Meillä uusilla kansanedustajilla on tullut ensimmäinen vuosi eduskunnassa täyteen. Ja minkälainen vuosi se onkaan ollut! Vuoteen on mahtunut hallitusneuvottelut, uuden työn opettelu, pääministerin vaihtumiseen johtanut hallituskriisi ja kevään täyttänyt koronaepidemian hoito poikkeusoloissa.
Joulukuussa eräs neljännen kauden konkari totesi, ettei muista näin vauhdikasta syksyä koskaan aiemmin olleen. Me luulimme hallituskriisistä selvittyämme, että keväällä palaamme ”normaalirytmiin”. Kaikkea muuta!
Vauhti on ollut niin kova, että tarkempi analysointi tulee vaatimaan aikaa. Muutamia huomioita haluan kuitenkin jakaa. Ensinnäkin työ eduskunnassa on tietenkin todella mielenkiintoista ja merkityksellistä, mutta myös outoa. Olen kiitollinen siitä, että saan työkseni joka päivä syventyä niihin aiheisiin, joiden puolesta olen toiminut vapaaehtoisena lähes koko ikäni. Samalla on hyvin erikoista olla osa työyhteisöä, jossa pahimmat poliittiset vastustajat kokoontuvat yhteen.
Toiseksi, isoin osa työstä on ulospäin näkymätöntä. Esimerkiksi ympäristövaliokunnassa syvennymme maailman polttavimpiin ympäristöongelmiin, mutta tämä jää päivänpoliittisten kohujen jalkoihin. Valiokunnissa, loputtomissa kokouksissa ja oman koneen äärellä tehdään se suurin työ, joka on pitkäjänteistä ja hartialihaksia jumittavaa. Samalla tämä piilotyö on muutoksen tekemisen elinehto.
Tärkein huomioni on se kuinka tärkeää on nyt olla vaikuttamassa siihen, että kestäviä päätöksiä tehdään. Ilmastokriisi ei odota, eikä meillä ole varaa mokata koronan jälkeisessä jälleenrakennuksessa. Polun ulos kriisistä pitää samanaikaisesti vähentää päästöjä, luoda uutta työtä ja kaventaa hyvinvointieroja. Viimeisin esimerkki tästä työstä on puolueemme reilun siirtymän ohjelma, johon kannattaa tutustua! Ja tätä työtä ei tehdä vain eduskunnassa, vaan sitä me teemme kaikki yhdessä.
Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 7.6.2020
