vähäinen tarjonta on ongelman ydin, ja siksi ratkaisun löytäminen vaatisi laajamittaista yksityisten ja julkisten tahojen yhteistyötä. Tätä yhteistyötä on vaikea saada toteutumaan ilman pakottavia syitä. Tietyt tahot hyötyvät nykytilanteesta liian paljon, ja siitä eniten kärsivät ryhmät kuten opiskelijat, köyhät, matalapalkkaiset, työttömät, päihdeongelmaiset, vammaiset ja vanhukset eivät ole tarpeeksi vahvoja intressiryhmiä.

Toimimattomaan asuntopolitiikkaan ja sen aiheuttamaan eriarvoistumiseen on välttämätöntä puuttua. Sen lisäksi, ettei sivistysvaltiossa tulisi olla asunnottomuutta, tekevät liian korkeat vuokrat asumisen kasvukeskuksissa liian kalliiksi matalapalkka-aloilla työskenteleville ihmisille. Tämä on kansantaloudellinen ongelma ja pahentaa työttömyyttä.

Lainsäädännön mukaan valtion tulee edistää oikeutta asuntoon, mutta  se ei ole kuitenkaan velvoitettu sitä järjestämään. Monta kymmentä vuotta jatkunut ongelma ei ole ratkeamassa pelkillä pyrkimyksillä. Valtion tulee taata kaikille oma koti ja tehdä asumisesta subjektiivinen perusoikeus. Määrittelemällä asuminen jokaiselle kuuluvaksi oikeudeksi voidaan ongelmaan tarjota todellinen ratkaisu.

 

Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kirjoitus.