Tänä keväänä olin odottanut erityisesti Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan uutta Museum of Becoming -näyttelyä, jonka piti avautua Helsingin taidemuseossa, ja jossa sain välillisesti olla mukana. No, kuten tiedämme, taidemuseot ovat olleet muiden kulttuurilaitosten tapaan kiinni. Vapaa-ajalla olenkin lähinnä ulkoillut lasten kanssa kotini lähistöllä.
Asun kaupunginosassa, jonka rakentamisessa on toteutettu taiteen prosenttiperiaatetta. Prosenttiperiaate tarkoittaa, että kaupunki velvoittaa alueen rakennuttajat käyttämään vähintään prosentin rakennuskustannuksista taiteeseen. Periaate koskee asuinrakennusten lisäksi myös pihojen, katujen ja viheralueiden rakentamista.
Prosenttiperiaatteen ansiosta kotikaupunginosassani Arabianrannassa on julkisessa tilassa valtava määrä taidetta: veistoksia, maalauksia, keramiikkaa, valokuvia, mosaiikki- ja valoteoksia. Suomen suurista kaupungeista prosenttiperiaatetta noudattavat tällä hetkellä järjestelmällisesti Helsinki, Oulu ja Hämeenlinna.
Nyt koronakriisin aikaan arvostukseni tätä periaatetta kohtaan on noussut entisestään. Vaikka museot ovat kiinni, ei taiteesta tarvitse luopua. Taide on arjessa.
Prosenttiperiaate on mahdollistanut sen, että olen viime viikonloppuna päässyt kiipeilemään leijonien päällä, lapset ovat hyppineet keramiikkakukasta toiseen ja kaksivuotias on pohtinut onko Paula Blåfieldin valtava Mamma-betoniveistos muumipeikko vai hai.
Prosenttiperiaate tuo taiteen kaikkien, ei vain harvojen, saataville. Prosenttiperiaatteen tulisikin olla osa kaikkia rakennushankkeita ja normaalia kaupunki- ja aluesuunnittelua kirjaamalla se lakiin. Tämä olisi sekä tapa tukea taiteentekijöitä että auttaisi meitä selviämään vaikeista ajoista paremmin.
Taide lisää ihmisten hyvinvointia ja jokaisella tulisi olla oikeus taiteeseen arjessaan.
Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 10.5.2020.
