Olen laatinut lakialoitteen laiksi raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta. Jätin aloitteen 7.2.2020 muille kansanedustajille allekirjoitettavaksi ja allekirjoitusten keruu jatkuu yhä. Toivon mahdollisimman monen kansanedustajan yli puoluerajojen ymmärtävän lakimuutoksen tarpeellisuuden ja allekirjoittavan aloitteeni.

Tämä hetkinen raskauden keskeyttämisestä annettu laki on peräisin vuodelta 1970 eikä se enää vastaa nykyistä käytäntöä tai käsitystä ihmisarvoista. Laki ei kunnioita riittävästi raskaana olevan itsemääräämisoikeutta, sillä se edellyttää laissa säädettyjen erityisten sosiaalisten tai muiden perusteiden esittämistä sekä kahden eri lääkärin lausuntoa. Suomessa ei siis ole vapaata aborttia, vaan kotimainen aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista. Abortin sallivista maista ainoastaan Britanniassa vaaditaan Suomen lisäksi raskauden keskeyttämiseksi erityisten perusteiden esittämistä.

Monet Euroopan maat ovat vapauttaneet aborttilainsäädäntöään viime vuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lakien vapauttaminen ei ole vaikuttanut aborttien määrään. Aborttien vähentäminen on tärkeä tavoite, mutta abortin saatavuuden rajoittaminen on sen saavuttamiseen väärä ja toimimaton keino. Abortteja ei vähennetä aborttioikeutta rajaamalla, vaan ehkäisyn saatavuutta parantamalla ja seksuaalioikeuksia edistämällä. Yleinen kehitys on, että abortit vähenevät Euroopassa vuosi vuodelta. Myös Suomen tulee vihdoinkin päivittää aborttilainsäädäntö tähän päivään.

Esitän lakia uudistettavaksi niin, että raskaudenkeskeytys ei vaadi erityisiä perusteluja vaan siihen riittää raskaana olevan oma tahto sekä yhden lääkärin tekemä tutkimus.

Vapaa ja turvallinen abortti on tärkeää erityisesti naisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, sillä se vahvistaa raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää itse omasta lisääntymisestään.

Lakialoitteeni kokonaisuudessaan luettavissa kuvan alla.

Lakialoite

laiksi raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloitteessa esitetään vuodelta 1970 peräisin olevan raskauden keskeyttämisestä annetun lain uudistamista siten, että laki kunnioittaa nykyistä paremmin raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja vastaa paremmin nykyistä käytäntöä. Lakia esitetään uudistettavaksi niin, raskaudenkeskeytys ei edellytä raskaana olevalta laissa säädettyjen erityisten sosiaalisten tai muiden perusteiden esittämistä eikä kahden eri lääkärin antamaa lausuntoa. Aloitteen mukaan raskaus voidaan kahdenteentoista raskausviikkoon saakka keskeyttää raskaana olevan omasta pyynnöstä.

PERUSTELUT

Vuodelta 1970 peräisin oleva laki raskauden keskeyttämisestä on vanhentunut. Laki on uudistettava niin, että se perustuu raskaana olevan itsemääräämisoikeuteen ja vastaa paremmin nykyistä käytäntöä. Vapaa ja turvallinen abortti on tärkeää erityisesti naisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, sillä se vahvistaa raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää itse omasta lisääntymisestä.

Kun laki 50 vuotta sitten säädettiin, ajatus naisen itsemääräämisoikeudesta oli vieras. Sen sijaan, että raskaudenkeskeytykseen riittäisi raskaana olevan oma tahto, lakiin kirjattiin painavat vaatimukset sosiaalisista perusteluista sekä kahden lääkärin antamasta luvasta. Ensimmäinen lupa vaaditaan yleensä perusterveydenhuollosta ja toinen erikoissairaanhoidosta. Suomessa ei siis ole vapaata aborttia, vaan kotimainen aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista. Abortin sallivista maista ainoastaan Britanniassa vaaditaan Suomen lisäksi raskauden keskeyttämiseksi erityisten perusteiden esittämistä.

Monet Euroopan maat ovat vapauttaneet aborttilainsäädäntöään viime vuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lakien vapauttaminen ei ole vaikuttanut aborttien määrään. Aborttien vähentäminen on tärkeä tavoite, mutta abortin saatavuuden rajoittaminen on sen saavuttamiseen väärä ja toimimaton keino. Abortteja ei vähennetä aborttioikeutta rajaamalla, vaan ehkäisyn saatavuutta parantamalla ja seksuaalioikeuksia edistämällä. Yleinen kehitys on, että abortit vähenevät Euroopassa vuosi vuodelta. Myös Suomen tulee vihdoinkin päivittää aborttilainsäädäntö tähän päivään.

Laki on uudistettava niin, että raskaudenkeskeytys ei vaadi erityisiä perusteluja vaan siihen riittää raskaana olevan oma tahto sekä yhden lääkärin tekemä tutkimus. Tulisi myös selvittää, voisiko tehtävään koulutettu sairaanhoitaja tai kätilö määrätä lääkkeet alle kaksitoista viikkoa kestäneissä raskauksissa. Joka tapauksessa saatavuuden takaamiseksi on huolehdittava riittävästä tehtävään koulutetun henkilökunnan määrästä. Lääkkeelliset keskeytykset olisi voitava tehdä pääosin perusterveydenhuollossa, mutta kirurgiset keskeytykset tehtäisiin edelleen erikoissairaanhoidossa.

Raskaana olevan itsemääräämisoikeuden kannalta on olennaista, että laista poistetaan myös säännös, jonka mukaan lapsen isälle varataan tilaisuus esittää käsityksensä asiasta. Keskeistä on henkilön oikeus omaan kehoonsa ja oikeus päättää siihen liittyvistä kysymyksistä. Kysymys raskaana olevan ja isän tai muun henkilön välisestä kommunikaatiosta ratkaisun tiimoilta kuuluu pikemminkin kumppaneiden keskinäisen luottamuksen kuin lainsäädännön alaan. Niin raskaana olevalle kuin siittäjälle tai kumppanille tulisi kuitenkin tarvittaessa olla tarjolla tukea ja apua asian käsittelyyn.

Raskaana olevan ei pidä joutua selvittämään ihmissuhteitaan ja elämäntilannettaan lääkäreille, sillä se on tarpeetonta ja alistavaa. Myös monet lääkärit ovat toivoneet lain uudistamista ja pitäneet nykyistä rooliaan erikoisena. He haluavat hoitaa, eivät arvioida ihmisten vahvasti henkilökohtaisia ratkaisuja. Kahden lääkärin lausuntoa koskevan vaatimuksen poistoa on kannattanut myös Suomen Lääkäriliitto. Nykyinen laki on kuormittava paitsi raskaana olevalle myös terveydenhuoltojärjestelmälle sekä hoitohenkilökunnalle. Lisäksi ennen kaikkea psyykkisen tuen takaaminen tarvittaessa on ei-toivotusti raskaana olevalle tärkeää. Tällaista tukea voi kaivata myös siittäjä tai kumppani.

Vaikka Suomen aborttilaki on moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna tiukka ja asettaa periaatteellisella tasolla raskaan kynnyksen abortille, abortin saavat käytännössä sitä ennen kahdennettatoista raskausviikkoa pyytävät. Laki vaatii siis päivittämistä myös sen takia, että laki ja käytäntö eivät kohtaa. Ylimääräinen byrokratia ja lain vaatimukset lääkärien lausunnoista pahimmillaan hidastavat prosessia, sillä lääkäreille on terveyskeskuksissa monesti pitkät jonot ja myös toisen lääkärin lausuntoa joutuu monesti jonottamaan. Pitkä prosessi tekee asiasta ei-toivotusti raskaana olevalle kohtuuttomasti vaikeampaa. Mitä mutkattomammin raskaudenkeskeytys saadaan, sitä paremmin se tukee aborttiin päätyvän psyykkistä hyvinvointia.

Abortti on toimenpide, jossa raskaus keskeytetään joko kirurgisesti tai lääkkeellisesti. Vuonna 1970 raskaudenkeskeytykset tehtiin kirurgisesti sairaalassa. Nykyään 97 prosenttia keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti raskauden alkuvaiheessa. Kotimainen aborttilaki on päivitettävä siis myös sen vuoksi, että hoitokäytännöt ovat 50 vuoden aikana muuttuneet suuresti ja laki on myös lääketieteellisesti vanhentunut. Laista tulee poistaa viittaukset lausunnonantaja- ja suorittajalääkäriin.

Raskauden keskeyttämistä koskevan perusteluvelvollisuuden ja kahden lääkärin lausunnon edellytyksen poistumisen myötä laki raskauden keskeyttämisestä selkeytyy ja yksinkertaistuu. Teknisenä muutoksena laissa olevat viittaukset Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen on syytä päivittää viittauksiksi vuoden 2009 alusta toimineeseen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon, jolle Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tehtävät siirtyivät. Samalla laissa käytettyä terminologiaa päivitetään.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970) 3 ja 6 §, sellaisina kuin ne ovat 3 § laissa 493/2019 ja 6 § osaksi laissa 1085/1992, sekä muutetaan 1 ja 2 §, 4 §:n 2 momentti, 5 §:n 2 ja 3 momentti, 5 a §, 7–11 § ja 15 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 § osittain laissa 493/2019, 2 § ja 15 §:n 2 momentti laissa 328/2001, 5 §:n 2 momentti laissa 564/1978, 5 §:n 3 momentti sekä 5 a, 8, 10 ja 11 § laissa 1085/1992 sekä 7 § osittain laissa 328/2001, seuraavasti:

1 §

Raskaus voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen naisen raskaana olevan pyynnöstä keskeyttää: kahdenteentoista raskausviikkoon saakka.

1) kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

2) kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus;

3) kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 22 §:ssä, 20 luvun 1 tai 2 §:ssä, 5 §:ssä, 6 §:n 2 momentissa taikka 7 tai 7 b §:ssä; (12.4.2019/493)

4) kun hän raskaaksi saatettaessa ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta taikka kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta;

5) kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai

6) kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.

2 §

Jos nainen raskaana oleva mielisairauden, vajaamielisyyden tai häiriintyneen sieluntoimintansa terveydentilansa tai muun vastaavan syyn vuoksi ei kykene esittämään pätevää pyyntöä raskauden keskeyttämiseen, se voidaan suorittaa hänen laillisen edustajansa hakemuksesta, jos painavat syyt puoltavat toimenpidettä.

3 §

Kun nainen on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 1 §:n 3 momentissa tai 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa, ei raskautta saa keskeyttää, ellei rikoksesta ole nostettu syytettä tai sitä ole ilmoitettu syytteeseen pantavaksi taikka rikoksen tapahtumista asian johdosta toimitetun esitutkinnan perusteella ole pidettävä ilmeisenä.

4 §

Ennen kuin raskaus tämän lain mukaan keskeytetään, on keskeyttämistä pyytävälle annettava selvitys raskauden keskeyttämisen merkityksestä ja vaikutuksista.

Naiselle Henkilölle, jolle on suoritettu raskauden keskeyttäminen, on annettava ehkäisyneuvontaa, niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

5 §

Raskaus on keskeytettävä niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista.

Keskeytystä pyytävälle tulee tutkimusten jälkeen antaa välittömästi tarvittavat tiedot ja lääkemääräykset raskauden keskeyttämisen suorittamiseksi. Keskeytystä pyytävä on tarvittaessa ohjattava kirurgiseen raskauden keskeyttämiseen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi erityisistä syistä antaa luvan keskeytykselle kahdennentoista raskausviikon jälkeen, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennen raskausviikon jälkeen.

Muun syyn kuin naisella olevan sairauden tai ruumiinvian vuoksi ei raskautta saa keskeyttää kahdennentoista raskausviikon jälkeen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi kuitenkin, jollei nainen raskaaksi saatettaessa ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai jos siihen muuten on erityistä syytä, antaa luvan raskauden keskeyttämiseen myöhemminkin, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennen raskausviikon jälkeen.

5 a §

Sen estämättä, mitä 5 §:ssä säädetään, terveydenhuollon oikeusturvakeskus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi antaa luvan raskauden keskeyttämiseen, jos lapsivesi- tai ultraäänitutkimuksella, serologisilla tutkimuksilla taikka muulla vastaavalla luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai ruumiinvika, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennenneljännen raskausviikon jälkeen.

6 §

Raskaus voidaan keskeyttää:

1) 1 §:n 1–3 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kahden lääkärin lupapäätöksellä tai asetuksella tarkemmin säädetyissä tapauksissa vaihtoehtoisesti terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla;

2) 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa keskeyttämisen suorittavan lääkärin päätöksellä; sekä

3) 1 §:n 5 kohdassa ja 5 §:n 3 momentissa sekä 5 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla.

Kahden lääkärin lupapäätös sisältää kummankin erikseen antaman, yksityiskohtaisesti perustellun kirjallisen lausunnon. Lääkäreistä on toisen oltava raskauden keskeyttämisestä lausunnon antava (lausunnonantajalääkäri) ja toisen keskeyttämisen suorittava (suorittajalääkäri). Lausunnonantaja- tai suorittajalääkärillä ei ole oikeutta perusteettomasti kieltäytyä ottamasta keskeyttämispyyntöä tutkittavakseen.

Jos kahden, tai 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, yhden lääkärin päätös on kielteinen, voidaan lupa raskauden keskeyttämiseen pyytää terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta.

7 §

Ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on, jos siihen katsotaan olevan syytä, varattava odotettavan lapsen isälle tilaisuus esittää käsityksensä asiassa.

Ennen sellaisen päätöksentekoa, joka perustuu 1 §:n 2 kohtaan, on, milloin siihen katsotaan syytä olevan, pyydettävä sosiaaliviranomaisen taikka kätilön, terveyssisaren tai näitä vastaavan henkilön selvitys naisen ja hänen perheensä elämänoloista ja muista olosuhteista.

Milloin nainen raskaana oleva on vaikean sairauden tähden saanut erityishoitoa, on lausunnonantajalääkärin ennen päätöksen tekoa hankittava, mikäli mahdollista, naista sairauden vuoksi hoitaneelta lääkäriltä tämän terveydentilaa koskevat tiedot.

8 §

Lääkkeellinen raskauden keskeyttäminen voidaan suorittaa sellaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä, jossa on riittävä osaaminen ja edellytykset keskeytyksen suorittamiseen. Lausunnonantajalääkärinä Aborttia suorittavana lääkärinä voi toimia jokainen valtion, kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa oleva lääkäri taikka terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määräämä muu lääkäri.

Kirurginen Rraskauden keskeyttäminen suoritetaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tähän tarkoitukseen hyväksymässä sairaalassa (keskeyttämissairaala). Suorittajalääkärinä voi toimia jokainen sanotun sairaalan palveluksessa oleva laillistettu lääkäri.

9 §

Kun raskauden keskeyttämiseen on ryhdyttävä 1 §:n 1 kohdan perusteella eikä keskeyttämisen edellytyksien tutkiminen 6 §:ssä 5 §:n 3 momentissa tai 5 a §:ssä säädetyssä järjestyksessä tai keskeyttämisen suorittaminen 8 §:ssän 2 momentissa tarkoitetussa yksikössä sairaalassa voi siitä aiheutuvan viivytyksen takia tai muusta syystä tapahtua naisen raskaana olevan henkeä tai terveyttä vakavasti vaarantamatta, saa laillistettu lääkäri suorittaa raskauden keskeyttämisen sanottuja säännöksiä noudattamatta.

10 §

Tämän lain 1, 5 ja 6 §:n mukaan terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle kuuluvat asiat käsitellään raskaudenkeskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnassa, niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on käsiteltävä 1 momentissa mainitut asiat kiireellisinä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston asiasta antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

11 §

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on valvottava, että lausunnonantaja- ja suorittajalääkärit pyrkivät noudattamaan tämän lain mukaisissa tehtävissä tasapuolista ja yhdenmukaista käytäntöä.

—————————

15 §

—————————

Raskauden keskeyttämistä koskevissa asioissa käytettävien lomakkeiden kaavat vahvistetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan lisäksi tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä raskauden keskeyttämistä koskevien asioiden käsittelystä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on ohjattava lausunnonantaja- ja suorittajalääkäreitä terveydenhuollon ammattilaisia yhdenmukaiseen käytäntöön keskeyttämisperusteiden tulkinnassa.