Menu
Politiikka

Suomen Nato-jäsenyydestä


Puheeni tämän päivän eduskunnan Nato-päätöksen yhteydessä:

Meidän vastuumme on varmistaa, ettei Suomessa koskaan enää käydä sotaa. Sodasta ja rauhasta puhuminen ei ole tyhjiä sanoja, vaan konkretiaa. Sen varmistamista, ettei lapsemme tai lapsenlapsemme joudu sotaan, kuten isovanhempamme joutuivat

Olemme pitkään saaneet elää rauhan aikaa. Rauha ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Ukrainalaiset ovat joutuneet kokemaan sen konkreettisesti kauhealla tavalla. Koko Euroopan, ja myös Suomen, turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut radikaalisti. Vaikka Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu uhkaa, emme voi luottaa siihen, että näin olisi myös aina tästä eteenpäin.

Venäjän aloittama tuhoamissota on muuttanut myös omaa poliittista ajatteluani. Aiempi selkeä Nato-vastaisuus on muuttunut maaliskuusta lähtien Suomen Nato-jäsenyyden kannattamiseksi. Kyse ei ole pelosta, vaan harkitusta punninnasta olosuhteiden muuttuessa. Tämä kannanmuutos ei tarkoita sitä, että enemmistö suomalaisista, joka on tähän asti vastustanut Nato-jäsenyyttä, olisi ollut väärässä. Ei, vaan se tarkoittaa, että muuttuneessa tilanteessa tarvitaan uutta analyysia ja sen mukanaan tuomia johtopäätöksiä. Tämän olemme tänä keväänä tehneet.
Tähän kevääseen asti Suomen liittoutumattomuus on ollut mahdollinen ja kannatettava asia. Ei ole ilon tai juhlan aihe, vaan pikemminkin masentava asia, että turvallisuustilanne on heikentynyt ja tämän aseman nyt menetämme. Suomen Nato-jäsenyyden kannattaminen ei myöskään ole riemun asia, vaan kyse on valinnasta epäoptimaalisessa tilanteessa ja epätäydellisessä maailmassa.

Ajattelen, että jäsenyyden suurin hyöty on sen ennaltaehkäisevä vaikutus. En näe, että vastaavaa pidäkevaikutusta on saatavissa muilla olemassa olevilla ratkaisuilla. Ja, kun olen osaltani vastuussa suomalaisten turvallisuudesta, en voi tuudittautua luottamukseen siitä, ettei tätä pidäkettä koskaan tarvita. Myös sotatilanteessa on turvallisempaa olla liittoutunut. Vaihtoehto, jossa Suomi jäisi liittoutumattomana suursodan ulkopuolelle ei ole realistinen. Pitkällä aikavälillä Naton ulkopuolelle jääminen on siis suurempi riski. Valitettavasti.

Lisäksi ajattelen, että turvallisuuspoliittisissa asioissa on perusteltua pyrkiä toimimaan laajalla yksimielisyydellä. Jäsenyydelle on myös kansalaisten laaja tuki.

Samaan aikaan on arvokasta, että myös kritiikkiä kuullaan. Erityisesti Vasemmistosta on nostettu esiin tarpeellisia kriittisiä näkemyksiä. On voitava myöntää, ettei riskitöntä tai ongelmatonta vaihtoehtoa ole. Ja vaikka kannattaisi Natoon liittymistä, ei se tietenkään tarkoita sitä, että kaikki perusteltu kritiikki Natoa ja liittoutumista kohtaan olisi hävinnyt. Ei ole. Nato ei ole arvoyhteisö, eikä tässä päätöksessä ole kyse siitä, että vihdoin pääsisimme osaksi ’Länttä’. Päätöksen perustana on valinta, jonka arvioimme lisäävän Suomen turvallisuutta ja nostavan kynnystä sotaan.

Entisenä Nato-vastustajana aihetta on myös itsekritiikkiin. Emme ole pitäneet todennäköisenä, että Venäjä aloittaisi perinteisen täysimittaisen maasodan. Emme ole yrittäneet rakentaa eurooppalaista tai pohjoismaista vaihtoehtoa Natolle. Valinta on nyt tehtävä tosiasiallisten vaihtoehtojen välillä.

Nato-jäsenyys tuo mukanaan omat riskinsä, eikä se ole oikotie turvallisuuteen. Jatkossakin Suomen oma uskottava puolustus on kaikissa tilanteissa lähtökohtainen tapa pitää huolta Suomen turvallisuudesta.

Suomi on vakaa demokratia, ja sellaisena haluamme sen pitää. Demokratiamme vahvuuden osoitamme vaalimalla moniäänistä keskustelua ja sietämällä eriäviä näkemyksiä. Samanaikaisesti meidän on syytä käydä keskustelua siitä, millainen Nato-maa Suomen tulee olla. Minä en halua ydinaseita, enkä pysyviä Naton tukikohtia Suomeen.

Vaikka Suomesta nyt tulee Naton jäsen, tulee meidän kaikin voimin jatkaa ihmisoikeuksien, rauhan ja aseistariisunnan edistämistä maailmanlaajuisesti. Lisäksi pitää muistaa, että ekologinen kriisi on edelleen yksi suurimmista ja akuuteimmista turvallisuusuhista. Tätä varten meidän on pystyttävä jatkamaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä, koska ilman sitä globaaleja kriisejä ei voida ratkaista.

Meidän tulee siis jatkossakin toimia aktiivisesti tavalla, joka lisää turvallisuutta koko maailmassa, ja jatkaa tätä työtä riippumatta siitä, että nyt oman turvallisuutemme vahvistamiseksi Natoon liitymme.