Tiedote 14.9.2021
Kansanedustaja Mai Kivelän mukaan kehityspoliittisessa selonteossa on paljon hyvää, mutta seuraavaksi tarvitaan nopeasti hallitusohjelman mukainen tiekartta siitä, miten Suomi nostaa kehitysyhteistyön rahoituksen 0,7 prosenttiin BKT:sta. Lisäksi yksityisen sektorin rooli kehitysyhteistyössä kaipaa selkeyttämistä.
Eduskunta käsitteli tänään ylivaalikautisen kehityspoliittisen selonteon, joka muodostaa Suomen kehityspolitiikan kokonaisnäkemyksen. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäpuheen aiheesta piti kansanedustaja Mai Kivelä. Kivelä pitää tärkeänä, että luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen on nyt yksi Suomen kehityspolitiikan päätavoitteista.
-Ilmastotyön lisäksi luontokadon pysäyttäminen on ratkaisevaa kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Suomi voi kotimaassa tehtävän työn lisäksi tukea kehittyvien maiden biodiversiteetin suojelua, Kivelä toteaa.
Kivelän mukaan Suomi tarvitsee seuraavaksi nopeasti linjaukset, joiden avulla se nostaa kehitysyhteistyön rahoituksen sovittuun 0,7 prosenttiin BKT:sta. Nämä jäivät uupumaan selonteosta.
Kivelä nostaa esiin myös huolen siitä, että kehitysrahoitusta suunnataan jatkuvasti enemmän yksityisille toimijoille. Tämä ei ole ongelmatonta, eikä rahoituksen pääpainoa pidä siirtää yritysten vastuulle.
-Yksityissektorin kehitysyhteistyö kaipaa parempaa valvontaa, läpinäkyvyyttä ja vaikutusten arviointia. Selonteon rinnalle yksityiselle sektorille tulee määritellä selkeät kehitystavoitteet sekä eri toimijoille roolit ja vastuut. On varmistettava, että rahoitusta yksityisen sektorin kautta kohdennetaan myös vähiten kehittyneisiin maihin.
Kivelä muistutti, että kehitysyhteistyöhön panostaminen on myös suomalaisten etu.
-Ilmastokriisi, pandemiat, maailmankauppa ja muuttoliike sitovat meidät yhteen tiiviimmin kuin koskaan. Ihmisoikeuksien lisäksi jaamme planeetan, jonka ekologisesta kestävyydestä olemme kaikki riippuvaisia. On sekä meidän vastuumme että etumme pyrkiä yhdessä kohti tulevaa, jossa kaikilla, ei vain harvoilla, on mahdollisuus elää ja voida hyvin.
Ryhmäpuhe kokonaisuudessaan:
Arvoisa puhemies,
Mikä yhdistää meitä suomalaisia ja kehittyvien maiden kansalaisia? Helpompaa olisi kysyä, mikä ei yhdistä. Ilmastokriisi, pandemiat, maailmankauppa ja muuttoliike sitovat meidät tiiviimmin yhteen kuin koskaan aiemmin. Ihmisoikeuksien lisäksi jaamme planeetan, jonka ekologisesta kestävyydestä olemme kaikki riippuvaisia. On sekä meidän vastuumme että etumme pyrkiä yhdessä kohti tulevaa, jossa kaikilla, ei vain harvoilla, on mahdollisuus elää ja voida hyvin.
Tämä kehityspoliittinen selonteko on ylivaalikautisuudessaan historiallinen. Kehityspolitiikkaa on tehtävä pitkäjänteisesti linjojen ja rahoituksen poukkoilematta. Selonteossa on paljon mitä kiittää.
Suomen kehityspolitiikka hahmotetaan turvallisuuden, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön yhdistävän lähestymistavan kautta. Vasemmistoliitolle on tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan keskeinen rooli kehityspolitiikassa tunnustetaan vahvasti. Myös oikeudenmukaisen verotuksen merkitys korostuu.
Koulutus on nostettu ensimmäistä kertaa omaksi kokonaisuudekseen. Koronapandemia on lisännyt oppimisen eriarvoisuutta, kun satojen miljoonien lasten koulunkäynti on vaarantunut koronan takia. Nyt onkin erityisen tärkeää tukea haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Suomella on paljon annettavaa koulutuksen saralla. Koulutukseen panostaminen parantaa myös tyttöjen ja naisten asemaa. Sukupuolten tasa-arvon ja seksuaalioikeuksien edistäminen on entistä tärkeämpää tässä ajassa, jossa niitä vastaan hyökätään.
Suomi pyrkii käyttämään kehitysyhteistyöhön 0,7 prosenttia BKT:staan. Selonteosta jäi kuitenkin uupumaan hallitusohjelmassakin linjattu tiekartta siitä, miten Suomi konkreettisesti saavuttaa tämän tavoitteen vuoteen 2030 mennessä. Tiekartta tulee laatia mahdollisimman pian. Tärkeää on myös, että Suomi painottaa yhteistyötä vaikeimmassa asemassa olevien maiden kanssa.
Ilmastokriisi on yksi polttavimmista kehitysongelmista. Tulvat, kuivuus ja maastopalot pakottavat monet jättämään kotinsa ja elinkeinonsa. Toimeentulo vaikeutuu, oma turvallinen kotiseutu saattaa vaihtua levottomaan tai jopa vaaralliseen. Rikkaat teollisuusmaat ovat tuottaneet valtaosan kasvihuonekaasupäästöistä, seuraukset joutuvat kantamaan rajuimmin globaalin etelän asukkaat. Ilmasto-oikeudenmukaisuutta tarvitaan.
Iloitsen budjettiriihen päätöksestä kehittää Suomen kansainvälistä ilmastorahoitusta. Suomi laatii siitä suunnitelman vuoden loppuun mennessä. Selonteon ja budjettiriihen kirjaukset täydentävät nyt toisiaan.
Ilmastotyön lisäksi luontokadon pysäyttäminen on ratkaisevaa kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Suomi voi kotimaassa tehtävän työn lisäksi tukea kehittyvien maiden biodiversiteetin suojelua. Luonnon monimuotoisuuden ylläpito onkin nyt onneksi yksi Suomen kehityspolitiikan päätavoitteista.
Arvoisa puhemies,
kehitysrahoitusta suunnataan koko ajan enemmän yksityiselle sektorille. Tämä ei ole ongelmatonta. Globaalin etelän kansalaisyhteiskuntien ja julkisen sektorin vahvistaminen on tärkeää, eikä rahoituksen pääpainoa pidä siirtää yritysten vastuulle.
Yksityissektorin kehitysyhteistyö kaipaa parempaa valvontaa, läpinäkyvyyttä ja vaikutusten arviointia. Selonteon rinnalle yksityiselle sektorille tulee määritellä selkeät kehitystavoitteet sekä eri toimijoille roolit ja vastuut. On varmistettava, että rahoitusta yksityisen sektorin kautta kohdennetaan myös vähiten kehittyneisiin maihin.
Vastuullista kehityspolitiikkaakin tärkeämpää on, että olemme johdonmukaisia kaikessa politiikassamme – ettemme yhdellä kädellä rahoita ja toisella rohmua globaalin etelän kehityksen edellytyksiä. Me vasemmistoliitossa näemme, että maailmankaupan ehdot kaipaavat uudistamista, koronarokotepatentit on avattava, veroparatiisit on kitkettävä, fossiilisilla vaurastuneiden maiden on kannettava täysi vastuunsa ilmastotoimista, ja turvaa hakeville on tarjottava apua yli valtioiden rajojen. Näin rakennamme maailmaa, joka on reilu kaikille, ei vain harvoille.
