Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

  • Etusivu
  • Politiikka
    • Eduskuntatyö
    • Kuntavaalit 2021
  • Blogi
  • Mai
  • Suosittelijat
  • Tue! <3
  • Media
    • Kuvia
    • Videot
    • Mediassa
    • Yhteystiedot
  • SV/ENG
    • På svenska
    • About Mai

Korona levittää epätasa-arvoa – naistenpäivänäkin

08/03/2021

Naistenpäivä on tänä vuonna erilainen. Elämme poikkeustilaa, jossa pandemian vastatoimet ovat menneet yhteiskunnan muiden haasteiden edelle. Ymmärrettävästi näin, koska on kyse ihmisten henkeä välittömästi uhkaavasta sairaudesta. Mutta tämä todellisuus on tarkoittanut, että tasa-arvotyössä on globaalisti menty taaksepäin, vaikka vuoden 2020 piti olla Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman juhlavuosi. Koronan sosioekonomiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Monet jo saavutetut edut naisten työssäkäynnin, taloudellisen tasa-arvon, tasaisemmin jaettujen kotitöiden ja lastenhoidon osalta sekä naisiin kohdistuvan väkivallan osalta ovat ottaneet takapakkia. 

Myös lähisuhdevälkivalta on lisääntynyt korona-aikana Suomessa ja globaalisti. Samat toimet, jotka pelastavat henkiä ja ovat välttämättömiä varmistamaan terveydenhuollon kantokyvyn, ovat entisestään lisänneet haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ahdinkoa. Jos väkivaltaa kokeva onkin yhtäkkiä jumissa kotona väkivallan tekijän kanssa, eikä hänellä enää olekaan samoja syitä, joita käyttää kotoa poistumista selittämään hädän koittaessa, voi yhdistelmä olla kohtalokas tai usein ainakin hyvin julma. Tästä ovat saaneet osansa myös lapset. Avuntarvitsijoilla, varsinkin riskiryhmäläisillä, voi myös olla aito huoli tartunnansaamisesta. Joillekin puhelinpalveluista on tullut yhä tärkeämpiä, mutta toisaalta esimerkiksi väkivallan kokijan voi olla vaikea löytää hetkeä edes soittaa apua, jos on väkivallan tekijän kanssa alinomaa. 

Lähisuhdeväkivallan lisäksi mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Globaalisti on näyttöä useista eri tutkimuksista, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet erityisesti naisilla. Syyt ovat moninaiset, mutta erityisesti naisille kertyvällä hoivavastuulla nähdään olevan vaikutusta: kun lapset ovat karanteenissa kolmatta kertaa tai etäopetuksessa, äidit pääsääntöisesti hoitavat heitä samalla, kun hoitavat myös työnsä. Myös lisääntynyt lähisuhdeväkivalta voi vaikuttaa naisten mielenterveyteen.

Poikkeustilanteessa palvelujen tarve korostuu. Jo ennen pandemiaa palvelut lähisuhdeväkivaltaa kokeville tai mielenterveysongelmien kanssa eläville olivat riittämättömiä. Avopalveluiden tarvetta Helsingissä täyttävät pitkälti järjestöt, eikä turvakotiverkosto ole tarpeeksi laaja. Lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja palveluihin ohjaamiseen tulisi panostaa huomattavasti kaupungin palveluissa. Esimerkiksi oman ja lähipiirini kokemusten perusteella lähisuhdeväkivaltaa ei seulota neuvoloissa, vaikka THL on tähän ohjeistanut. Helsingin kaupungin tulee pikaisesti hoitaa väkivallan ehkäisytyön koordinaattorin työ kuntoon.

Tänä naistenpäivänä meidän täytyy muistaa, että työ tasa-arvoisemman maailman ja tasa-arvoisemman Helsingin puolesta pitää jatkua joka päivä, myös pandemian jälkeen, mutta jo tänään. Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemistä on jatkettava, eikä vaikeassa asemassa olevia ihmisiä saa jättää yksin, ei myöskään välttämättömien pandemiatoimien vuoksi.

Tagged With: feminismi, Helsinki, korona, lähisuhdeväkivalta, naistenpäivä, tasa-arvo

Lakialoitteeni aborttilainsäädännön muuttamiseksi

23/09/2020

Olen laatinut lakialoitteen laiksi raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta. Jätin aloitteen 7.2.2020 muille kansanedustajille allekirjoitettavaksi ja allekirjoitusten keruu jatkuu yhä. Toivon mahdollisimman monen kansanedustajan yli puoluerajojen ymmärtävän lakimuutoksen tarpeellisuuden ja allekirjoittavan aloitteeni.

Tämä hetkinen raskauden keskeyttämisestä annettu laki on peräisin vuodelta 1970 eikä se enää vastaa nykyistä käytäntöä tai käsitystä ihmisarvoista. Laki ei kunnioita riittävästi raskaana olevan itsemääräämisoikeutta, sillä se edellyttää laissa säädettyjen erityisten sosiaalisten tai muiden perusteiden esittämistä sekä kahden eri lääkärin lausuntoa. Suomessa ei siis ole vapaata aborttia, vaan kotimainen aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista. Abortin sallivista maista ainoastaan Britanniassa vaaditaan Suomen lisäksi raskauden keskeyttämiseksi erityisten perusteiden esittämistä.

Monet Euroopan maat ovat vapauttaneet aborttilainsäädäntöään viime vuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lakien vapauttaminen ei ole vaikuttanut aborttien määrään. Aborttien vähentäminen on tärkeä tavoite, mutta abortin saatavuuden rajoittaminen on sen saavuttamiseen väärä ja toimimaton keino. Abortteja ei vähennetä aborttioikeutta rajaamalla, vaan ehkäisyn saatavuutta parantamalla ja seksuaalioikeuksia edistämällä. Yleinen kehitys on, että abortit vähenevät Euroopassa vuosi vuodelta. Myös Suomen tulee vihdoinkin päivittää aborttilainsäädäntö tähän päivään.

Esitän lakia uudistettavaksi niin, että raskaudenkeskeytys ei vaadi erityisiä perusteluja vaan siihen riittää raskaana olevan oma tahto sekä yhden lääkärin tekemä tutkimus.

Vapaa ja turvallinen abortti on tärkeää erityisesti naisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, sillä se vahvistaa raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää itse omasta lisääntymisestään.

Lakialoitteeni kokonaisuudessaan luettavissa kuvan alla.

Lakialoite

laiksi raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloitteessa esitetään vuodelta 1970 peräisin olevan raskauden keskeyttämisestä annetun lain uudistamista siten, että laki kunnioittaa nykyistä paremmin raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja vastaa paremmin nykyistä käytäntöä. Lakia esitetään uudistettavaksi niin, raskaudenkeskeytys ei edellytä raskaana olevalta laissa säädettyjen erityisten sosiaalisten tai muiden perusteiden esittämistä eikä kahden eri lääkärin antamaa lausuntoa. Aloitteen mukaan raskaus voidaan kahdenteentoista raskausviikkoon saakka keskeyttää raskaana olevan omasta pyynnöstä.

PERUSTELUT

Vuodelta 1970 peräisin oleva laki raskauden keskeyttämisestä on vanhentunut. Laki on uudistettava niin, että se perustuu raskaana olevan itsemääräämisoikeuteen ja vastaa paremmin nykyistä käytäntöä. Vapaa ja turvallinen abortti on tärkeää erityisesti naisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, sillä se vahvistaa raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää itse omasta lisääntymisestä.

Kun laki 50 vuotta sitten säädettiin, ajatus naisen itsemääräämisoikeudesta oli vieras. Sen sijaan, että raskaudenkeskeytykseen riittäisi raskaana olevan oma tahto, lakiin kirjattiin painavat vaatimukset sosiaalisista perusteluista sekä kahden lääkärin antamasta luvasta. Ensimmäinen lupa vaaditaan yleensä perusterveydenhuollosta ja toinen erikoissairaanhoidosta. Suomessa ei siis ole vapaata aborttia, vaan kotimainen aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista. Abortin sallivista maista ainoastaan Britanniassa vaaditaan Suomen lisäksi raskauden keskeyttämiseksi erityisten perusteiden esittämistä.

Monet Euroopan maat ovat vapauttaneet aborttilainsäädäntöään viime vuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lakien vapauttaminen ei ole vaikuttanut aborttien määrään. Aborttien vähentäminen on tärkeä tavoite, mutta abortin saatavuuden rajoittaminen on sen saavuttamiseen väärä ja toimimaton keino. Abortteja ei vähennetä aborttioikeutta rajaamalla, vaan ehkäisyn saatavuutta parantamalla ja seksuaalioikeuksia edistämällä. Yleinen kehitys on, että abortit vähenevät Euroopassa vuosi vuodelta. Myös Suomen tulee vihdoinkin päivittää aborttilainsäädäntö tähän päivään.

Laki on uudistettava niin, että raskaudenkeskeytys ei vaadi erityisiä perusteluja vaan siihen riittää raskaana olevan oma tahto sekä yhden lääkärin tekemä tutkimus. Tulisi myös selvittää, voisiko tehtävään koulutettu sairaanhoitaja tai kätilö määrätä lääkkeet alle kaksitoista viikkoa kestäneissä raskauksissa. Joka tapauksessa saatavuuden takaamiseksi on huolehdittava riittävästä tehtävään koulutetun henkilökunnan määrästä. Lääkkeelliset keskeytykset olisi voitava tehdä pääosin perusterveydenhuollossa, mutta kirurgiset keskeytykset tehtäisiin edelleen erikoissairaanhoidossa.

Raskaana olevan itsemääräämisoikeuden kannalta on olennaista, että laista poistetaan myös säännös, jonka mukaan lapsen isälle varataan tilaisuus esittää käsityksensä asiasta. Keskeistä on henkilön oikeus omaan kehoonsa ja oikeus päättää siihen liittyvistä kysymyksistä. Kysymys raskaana olevan ja isän tai muun henkilön välisestä kommunikaatiosta ratkaisun tiimoilta kuuluu pikemminkin kumppaneiden keskinäisen luottamuksen kuin lainsäädännön alaan. Niin raskaana olevalle kuin siittäjälle tai kumppanille tulisi kuitenkin tarvittaessa olla tarjolla tukea ja apua asian käsittelyyn.

Raskaana olevan ei pidä joutua selvittämään ihmissuhteitaan ja elämäntilannettaan lääkäreille, sillä se on tarpeetonta ja alistavaa. Myös monet lääkärit ovat toivoneet lain uudistamista ja pitäneet nykyistä rooliaan erikoisena. He haluavat hoitaa, eivät arvioida ihmisten vahvasti henkilökohtaisia ratkaisuja. Kahden lääkärin lausuntoa koskevan vaatimuksen poistoa on kannattanut myös Suomen Lääkäriliitto. Nykyinen laki on kuormittava paitsi raskaana olevalle myös terveydenhuoltojärjestelmälle sekä hoitohenkilökunnalle. Lisäksi ennen kaikkea psyykkisen tuen takaaminen tarvittaessa on ei-toivotusti raskaana olevalle tärkeää. Tällaista tukea voi kaivata myös siittäjä tai kumppani.

Vaikka Suomen aborttilaki on moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna tiukka ja asettaa periaatteellisella tasolla raskaan kynnyksen abortille, abortin saavat käytännössä sitä ennen kahdennettatoista raskausviikkoa pyytävät. Laki vaatii siis päivittämistä myös sen takia, että laki ja käytäntö eivät kohtaa. Ylimääräinen byrokratia ja lain vaatimukset lääkärien lausunnoista pahimmillaan hidastavat prosessia, sillä lääkäreille on terveyskeskuksissa monesti pitkät jonot ja myös toisen lääkärin lausuntoa joutuu monesti jonottamaan. Pitkä prosessi tekee asiasta ei-toivotusti raskaana olevalle kohtuuttomasti vaikeampaa. Mitä mutkattomammin raskaudenkeskeytys saadaan, sitä paremmin se tukee aborttiin päätyvän psyykkistä hyvinvointia.

Abortti on toimenpide, jossa raskaus keskeytetään joko kirurgisesti tai lääkkeellisesti. Vuonna 1970 raskaudenkeskeytykset tehtiin kirurgisesti sairaalassa. Nykyään 97 prosenttia keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti raskauden alkuvaiheessa. Kotimainen aborttilaki on päivitettävä siis myös sen vuoksi, että hoitokäytännöt ovat 50 vuoden aikana muuttuneet suuresti ja laki on myös lääketieteellisesti vanhentunut. Laista tulee poistaa viittaukset lausunnonantaja- ja suorittajalääkäriin.

Raskauden keskeyttämistä koskevan perusteluvelvollisuuden ja kahden lääkärin lausunnon edellytyksen poistumisen myötä laki raskauden keskeyttämisestä selkeytyy ja yksinkertaistuu. Teknisenä muutoksena laissa olevat viittaukset Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen on syytä päivittää viittauksiksi vuoden 2009 alusta toimineeseen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon, jolle Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tehtävät siirtyivät. Samalla laissa käytettyä terminologiaa päivitetään.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970) 3 ja 6 §, sellaisina kuin ne ovat 3 § laissa 493/2019 ja 6 § osaksi laissa 1085/1992, sekä muutetaan 1 ja 2 §, 4 §:n 2 momentti, 5 §:n 2 ja 3 momentti, 5 a §, 7–11 § ja 15 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 § osittain laissa 493/2019, 2 § ja 15 §:n 2 momentti laissa 328/2001, 5 §:n 2 momentti laissa 564/1978, 5 §:n 3 momentti sekä 5 a, 8, 10 ja 11 § laissa 1085/1992 sekä 7 § osittain laissa 328/2001, seuraavasti:

1 §

Raskaus voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen naisen raskaana olevan pyynnöstä keskeyttää: kahdenteentoista raskausviikkoon saakka.

1) kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

2) kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus;

3) kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 22 §:ssä, 20 luvun 1 tai 2 §:ssä, 5 §:ssä, 6 §:n 2 momentissa taikka 7 tai 7 b §:ssä; (12.4.2019/493)

4) kun hän raskaaksi saatettaessa ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta taikka kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta;

5) kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai

6) kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.

2 §

Jos nainen raskaana oleva mielisairauden, vajaamielisyyden tai häiriintyneen sieluntoimintansa terveydentilansa tai muun vastaavan syyn vuoksi ei kykene esittämään pätevää pyyntöä raskauden keskeyttämiseen, se voidaan suorittaa hänen laillisen edustajansa hakemuksesta, jos painavat syyt puoltavat toimenpidettä.

3 §

Kun nainen on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 1 §:n 3 momentissa tai 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa, ei raskautta saa keskeyttää, ellei rikoksesta ole nostettu syytettä tai sitä ole ilmoitettu syytteeseen pantavaksi taikka rikoksen tapahtumista asian johdosta toimitetun esitutkinnan perusteella ole pidettävä ilmeisenä.

4 §

Ennen kuin raskaus tämän lain mukaan keskeytetään, on keskeyttämistä pyytävälle annettava selvitys raskauden keskeyttämisen merkityksestä ja vaikutuksista.

Naiselle Henkilölle, jolle on suoritettu raskauden keskeyttäminen, on annettava ehkäisyneuvontaa, niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

5 §

Raskaus on keskeytettävä niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista.

Keskeytystä pyytävälle tulee tutkimusten jälkeen antaa välittömästi tarvittavat tiedot ja lääkemääräykset raskauden keskeyttämisen suorittamiseksi. Keskeytystä pyytävä on tarvittaessa ohjattava kirurgiseen raskauden keskeyttämiseen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi erityisistä syistä antaa luvan keskeytykselle kahdennentoista raskausviikon jälkeen, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennen raskausviikon jälkeen.

Muun syyn kuin naisella olevan sairauden tai ruumiinvian vuoksi ei raskautta saa keskeyttää kahdennentoista raskausviikon jälkeen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi kuitenkin, jollei nainen raskaaksi saatettaessa ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai jos siihen muuten on erityistä syytä, antaa luvan raskauden keskeyttämiseen myöhemminkin, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennen raskausviikon jälkeen.

5 a §

Sen estämättä, mitä 5 §:ssä säädetään, terveydenhuollon oikeusturvakeskus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi antaa luvan raskauden keskeyttämiseen, jos lapsivesi- tai ultraäänitutkimuksella, serologisilla tutkimuksilla taikka muulla vastaavalla luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai ruumiinvika, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennenneljännen raskausviikon jälkeen.

6 §

Raskaus voidaan keskeyttää:

1) 1 §:n 1–3 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kahden lääkärin lupapäätöksellä tai asetuksella tarkemmin säädetyissä tapauksissa vaihtoehtoisesti terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla;

2) 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa keskeyttämisen suorittavan lääkärin päätöksellä; sekä

3) 1 §:n 5 kohdassa ja 5 §:n 3 momentissa sekä 5 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla.

Kahden lääkärin lupapäätös sisältää kummankin erikseen antaman, yksityiskohtaisesti perustellun kirjallisen lausunnon. Lääkäreistä on toisen oltava raskauden keskeyttämisestä lausunnon antava (lausunnonantajalääkäri) ja toisen keskeyttämisen suorittava (suorittajalääkäri). Lausunnonantaja- tai suorittajalääkärillä ei ole oikeutta perusteettomasti kieltäytyä ottamasta keskeyttämispyyntöä tutkittavakseen.

Jos kahden, tai 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, yhden lääkärin päätös on kielteinen, voidaan lupa raskauden keskeyttämiseen pyytää terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta.

7 §

Ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on, jos siihen katsotaan olevan syytä, varattava odotettavan lapsen isälle tilaisuus esittää käsityksensä asiassa.

Ennen sellaisen päätöksentekoa, joka perustuu 1 §:n 2 kohtaan, on, milloin siihen katsotaan syytä olevan, pyydettävä sosiaaliviranomaisen taikka kätilön, terveyssisaren tai näitä vastaavan henkilön selvitys naisen ja hänen perheensä elämänoloista ja muista olosuhteista.

Milloin nainen raskaana oleva on vaikean sairauden tähden saanut erityishoitoa, on lausunnonantajalääkärin ennen päätöksen tekoa hankittava, mikäli mahdollista, naista sairauden vuoksi hoitaneelta lääkäriltä tämän terveydentilaa koskevat tiedot.

8 §

Lääkkeellinen raskauden keskeyttäminen voidaan suorittaa sellaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä, jossa on riittävä osaaminen ja edellytykset keskeytyksen suorittamiseen. Lausunnonantajalääkärinä Aborttia suorittavana lääkärinä voi toimia jokainen valtion, kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa oleva lääkäri taikka terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määräämä muu lääkäri.

Kirurginen Rraskauden keskeyttäminen suoritetaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tähän tarkoitukseen hyväksymässä sairaalassa (keskeyttämissairaala). Suorittajalääkärinä voi toimia jokainen sanotun sairaalan palveluksessa oleva laillistettu lääkäri.

9 §

Kun raskauden keskeyttämiseen on ryhdyttävä 1 §:n 1 kohdan perusteella eikä keskeyttämisen edellytyksien tutkiminen 6 §:ssä 5 §:n 3 momentissa tai 5 a §:ssä säädetyssä järjestyksessä tai keskeyttämisen suorittaminen 8 §:ssän 2 momentissa tarkoitetussa yksikössä sairaalassa voi siitä aiheutuvan viivytyksen takia tai muusta syystä tapahtua naisen raskaana olevan henkeä tai terveyttä vakavasti vaarantamatta, saa laillistettu lääkäri suorittaa raskauden keskeyttämisen sanottuja säännöksiä noudattamatta.

10 §

Tämän lain 1, 5 ja 6 §:n mukaan terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle kuuluvat asiat käsitellään raskaudenkeskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnassa, niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on käsiteltävä 1 momentissa mainitut asiat kiireellisinä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston asiasta antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

11 §

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on valvottava, että lausunnonantaja- ja suorittajalääkärit pyrkivät noudattamaan tämän lain mukaisissa tehtävissä tasapuolista ja yhdenmukaista käytäntöä.

—————————

15 §

—————————

Raskauden keskeyttämistä koskevissa asioissa käytettävien lomakkeiden kaavat vahvistetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan lisäksi tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä raskauden keskeyttämistä koskevien asioiden käsittelystä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on ohjattava lausunnonantaja- ja suorittajalääkäreitä terveydenhuollon ammattilaisia yhdenmukaiseen käytäntöön keskeyttämisperusteiden tulkinnassa.

Tagged With: abortti, aborttilaki, aborttioikeus, feminismi, vapaa abortti

Vapaa ja turvallinen abortti Suomeen

07/02/2020

Aloin tänään kerätä nimiä lakialoitteeseen, jonka päämääränä on vapaa ja turvallinen abortti. Haluan, että vuodelta 1970 peräisin oleva aborttilaki uudistetaan niin, että se perustuu raskaana olevan itsemääräämisoikeuteen ja vastaa paremmin nykyistä käytäntöä.

Monille on yllätys, että Suomen aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista. Käytännössä abortin saavat kuitenkin kaikki sitä ennen kahdennettatoista raskausviikkoa pyytävät. Voimassaolevan lainsäädännön suuri ongelma on, että abortin saamiseksi vaaditaan sosiaaliset perusteet ja kahden lääkärin lausunto. Meillä ei siis ole vapaata aborttia, sillä sen saamiseksi ei riitä raskaana olevan oma tahto.

Myös monet lääkärit ovat toivoneet lain uudistamista ja pitäneet nykyistä rooliaan erikoisena. He haluavat hoitaa, eivät arvioida ihmisten vahvasti henkilökohtaisia ratkaisuja. Kahden lääkärin lausuntoa koskevan vaatimuksen poistoa on kannattanut myös Suomen Lääkäriliitto.

Vapaa ja turvallinen abortti on tärkeää erityisesti naisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, sillä se vahvistaa raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää itse omasta lisääntymisestään. Raskaana olevan ei pidä joutua selvittämään ihmissuhteitaan ja elämäntilannettaan lääkäreille, se on tarpeetonta ja alistavaa. Viemällä lakimme linjaan pohjoismaisen lainsäädännön kanssa lähetämme myös viestin maille, joissa naisten oikeuksia ja aborttioikeutta pyritään rajoittamaan. Aborttioikeuden puolustaminen on valitettavan ajankohtainen asia edelleen.

Monet Euroopan maat ovat vapauttaneet aborttilainsäädäntöään viime vuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lakien vapauttaminen ei ole vaikuttanut aborttien määrään. Yleinen kehitys on, että abortit vähenevät Euroopassa vuosi vuodelta.

Abortti on toimenpide, jossa raskaus keskeytetään joko kirurgisesti tai lääkkeellisesti. Vuonna 1970 raskaudenkeskeytykset tehtiin kirurgisesti sairaalassa. Nykyään 97 prosenttia keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti raskauden alkuvaiheessa. Aborttilakimme on päivitettävä siis myös sen vuoksi, että hoitokäytännöt ovat 50 vuoden aikana muuttuneet suuresti ja laki on myös lääketieteellisesti vanhentunut.

Aborttien vähentäminen on tärkeä tavoite, mutta abortin saatavuuden rajoittaminen on sen saavuttamiseen väärä ja toimimaton keino. Abortteja ei vähennetä aborttioikeutta rajaamalla, vaan ehkäisyn saatavuutta parantamalla ja seksuaalioikeuksia edistämällä.

Tagged With: aborttilaki, aborttioikeus, feminismi, ihmisoikeudet, itsemääräämisoikeus, vapaa abortti

Ruoka ja feministinen ilmastovastuu

27/02/2019

Etenevä ympäristökriisi on mitä suurimmissa määrin haaste yhdenvertaisuudelle ja ihmisoikeuksille. Feministinä minua kiinnostaa erityisesti kaksi kysymystä: kuinka tulevaisuus voisi olla oikeudenmukaisempi ja kaikkien todellista vapautta edistävä? Entä miten rakennamme tasa-arvoa niin, että vastaamme samalla ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hälyttävään hupenemiseen?

Otetaan esimerkiksi ruoka. Ilmastonmuutoksen edetessä ruoantuotantoa koskevat haasteet kasvavat. Ilmastonmuutos voi heikentää useiden alueiden ruokaturvaa merkittävästi. Ruokaturvan heikkenemisestä kärsivät eniten ihmiset, jotka ovat vähiten syyllisiä ilmastonmuutokseen, erityisesti köyhempien maiden pienviljelijät.

Suuressa osassa maailmaa naiset ja tytöt ovat vastuussa ruoan viljelystä ja veden hausta. Samalla he ovat ruokaturvan ylläpidossa keskeisessä asemassa. Plan onkin nostanut esille, että sukupuolten välinen tasa-arvo lisää yhteisöjen ruokaturvaa. Tasa-arvo kasvattaa yhteisöjen resilienssiä, eli kestokykyä, ilmastonmuutoksen edessä. Ilmastonmuutos onkin samaan aikaan merkittävä uhka jo saavutetulle yhdenvertaisuudelle ja toisaalta feminististä analyysiä tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Ruoka on myös osa ratkaisua. Jotta pahimmat ilmastonmuutoksen seuraukset vältettäisiin, tutkijat ovat esittäneet joukon välttämättömiä toimenpiteitä. Erityisen tärkeää olisi pääosin kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen. Ruokaketjun osuus kasvihuonekaasupäästöistä on maankäytön muutokset huomioiden neljännes tai jopa enemmän. Ruoan kautta päästöjä olisi myös suhteellisen nopeaa ja helppoa vähentää. Ei tarvita kalliita tekniikoita tai hitaita jätti-investointeja. Ensisijaista on puuttua raaka-aineiden ja resurssien käyttöön: kasvipohjainen ruoka päätyisi ihmisten lautasille, eikä tuotantoeläinten rehuksi.

Jos sitoudumme paljon eläinperäisiä tuotteita kuluttavissa maissa viemään ruokailua kasviperäiseen suuntaan, tuemme ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi myös tasa-arvoa ja globaalia oikeudenmukaisuutta. Ilmastonmuutos tulee nähdä merkittävänä uhkana feministisille tavoitteille ja solidaarisuuden tulee yhä vahvemmin ulottua oman eturyhmän ja kansallisvaltion rajojen yli. Sukupuoleen, luokkaan ja ilmasto-oikeudenmukaisuuteen liittyvien kysymysten täytyy näkyä myös globaalilla tasolla.

Torjumalla ilmastonmuutosta kunnianhimoisesti emme pelkästään luovu asioista, vaan me voimme saada tilalle parempaa: puolustamme tasa-arvoa ja saavutettua kehitystä, ylläpidämme ruokaturvaa ja saamme nykyistä terveellisempää ruokaa yhä useammalle.

Julkaistu alunperin Vasemmistonaisten Feministipistoja-blogissa.

Tagged With: feminismi, ilmastonmuutos, ilmastooikeudenmukaisuus, maatalous, ruoka, ruokaturva, solidaarisuus

Ympäristöaktivismia eduskuntaan!

17/10/2018

Suurella innolla kerron, että minut on asetettu ehdolle eduskuntaan! Olen ehdolla, koska haluan tehdä kaikkeni ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Arvot mitataan teoissa, ajattelen.

Olen sitoutunut toimimaan kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta. Ajattelen, että on puolustettava sitä mitä haluaa suojella, ja rakennettava sitä minkä haluaa toteutuvan. Ajattelen, että on kannettava vastuuta.

Muutos ei tapahdu yksin, kyse on isommista asioista. On kyse on tämän planeetan tulevaisuudesta. Tule mukaan.

Tue kampanjaa: FI37 3636 3010 8331 01

tai MobilePayn kautta numeroon: 040 741 7379

Tehdään muutos kohti kestävää tulevaisuutta yhdessä!

Tagged With: eduskuntavaalit, feminismi, ilmastonmuutos, ilmastooikeudenmukaisuus, perustulo

  • 1
  • 2
  • Next Page »
”facebook” ”instagram” ”twitter”