Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Koronakriisissä ei pidä leikata

Olen saanut valtavan määrän viestejä ihmisiltä, jotka ovat järkyttyneitä kotihoidontuen Helsinki-lisän aiotusta poistamisesta yli 1-vuotiailta. Päätös liittyy Helsingin ensi vuoden rahojen käyttöön, josta kaupunginvaltuusto vuosittain päättää. Ensi vuoden budjetti on erityisen tärkeä, koska siinä osaltaan linjataan miten käynnissä olevaan poikkeukselliseen yhteiskunnalliseen kriisiin Helsingissä vastataan.

Päätös ensi vuoden rahankäytöstä on päätös siitä miten kriisin negatiivisia vaikutuksia estetään tai vaihtoehtoisesti syvennetään. Tällä kertaa budjettisovun solmivat puolueet, jotka päättivät kokoomuksen johdolla, että Helsinki-lisä poistetaan yli yksivuotiailta ja että erityisesti kasvatuksen ja koulutuksen puolelta leikataan. Vaikka budjettiin sisältyi myös hyviä päätöksiä, emme vasemmistoliiton valtuustoryhmässä voineet hyväksyä näitä leikkauksia, emmekä siksi voineet olla mukana budjettisovussa.

Itse olen peräänkuuluttanut sitä, että valtuuston enemmistön voisi muodostaa myös punavihrein voimin, kuten valtakunnan tasolla. Valtuustossa on enemmistö, joka olisi halutessaan voinut estää leikkaukset. Valitettavasti SDP ja vihreät eivät tätä mahdollisuutta halunneet käyttää, vaan valitsivat leikkaukset sisältävän budjetin kokoomuksen kanssa.

Minusta on kohtuutonta, että näin pahan kriisin aikana valitaan tietoisesti tehdä heikennyksiä, jotka kohdistuvat erityisesti lapsiin ja perheisiin. Helsingillä olisi ollut varaa jättää leikkaukset tekemättä: käyttötalouden puolella lisäykset olisivat mahtuneet budjetin ylijäämään. Se olisi tarkoittanut, etteivät kaupungin asukkaat, erityisesti sen pienimmät asukkaat, joudu kärsimään kriisitilanteesta yhtään enempää poliitikkojen päätösten takia.

Erityisen huonolta päätös leikkauksista tuntuu tilanteessa, jossa valtakunnan tasolla hallitus on tukenut massiivisesti kuntia, jotta leikkauksilta voitaisiin välttyä. Tämä on ollut hallitukselta selkeä arvovalinta. Arvovalinta sen suhteen, että kriisissä tulee pitää huolta ennen kaikkea ihmisistä, ja tietoisesti pyrkiä estämään koronan negatiiviset sosiaaliset vaikutukset. Nyt Helsingissä valitettavasti valittiin toisin, vaikka mikään pakko ei olisi ollut leikata.

Julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 5.12.2020

Pienten kaupunkilaisten ja monimuotoisten perheiden puolesta!

Helsingin päätöksillä on suuri vaikutus siihen, kuinka pienet kaupunkilaiset kotikaupungissamme voivat. Helsinki on hyvä kaupunki pienilleen, mutta on paljon tapoja, joilla perheitä voitaisiin vielä paremmin tukea. Lapset voivat sitä paremmin mitä paremmin heidän perheensä voivat. Siksi eriarvoisuutta vähentävä tuki vanhemmille on tärkeää.

Perhepolitiikka myös kytkeytyy laajoihin feministisiin kysymyksiin, kuten terveyteen, turvallisuuteen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Haluan puolustaa kaikkien perheiden hyvää ja sujuvaa arkea seuraavin keinoin:

– laadukas ja tasa-arvoinen kasvatus ja koulutus kaikille taustasta riippumatta
– oikeus lähipäiväkotiin
– maksuton varhaiskasvatus
– kohtuulliset ryhmäkoot
– sisäilmaongelmiin puututtava
– ilmastonmuutoksen torjunta on lapsiemme hyvän tulevaisuuden puolustamista!

Haluan, että lapset Helsingissä saavat laadukasta ja tasa-arvoista kasvatusta ja koulutusta taustasta riippumatta. Päiväkodin ja koulun pitää olla turvallinen paikka, jossa jokainen lapsi saa olla oma itsensä ja kukoistaa omien vahvuuksiensa kautta. Haluan, että lapset saavat kasvaa ilman rajoittavia sukupuoli- ja muita normeja ja haluan, että päiväkodit ja koulut ovat ehdottoman sitoutuneita edistämään antirasistista kulttuuria.

Mielestäni kaikilla lapsilla tulee olla oikeus lähipäiväkotiin samaan tapaan kuin laki takaa lapsille oikeuden omaan lähikouluun. Perheet voisivat luottaa siihen, että paikka oman alueen päiväkodista olisi taattu. Omaan lähipäiväkotiin pääsy on lasten etu ja tukee kouluun integroitumista ja sosiaalista kasvua. Samalla lyhyemmät päiväkotimatkat tukevat merkittävällä tavalla perheiden jaksamista ja sujuvaa arkea.

Haluan, että Helsingissä otetaan käyttöön maksuton varhaiskasvatus kaikille 3-5-vuotiaille Ruotsin mallin mukaisesti. Tämä toteutuu jo useassa Euroopan maassa. On hienoa, että Helsinki selvittää asiaa parhaillaan, ja päätös asiasta tehdään vielä tämän vuoden aikana.

Päiväkotien ja koulujen ryhmäkoot on oltava kohtuullisia. Päiväkodeissa tämä tarkoittaa, että yhdellä kasvattajalla saa olla enintään seitsemän kolmevuotiasta/vanhempaa lasta tai neljä alle kolmevuotiasta lasta. Peruskouluissa tämä tarkoittaa maksimissaan 20 oppilaan ryhmiä.

Sisäilmaongelmat kouluissa, päiväkodeissa ja nuorisotaloissa on korjattava ja ongelmista tiedotettava avoimesti. Jos sisäilmaongelmaa on syytä epäillä ja syitä selvitetään, toiminnan tulee siirtyä väistötiloihin selvityksen ajaksi. On kohtuutonta, että tämä ei tällä hetkellä toteudu Helsingissä.

Ilmastonmuutoksen torjunta on lapsiemme hyvän tulevaisuuden puolustamista. Lapsilla pitää olla oikeus turvalliseen ja puhtaaseen ympäristöön. Meidän aikuisten on kannettava vastuu, joka meille kuuluu ilmastonmuutoksen torjumisessa. Helsinki on tehnyt hyvää työtä ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta tämän muutoksen pitää olla vauhdikkaampi ja myös kasvatukseen vahvasti integroitu. Haluan, että lapset saavat kasvaa jo pienenä kestävän kehityksen ja ilmastosolidaarisuuden periaatteisiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kasvissyönnin voimakasta edistämistä kaikissa julkisissa joukkoruokailuissa.

Jotta Helsinki olisi paras paikka kaikille lapsille!

 

Aidosti tasa-arvoista koulutuspolitiikkaa

Suomalainen hyvinvointi perustuu laadukkaaseen, maksuttomaan ja tasa-arvoiseen koulutukseen. Rohkea investoiminen sosiaalipalveluihin ja koulutukseen on ollut myös hyvää talouspolitiikkaa, joka on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin. Suomi onkin Maailman talousfoorumin mukaan Euroopan kilpailukykyisin maa. Nyt Stubbin johtama hallitus on kuitenkin leikannut koulutuksesta kaikilta asteilta ja suhteellisesti eniten verrattuna muihin sopeutustoimiin, yhteensä noin 1,7 miljardia euroa.

 

Tulevaisuudessa työmarkkinat keskittyvät yhä enemmän korkean jalostusasteen palveluiden ja tuotannon sekä uusien ideoiden ympärille. Kokoomuksen tavoitteena on edistää kilpailukykyä palkkoja ja työvoimakustannuksia laskemalla. Suomen kaltaisen pienen maan mahdollisuudet pärjätä globaaleilla markkinoilla kilpailemalla halpatyöalojen työvoimakustannuksilla satojen miljoonien asukkaiden kehittyviä maita vastaan ovat olemattomat. Suomeen, tai Eurooppaan ylipäänsä, on turha odottaa investointeja ja sitä kautta syntyviä työpaikkoja, jos täällä ei ole osaavaa työvoimaa, joka pystyy vastaamaan työmarkkinoiden tarpeisiin. Leikkaukset koulutuksesta ovat Suomen valttikortin polttamista.

 

Koulutuksesta leikkaaminen on eriarvoistavaa

 

Suomalaista yhteiskuntaa uhkaa eriarvoistuminen, joka tapahtuu sosiaalisesti, taloudellisesti ja koulutuksellisesti. Toisen asteen koulutukseen kohdistuvat 260 miljoonan leikkaukset tulevat sulkemaan kymmeniä lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia ympäri Suomen. Kynnys ottaa vastaan opiskelupaikka nousee varmasti monen nuoren kohdalla, jos opiskelupaikan vastaanottaminen tarkoittaa muuttoa alaikäisenä yksin vieraalle paikkakunnalle. Monella pienituloisella perheellä ei myöskään ole varaa kustantaa alaikäisen nuoren elämistä toisella paikkakunnalla.

 

Koulutuksesta voi pahimmillaan kehittyä Suomessa eriarvoisuutta kasvattava järjestelmä jos esimerkiksi lukukausimaksut otetaan käyttöön, opiskelupaikan vastaanottaminen tarkoittaa pakkomuuttoa alaikäisenä tai opiskelupaikan saaminen vaatii käytännössä kalliiden valmennuskurssien käymistä. Aikamme suuria koulutuspoliittisia haasteita on varmistaa, ettei Suomeen synny muodollisia tai epämuodollisia koulutuksellisia lasikattoja, jotka heikentävät kaikkien tasa-arvoisia mahdollisuuksia laadukkaaseen koulutukseen.

 

Vapauttava koulu

 

Nykyistä koulutusjärjestelmää tulee uudistaa ja parantaa. Leikkauspolitiikan seurauksena kasvavat ryhmäkoot sekä vähenevä lähiopetuksen määrä tekee entistä vaikeammaksi tukea oppilaiden ja opiskelijoiden yksilöllisiä taitoja ja kannustaa erilaisia oppijoita täyteen potentiaaliinsa. On säädettävä maksimiryhmäkoot, jotta opetushenkilökunnalle jää tarpeeksi työaikaa oppilaiden yksilölliseen ohjaukseen ja tukeen.

 

Tarvitsemme sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta ja normikriittisen koulun. Syrjivät normit, kuten sukupuolistereotypiat ja heteronormatiivisuus, on tehtävä näkyviksi ja niitä vastaan on tietoisesti toimittava. Useat kouluympäristöt ja koulutusalat syrjivät rakenteillaan ja käytännöillään normista poikkeavia opiskelijoita. Koulun on oltava kaikille turvallinen ja esteetön paikka oppia.

 

Varhaiskasvatuksen tulisi tukea paremmin aktiivisen kansalaisuuden tavoitteita. Tämä mahdollistuu parantamalla kouludemokratiaa ottamalla opiskelijat mukaan oppilaitoksia koskevaan päätöksentekoon ja koulun arjen kehittämiseen. Aktiiviseen osallistumiseen on kannustettava myös koulun ulkopuolella. Tätä tukee esimerkiksi globaali- ja demokratiakasvatuksen lisääminen.

 

Lyhyellä aikavälillä opiskelijoiden hyvinvointia parannettaisiin parhaiten korottamalla reilusti opintotukea, jolla mahdollistetaan täysipäiväinen opiskelu sekä poistamalla vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen ja parantamalla opiskelijoiden terveydenhuoltoa.
Laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen on oltava aidosti meitä kaikkia varten. Yhteiskunta elää ihmisten taidosta luoda uutta mielikuvituksen rajoja rikkoen. On varmistettava, että olemme valmiita myös tulevaisuuden haasteisiin takaamalla jokaiselle mahdollisuuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.