Ympäristövaliokunta käsitteli tänään hallituksen esitystä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamiseksi. Käytännössä esityksellä toimeenpannaan EU:n vesipuitedirektiivi, jonka tarkoituksena on minimoida vesistöille koituvia ympäristöhaittoja. Direktiivi pitää sisällään kuitenkin myös poikkeamismenettelyitä, joilla kestävän kehityksen hankkeet voivat saada lievennyksiä ympäristötavoitteiden täyttämiseen.
Esimerkiksi kaivokset voivat olla tällaisia kestävän kehityksen hankkeita, koska ne tuottavat akkuteollisuuden ja siten vihreän siirtymän kannalta kriittisiä mineraaleja ja metalleja.
Hallitus haluaa nyt lisätä kaikki vesipuitedirektiivin sallimat poikkeukset täysimääräisenä kansalliseen lainsäädäntöön. Huolena on, että poikkeusluvat mahdollistavat toimijoille ympäristömääräysten kiertämisen ja että ne voisivat siten esimerkiksi laskea puhdistamatonta jätevettä suoraan vesistöihin.
– Pahimmassa tilanteessa sujuvoitettu poikkeamissääntely johtaa siihen, että poikkeaminen vesiensuojelun ympäristötavoitteista näyttäytyy houkuttelevana. Tämä vielä tilanteessa, jossa vesiensuojelun rahoitusta on merkittävästi vähennetty. Vesistöjen tila vaatisi päinvastaista toimintaa, Kivelä sanoo.
Kivelän mukaan vesipuitedirektiiviä ei ole perusteltua toimeenpanna täällä Suomessa siten, että kaikki sen sallimat poikkeukset otetaan käyttöön. Suomi on hyvin ainutlaatuinen siinä, että meillä on paljon erilaisia vesimuodostelmia, joista monet ovat kuitenkin herkkiä pilaantumiselle.
– Ympäristötavoitteista poikkeamisen tai niiden lieventämisen pitäisi olla aina viimeinen keino, ja sen tulisi olla tiukkojen ehtojen mukaista. Vesistöjen tila ei saa heiketä pysyvästi sen seurauksena, Kivelä sanoo.
Kivelä ehdotti yhdessä vihreiden kanssa hallituksen esitykseen myös muutosta, jolla “ei merkittävää haittaa” -periaate sisällytettäisiin lakiin ympäristötavoitteista poikkeamisen ehdoksi. Samalla he vaativat hallitukselta esitystä, jolla poikkeusluvan saaneelta toimijalta edellytetään ekologista kompensaatiota.
– Vesiluvat ja ympäristöluvat ovat lähtökohtaisesti lupia saastuttaa. Niinpä luvan saaneelta tulisi edellyttää ympäristön tilan parantamista toisaalla samassa vesimuodostelmassa tai sen valuma-alueella, jotta ympäristön kokonaistila ei heikkene. Meidän on oltava ehdottomia siinä, että esimerkiksi kaivoshankkeita ei toteuteta ympäristön kustannuksella, Kivelä sanoo.
Metallit ovat uusiutumaton luonnonvara, ja kaivokset voidaan kaivaa ja hyödyntää vain kerran. Siksi katse on käännettävä tulevaisuudessa myös vaihtoehtoisiin akkutekniikoihin.
