Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

  • Etusivu
  • Politiikka
    • Eduskuntatyö
    • Kuntavaalit 2021
  • Blogi
  • Mai
  • Suosittelijat
  • Tue! <3
  • Media
    • Kuvia
    • Videot
    • Mediassa
    • Yhteystiedot
  • SV/ENG
    • På svenska
    • About Mai

Koronakriisissä ei pidä leikata

05/12/2020

Olen saanut valtavan määrän viestejä ihmisiltä, jotka ovat järkyttyneitä kotihoidontuen Helsinki-lisän aiotusta poistamisesta yli 1-vuotiailta. Päätös liittyy Helsingin ensi vuoden rahojen käyttöön, josta kaupunginvaltuusto vuosittain päättää. Ensi vuoden budjetti on erityisen tärkeä, koska siinä osaltaan linjataan miten käynnissä olevaan poikkeukselliseen yhteiskunnalliseen kriisiin Helsingissä vastataan.

Päätös ensi vuoden rahankäytöstä on päätös siitä miten kriisin negatiivisia vaikutuksia estetään tai vaihtoehtoisesti syvennetään. Tällä kertaa budjettisovun solmivat puolueet, jotka päättivät kokoomuksen johdolla, että Helsinki-lisä poistetaan yli yksivuotiailta ja että erityisesti kasvatuksen ja koulutuksen puolelta leikataan. Vaikka budjettiin sisältyi myös hyviä päätöksiä, emme vasemmistoliiton valtuustoryhmässä voineet hyväksyä näitä leikkauksia, emmekä siksi voineet olla mukana budjettisovussa.

Itse olen peräänkuuluttanut sitä, että valtuuston enemmistön voisi muodostaa myös punavihrein voimin, kuten valtakunnan tasolla. Valtuustossa on enemmistö, joka olisi halutessaan voinut estää leikkaukset. Valitettavasti SDP ja vihreät eivät tätä mahdollisuutta halunneet käyttää, vaan valitsivat leikkaukset sisältävän budjetin kokoomuksen kanssa.

Minusta on kohtuutonta, että näin pahan kriisin aikana valitaan tietoisesti tehdä heikennyksiä, jotka kohdistuvat erityisesti lapsiin ja perheisiin. Helsingillä olisi ollut varaa jättää leikkaukset tekemättä: käyttötalouden puolella lisäykset olisivat mahtuneet budjetin ylijäämään. Se olisi tarkoittanut, etteivät kaupungin asukkaat, erityisesti sen pienimmät asukkaat, joudu kärsimään kriisitilanteesta yhtään enempää poliitikkojen päätösten takia.

Erityisen huonolta päätös leikkauksista tuntuu tilanteessa, jossa valtakunnan tasolla hallitus on tukenut massiivisesti kuntia, jotta leikkauksilta voitaisiin välttyä. Tämä on ollut hallitukselta selkeä arvovalinta. Arvovalinta sen suhteen, että kriisissä tulee pitää huolta ennen kaikkea ihmisistä, ja tietoisesti pyrkiä estämään koronan negatiiviset sosiaaliset vaikutukset. Nyt Helsingissä valitettavasti valittiin toisin, vaikka mikään pakko ei olisi ollut leikata.

Julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 5.12.2020

Tagged With: Helsinki, Helsinki-lisä, korona, koulutus, talous

Miksi punavihreä?

15/04/2015

Ihmiskunnan tämän hetken keskeisimmät haasteet ovat ympäristökriisi ja kiihtyvä eriarvoistuminen. Nämä kaksi kehityskulkua ovat saman kolikon kääntöpuolia. Molemmat kumpuavat globaalin talousjärjestelmän ylilyönneistä, ja niiden ratkaisun tulee siten myös puuttua tämän kehityskulun poliittiseen perustaan. Nykymaailman suurimmat ongelmat ovat samaan aikaan sosiaalisia ja ekologisia. Kestävät ratkaisut löytyvät radikaalista punavihreästä politiikasta.

Punavihreä poliittinen suuntautumiseni lähtee siitä, että sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii pitkäjänteistä ja kestävän kehityksen mukaista ympäristöpolitiikkaa. Se tosiseikka, että sama pätee myös toisinpäin, jää usein pimentoon; kestävä ympäristöpolitiikka ei ole mahdollista ilman oikeudenmukaista ja tasa-arvon mahdollistavaa talous- ja sosiaalipolitiikkaa.

 

Niin ympäristökriisin kuin sosiaalisen eriarvoistumisen perimmäiset syyt perustuvat poliittiselle valinnalle. Jatkuvaan kasvuun perustuva kapitalismi edellyttää planeettamme sietokyvyn ylittävää kulutuskäyttäytymistä. Luonnonvarojen ylikulutuksen ja elinympäristöjen kriittisen hupenemisen takia käynnissä on lajien kuudes sukupuuttoaalto. Luonnon monimuotoisuuden hupenemista pidetään ilmastokriisin tasoisena katastrofina. Tämä uhkaa planeettamme ekosysteemin vakautta sekä lajien, mukaanlukien ihmisen, mahdollisuutta selviytyä muutoksessa. Vaikka järjestelmä kasvattaa vaurautta, kasautuu varallisuus ennennäkemätöntä vauhtia yhä pienemmälle joukolle. Osattomuus ja kiihtyvä eriarvoistuminen uhkaavat demokratiaa ja yhteiskunnallista vakautta joka puolella maailmaa. Järjestelmään sisäänkirjoitettu epäoikeudenmukaisuus edesauttavat niin ympäristömme kuin sen köyhimpien asukkaiden holtitonta riistoa.

 

Sanonnan mukaan meidän on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin vaihtoehto nykyiselle talousjärjestelmälle. Globaali talous ei voi toimia ilman luonnonvaroja ja sosiaalisia resursseja, mutta se ei ota huomioon niiden rajallisuutta. Ympäristön kestävyys asettaa reunaehdot kaikelle ihmisen toiminnalle ja politiikalle.  Koska emme voi muuttaa luonnonlakeja, on meidän muutettava järjestelmää.

 

Sen lisäksi, että ympäristökriisi ja globaali eriarvoistuminen kumpuavat samasta lähteestä, ne myös kiihdyttävät toisiaan. Ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat ja uhat koskettavat ensikädessä maailman köyhintä väestöä. Tälläkin hetkellä ilmastonmuutos heikentää elinolosuhteita ympäri maailmaa muun muassa kuivuuden tai tulvien aiheuttamien ruokakriisien muodossa. Syyttömät kärsivät eniten. Ympäristöpolitiikan tuleekin aina huomioida ympäristöongelmiin kytkeytyvä epäoikeudenmukaisuus ja siten olla aina myös sosiaalisesti oikeudenmukaista.

 

Kollektiivinen vastuu ympäristöstä toteutuu parhaiten tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa, jonka osalliset ovat aidosti samassa veneessä. Oikeudenmukainen yhteiskunta takaa kaikille samat lähtökohdat elää hyvää elämää, ja yksi näistä lähtökohdista on oikeus puhtaaseen ympäristöön. Maailmalla voi nähdä, miten yhteiskunnan tasa-arvo korreloi ympäristön tilan kanssa. Maissa, joissa tuloerot ovat suurimmillaan ja yhteiskunta jakaantunut, ovat ympäristöongelmat myös valtavia. Samoin globaalilla tasolla maiden eriarvoinen tilanne maailmantaloudessa mahdollistaa ympäristöongelmien ulkoistamisen köyhimpiin maihin.

 

Punavihreä politiikkani lähtee siitä, että planeettamme ja sitä asuttavien ihmisten edut ovat samat. Ei ole olemassa ihmisestä erillistä luontoa. Molempien ongelmat ovat kytköksissä monin eri tavoin. Eläinten, ihmisten ja planeettamme hyvinvointi on osa samaa kokonaisuutta, jonka keskellä me elämme. Kampanjani päätavoitteet ovatkin suoraan johdettu tästä ajattelusta ja tähtäävät ottamaan huomioon niin ihmiset kuin hyvinvoinnillemme elintärkeän ympäristön. Haluan ajaa politiikkaa, joka ei perustu lyhytnäköiselle ja tuhoisalle voitontavoittelulle tai yksittäisten ryhmien eduille, vaan luo kaikkia ihmisryhmiä hyödyttävää kehitystä, joka mahdollistaa sen, että pystymme elämään kestävästi niin toistemme kuin myös ympäristömme kanssa.

Tagged With: ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, punavihreys, talous, ympäristö

Allekirjoittaisitko sinä (kauppa)sopimuksen lukematta sitä?

18/02/2015

Yhdysvallat ja Euroopan unioni neuvottelevat tällä hetkellä TTIP (Transnational Trade and Investment Partnership) nimisestä erittäin kattavasta ja siten vaikutuksiltaan kauaskantoisesta vapaakauppasopimuksesta. Nykyinen hallituksemme ajaa sopimusta täysin palkein ja yrittää uskotella, että sopimuksen positiivisista vaikutuksista vallitsee yhteisymmärrys. Sopimusneuvottelujen tiimoilta järjestetyssä lehdistötilaisuudessa asiasta vastaava Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) esimerkiksi hämmentyi, kun häneltä kysyttiin sopimukseen mahdollisista liittyvistä uhkista. Toivakka vastasi, ettei ole ollenkaan perehtynyt niihin. Tämä on häkellyttävää, sillä sopimukseen mahdollisesti liittyvistä riskeistä on käyty mediassa ja kansalaisyhteiskunnassa kattavaa ja näkyvää keskustelua. Onkin todella vastuutonta hallitukseltamme olla ajamassa sopimusta, jonka riskeihin ja mahdollisiin ongelmiin he eivät ole perehtyneet – tai eivät halua perehtyä.

Sopimuksen vaikutuksista ja siitä, ketä se hyödyttää, ei ole minkäänlaista yhteisymmärrystä. Vaikutuksia selvittäneet ristiriitaiset tutkimustulokset kertovat lähinnä asian monimutkaisuudesta. Esimerkiksi 50 suomalaisen eturivin tutkijan allekirjoittamassa julkilausumassa todetaan:

Erityisesti olemme huolissamme sopimuksen mahdollisista vaikutuksista demokratiaan sekä työntekijöiden oikeuksiin, kuluttajasuojaan ja ympäristönsuojeluun. Näkemyksemme mukaan TTIP:n kautta siirretään Suomen eduskunnalle ja viranomaisille kuuluvaa julkista valtaa Suomen ulkopuolelle, pienelle kansainväliselle juristieliitille. Epäilemme myös, että TTIP:n taloudellisia hyötyjä Suomelle on yliarvioitu…. TTIP-neuvotteluita on Suomessa perusteltu ennen muuta taloudellisilla hyödyillä. Sopimuksen taloudellisen hyötyjen laskeminen uskottavasti on kuitenkin mahdotonta.

Koska sopimuksen vaikutuksista ei ole saatavilla varmaa tutkimustietoa, on erittäin perusteltua, että neuvotteluja käytäisiin korostetun avoimesti. Valitettavasti sopimuksen valmistelu ja neuvottelut on tehty tähän mennessä kansalaisilta salassa. Neuvottelujen läpinäkyvyyttä on kritisoitu monelta eri taholta jo pitkään. Voimakkaasta kritiikistä huolimatta julkiseen keskusteluun tarvittavaa tietoa ei ole vieläkään kokonaan annettu julkisuuteen.

Vaikka yksimielisiä tutkimustuloksia sopimuksen vaikutuksista tai tietoa neuvottelujen sisällöstä ei ole saatavilla, voidaan kuitenkin sopimuksesta todennäköisimmin hyötyviä tahoja määritellä sen perusteella, ketkä sen puolesta eniten rummuttavat. Corporate Europe Observatory on laskenut, että sopimusneuvotteluita varten tehdyistä sidosryhmäkonsultaatioista 92%  käytiin liike-elämän lobbareiden kanssa ja loput 8% kansalaisyhteiskunnan edustajien ja muiden yleistä etua ajavien toimijoiden kanssa. Tilanne ei ole muuttunut neuvottelujen aikana. Euroopan Maan ystävien teettämän tutkimuksen mukaan vuosien 2013-2014 aikana käytyjen neuvottelujen aikana liike-elämän etujärjestöjä kuultiin 154 (75%) kertaa, kun taas kansalaisten etuja ajavia tahoja kuultiin vain 19 (13%) kertaa. Nämä luvut eivät itsessään kerro sopimusneuvottelujen sisällöstä, mutta ne antavat osviittaa siitä, kuinka laaja-alaisesti ja vakavasti EU:n kansalaisten tai ympäristömme edut on otettu neuvotteluissa huomioon.

Neuvotteluprosessin läpinäkymättömyys, yksipuolisuus ja sopimusta Suomessa ajavien tahojen välinpitämättömyys sen mahdollisia uhkia ja riskejä kohtaan luo auttamattomasti tilanteen, jossa sopimusta on välttämätöntä vastustaa. On selvä, että kyseiset sopimusneuvottelut eivät täytä edustuksellisen demokratian vaatimuksia. Miksi kukaan täysjärkinen ihminen suostuisi solmimaan itseään velvoittavan sopimuksen ilman, että pääsee osallistumaan sen ehtojen laatimiseen?

Tagged With: demokratia, EU, talous, talouspolitiikka, TTIP

”facebook” ”instagram” ”twitter”