Aloin tänään kerätä nimiä lakialoitteeseen, jonka päämääränä on vapaa ja turvallinen abortti. Haluan, että vuodelta 1970 peräisin oleva aborttilaki uudistetaan niin, että se perustuu raskaana olevan itsemääräämisoikeuteen ja vastaa paremmin nykyistä käytäntöä.
Monille on yllätys, että Suomen aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista. Käytännössä abortin saavat kuitenkin kaikki sitä ennen kahdennettatoista raskausviikkoa pyytävät. Voimassaolevan lainsäädännön suuri ongelma on, että abortin saamiseksi vaaditaan sosiaaliset perusteet ja kahden lääkärin lausunto. Meillä ei siis ole vapaata aborttia, sillä sen saamiseksi ei riitä raskaana olevan oma tahto.
Myös monet lääkärit ovat toivoneet lain uudistamista ja pitäneet nykyistä rooliaan erikoisena. He haluavat hoitaa, eivät arvioida ihmisten vahvasti henkilökohtaisia ratkaisuja. Kahden lääkärin lausuntoa koskevan vaatimuksen poistoa on kannattanut myös Suomen Lääkäriliitto.
Vapaa ja turvallinen abortti on tärkeää erityisesti naisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, sillä se vahvistaa raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää itse omasta lisääntymisestään. Raskaana olevan ei pidä joutua selvittämään ihmissuhteitaan ja elämäntilannettaan lääkäreille, se on tarpeetonta ja alistavaa. Viemällä lakimme linjaan pohjoismaisen lainsäädännön kanssa lähetämme myös viestin maille, joissa naisten oikeuksia ja aborttioikeutta pyritään rajoittamaan. Aborttioikeuden puolustaminen on valitettavan ajankohtainen asia edelleen.
Monet Euroopan maat ovat vapauttaneet aborttilainsäädäntöään viime vuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lakien vapauttaminen ei ole vaikuttanut aborttien määrään. Yleinen kehitys on, että abortit vähenevät Euroopassa vuosi vuodelta.
Abortti on toimenpide, jossa raskaus keskeytetään joko kirurgisesti tai lääkkeellisesti. Vuonna 1970 raskaudenkeskeytykset tehtiin kirurgisesti sairaalassa. Nykyään 97 prosenttia keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti raskauden alkuvaiheessa. Aborttilakimme on päivitettävä siis myös sen vuoksi, että hoitokäytännöt ovat 50 vuoden aikana muuttuneet suuresti ja laki on myös lääketieteellisesti vanhentunut.
Aborttien vähentäminen on tärkeä tavoite, mutta abortin saatavuuden rajoittaminen on sen saavuttamiseen väärä ja toimimaton keino. Abortteja ei vähennetä aborttioikeutta rajaamalla, vaan ehkäisyn saatavuutta parantamalla ja seksuaalioikeuksia edistämällä.
