Perustulosta on puhuttu jo pitkään, ja nyt ajatus on jälleen noussut poliittiseen keskusteluun yli puoluerajojen. Vasemmistoliitto ja vihreät ovat olleet vahvimmin perustulon takana. Vaatimus ensi hallituskaudella toteutettavasta perustulokokeilusta on realistinen tavoite. Vasemmiston näkökulmasta tärkeintä on, että perustulon taso on riittävä ja että samaan aikaan kattavat julkiset palvelut säilyvät.

Perustulo ei ole uusi idea. Perustuloa on kokeiltu paikallisesti Namibiassa ja Intiassa hyvin tuloksin. Perustulo on vähentänyt köyhyyttä ja lisännyt ihmisten hyvinvointia ja aktiivisuutta pelätyn passiivisuuden sijaan. Myös Hollannissa on käytössä pieni negatiivisen tuloveron kaltainen etuus. Alaskassa on jo vuosikymmeniä ollut käytössä öljyvaroihin perustuva vuosittainen perustulo, ja Iranissa kansalaisille maksetaan pientä perustuloa kahden kuukauden välein.

Miksi perustuloa tarvittaisiin tämän päivän Suomessa? Työelämän ja ylipäätään elämän muutos vaatii sosiaalipolitiikan muuttamista. Nykyään työikäisten elämä koostuu monista peräkkäisistä ja rinnakkaisista osista: palkkatyö, kouluttautuminen, lasten ja läheisten hoito, sapattivapaa, työnhaku, kansalaistoiminta, vapaaehtoistyö, harrastaminen. Työ on usein pätkä- ja silpputyötä tai osa-aikatyötä. Sosiaalipolitiikan on mukauduttava näihin muutoksiin. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien määrä on lähes kolminkertaistunut 1990-luvun alusta. Toimeentulotuki on erityisen kontrolloiva, alistava ja mielivaltaa mahdollistava sosiaaliturvan muoto. Kuilu perusturvaa saavien ja ansiotulojen välillä on kasvanut. Nykyinen sosiaalipolitiikka aiheuttaa sen, että työnteko synnyttää byrokratia- ja kannustinloukkuja ja köyhän todellinen lisätulon “veroaste” on usein 80‒90 prosenttia, kun otetaan huomioon tukien leikkaantuminen. Yksi pieni askel oikeaan suuntaan on uudistus, jonka myötä työtön saa tietyin edellytyksin tienata 300 euroa kuussa ilman, että työttömyyspäiväraha pienenee.

Perustulo on investointi tulevaisuuteen. Keinoälyn ja automaation myötä työ muuttuu myös suuressa mittakaavassa ja jakaa nykyisellä mallilla ihmisiä vielä rankemmin voittajiin ja häviäjiin. Perustulo on investointi uuteen talouteen, vireään kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisten hyvinvointiin. Perustulo voidaan nähdä tietynlaisena “osinkona”, joka on jokaiselle kuuluva siivu yhteisestä vauraudesta. Tällaisena yhteisvarallisuutena voidaan nähdä esimerkiksi luonnonvaroista saatava taloudellinen hyöty, edellisten sukupolvien keksinnöt ja teknologisen kehityksen ansiosta tapahtunut työn tuottavuuden kasvu, joka nykyisellään valuu lähinnä pääoman omistajien taskuun.

Vasemmisto voi kannattaa vain riittävän suuruista perustuloa. Perustulo pitäisi toteuttaa niin, että kaikille Suomessa pysyvästi asuville maksettaisiin kuukausittain vähintään 700 euron suuruista perustuloa. Toimeentulotuki palautuisi alkuperäiseen tehtäväänsä, eli tilapäiseen toimeentulon turvaamiseen yllättävissä tilanteissa. Asumistuki säilyisi, samoin ansiosidonnainen toimeentuloturva. Myös työperustainen eläkejärjestelmä säilyisi.

Matkalla kohti koko maan kattavaa perustuloa on jollain tietyllä alueella kokeiltava perustulon käyttöönottoa. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi valitsemalla alueet, jotka edustavat metropolia, pienkaupunkia ja maaseutukuntaa, joilla käynnistetään alueelliset perustulokokeilut. Toinen ‒ ja halvempi ‒ mahdollisuus on toteuttaa kokeilu satunnaisotannalla hajautetusti. Kokeilun perustulosta onkin oltava vähimmäistavoitteena ensi hallituskaudelle.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue lisää:

Perustulon aika. Toim. Johanna Perkiö & Kaisu Suopanki. Into Kustannus.

Perustuloverkosto: http://perustulo.org/perustuloinfoa-ja-kampanja-aineistoa/luettavaa/

Tietovihko perustulosta: http://www.ksl.fi/perustulo-uuden-tulonjaon-perusta-2/

Perustulo kehitysyhteistyössä: http://kvsolidaarisuustyo.fi/perustulo-kehitysyhteistyossa/