Ihmiskunnan tämän hetken keskeisimmät haasteet ovat ympäristökriisi ja kiihtyvä eriarvoistuminen. Nämä kaksi kehityskulkua ovat saman kolikon kääntöpuolia. Molemmat kumpuavat globaalin talousjärjestelmän ylilyönneistä, ja niiden ratkaisun tulee siten myös puuttua tämän kehityskulun poliittiseen perustaan. Nykymaailman suurimmat ongelmat ovat samaan aikaan sosiaalisia ja ekologisia. Kestävät ratkaisut löytyvät radikaalista punavihreästä politiikasta.

Punavihreä poliittinen suuntautumiseni lähtee siitä, että sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii pitkäjänteistä ja kestävän kehityksen mukaista ympäristöpolitiikkaa. Se tosiseikka, että sama pätee myös toisinpäin, jää usein pimentoon; kestävä ympäristöpolitiikka ei ole mahdollista ilman oikeudenmukaista ja tasa-arvon mahdollistavaa talous- ja sosiaalipolitiikkaa.

Niin ympäristökriisin kuin sosiaalisen eriarvoistumisen perimmäiset syyt perustuvat poliittiselle valinnalle. Jatkuvaan kasvuun perustuva kapitalismi edellyttää planeettamme sietokyvyn ylittävää kulutuskäyttäytymistä. Luonnonvarojen ylikulutuksen ja elinympäristöjen kriittisen hupenemisen takia käynnissä on lajien kuudes sukupuuttoaalto. Luonnon monimuotoisuuden hupenemista pidetään ilmastokriisin tasoisena katastrofina. Tämä uhkaa planeettamme ekosysteemin vakautta sekä lajien, mukaanlukien ihmisen, mahdollisuutta selviytyä muutoksessa. Vaikka järjestelmä kasvattaa vaurautta, kasautuu varallisuus ennennäkemätöntä vauhtia yhä pienemmälle joukolle. Osattomuus ja kiihtyvä eriarvoistuminen uhkaavat demokratiaa ja yhteiskunnallista vakautta joka puolella maailmaa. Järjestelmään sisäänkirjoitettu epäoikeudenmukaisuus edesauttavat niin ympäristömme kuin sen köyhimpien asukkaiden holtitonta riistoa.

Sanonnan mukaan meidän on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin vaihtoehto nykyiselle talousjärjestelmälle. Globaali talous ei voi toimia ilman luonnonvaroja ja sosiaalisia resursseja, mutta se ei ota huomioon niiden rajallisuutta. Ympäristön kestävyys asettaa reunaehdot kaikelle ihmisen toiminnalle ja politiikalle.  Koska emme voi muuttaa luonnonlakeja, on meidän muutettava järjestelmää.

Sen lisäksi, että ympäristökriisi ja globaali eriarvoistuminen kumpuavat samasta lähteestä, ne myös kiihdyttävät toisiaan. Ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat ja uhat koskettavat ensikädessä maailman köyhintä väestöä. Tälläkin hetkellä ilmastonmuutos heikentää elinolosuhteita ympäri maailmaa muun muassa kuivuuden tai tulvien aiheuttamien ruokakriisien muodossa. Syyttömät kärsivät eniten. Ympäristöpolitiikan tuleekin aina huomioida ympäristöongelmiin kytkeytyvä epäoikeudenmukaisuus ja siten olla aina myös sosiaalisesti oikeudenmukaista.

Kollektiivinen vastuu ympäristöstä toteutuu parhaiten tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa, jonka osalliset ovat aidosti samassa veneessä. Oikeudenmukainen yhteiskunta takaa kaikille samat lähtökohdat elää hyvää elämää, ja yksi näistä lähtökohdista on oikeus puhtaaseen ympäristöön. Maailmalla voi nähdä, miten yhteiskunnan tasa-arvo korreloi ympäristön tilan kanssa. Maissa, joissa tuloerot ovat suurimmillaan ja yhteiskunta jakaantunut, ovat ympäristöongelmat myös valtavia. Samoin globaalilla tasolla maiden eriarvoinen tilanne maailmantaloudessa mahdollistaa ympäristöongelmien ulkoistamisen köyhimpiin maihin.

Punavihreä politiikkani lähtee siitä, että planeettamme ja sitä asuttavien ihmisten edut ovat samat. Ei ole olemassa ihmisestä erillistä luontoa. Molempien ongelmat ovat kytköksissä monin eri tavoin. Eläinten, ihmisten ja planeettamme hyvinvointi on osa samaa kokonaisuutta, jonka keskellä me elämme. Kampanjani päätavoitteet ovatkin suoraan johdettu tästä ajattelusta ja tähtäävät ottamaan huomioon niin ihmiset kuin hyvinvoinnillemme elintärkeän ympäristön. Haluan ajaa politiikkaa, joka ei perustu lyhytnäköiselle ja tuhoisalle voitontavoittelulle tai yksittäisten ryhmien eduille, vaan luo kaikkia ihmisryhmiä hyödyttävää kehitystä, joka mahdollistaa sen, että pystymme elämään kestävästi niin toistemme kuin myös ympäristömme kanssa.