Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Kestävää ruokajärjestelmää ei voi luoda ilman, että maatalous muuttuu ympäristö- ja ilmastokuormittajasta ratkaisujen lähteeksi

On päivänselvää, että biodiversiteettikato, ilmastonmuutos ja ruokaturvan ylläpito edellyttävät maataloudessa järjestelmätason muutosta. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa tulee uudistaa tätä silmällä pitäen, vaatii kansanedustaja Mai Kivelä kolumnissaan.

EU:n maatalouspolitiikan tukikriteereistä ei saa raflaavia kohuja ”kasvispihvikiellon” tapaan. Euroopan parlamentissa äänestettiin tänä syksynä siitä, saako kasvispihvejä kutsua kasvispihveiksi. Tästä nousi tietenkin iso kohu. Ihmiset ympäri EU:ta allekirjoittivat vetoomusta, ja monet mepit, kuten Silvia Modig, avasivat asiaa hienosti mediassa. Pihvit, nakit ja burgerit viittaavat muotoon, eivät siihen, mikä niiden raaka-aine on. Lopulta EU-parlamentti äänesti lihateollisuuden ajaman kiellon kumoon. Hyvä!

Isosta näkyvyydestä huolimatta äänestys oli vain pieni osa isompaa ja vielä tärkeämpää kokonaisuutta, jossa päätetään EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksesta. Maatalous on avainasemassa ympäristökriisiin vastaamisessa. Kestävää ruokajärjestelmää ei voi luoda ilman, että maatalous muuttuu ympäristö- ja ilmastokuormittajasta ratkaisujen lähteeksi. Kestävää ruokajärjestelmää ei voi luoda ilman, että maatalous muuttuu ympäristö- ja ilmastokuormittajasta ratkaisujen lähteeksi. On päivänselvää, että biodiversiteettikato, ilmastonmuutos ja ruokaturvan ylläpito edellyttävät maataloudessa järjestelmätason muutosta. Jos jossakin kohtaa tähän voi ja pitää poliittisesti vaikuttaa, niin juuri CAP-uudistuksen yhteydessä!

Samaan aikaan hyviä uudistuksia maataloustukijärjestelmään vastustetaan todella kovaa. Harva asia on niin kovan lobbauksen kohteena kuin maatalouspolitiikka. Lähes kaikki puhuvat ilmastotoimien tarpeesta, mutta ne, jotka nyt vastustavat konkreettisia parannuksia tukipolitiikkaan, ovat vastuussa, jos ruokajärjestelmää ei saada muutettua kestäväksi.

Maatalous on merkittävin kokonaisuus EU:n budjetista vieden siitä kolmasosan, ja CAP-uudistuksessa määritellään, miten tätä valtavaa rahavirtaa suunnataan. Suomeksi sanottuna nyt päätetään siitä, kiihdyttävätkö EU:n isoimmat tukieurot ympäristökriisiä vai hillitsevätkö ne sitä. Tämän voi sanoa olevan yksi nykyhetken isoista kohtalonkysymyksistä.

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 8.11.2020

Mai Kivelä 2018, Helsinki

Allekirjoittaisitko sinä (kauppa)sopimuksen lukematta sitä?

Yhdysvallat ja Euroopan unioni neuvottelevat tällä hetkellä TTIP (Transnational Trade and Investment Partnership) nimisestä erittäin kattavasta ja siten vaikutuksiltaan kauaskantoisesta vapaakauppasopimuksesta. Nykyinen hallituksemme ajaa sopimusta täysin palkein ja yrittää uskotella, että sopimuksen positiivisista vaikutuksista vallitsee yhteisymmärrys. Sopimusneuvottelujen tiimoilta järjestetyssä lehdistötilaisuudessa asiasta vastaava Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) esimerkiksi hämmentyi, kun häneltä kysyttiin sopimukseen mahdollisista liittyvistä uhkista. Toivakka vastasi, ettei ole ollenkaan perehtynyt niihin. Tämä on häkellyttävää, sillä sopimukseen mahdollisesti liittyvistä riskeistä on käyty mediassa ja kansalaisyhteiskunnassa kattavaa ja näkyvää keskustelua. Onkin todella vastuutonta hallitukseltamme olla ajamassa sopimusta, jonka riskeihin ja mahdollisiin ongelmiin he eivät ole perehtyneet – tai eivät halua perehtyä.

Sopimuksen vaikutuksista ja siitä, ketä se hyödyttää, ei ole minkäänlaista yhteisymmärrystä. Vaikutuksia selvittäneet ristiriitaiset tutkimustulokset kertovat lähinnä asian monimutkaisuudesta. Esimerkiksi 50 suomalaisen eturivin tutkijan allekirjoittamassa julkilausumassa todetaan:

Erityisesti olemme huolissamme sopimuksen mahdollisista vaikutuksista demokratiaan sekä työntekijöiden oikeuksiin, kuluttajasuojaan ja ympäristönsuojeluun. Näkemyksemme mukaan TTIP:n kautta siirretään Suomen eduskunnalle ja viranomaisille kuuluvaa julkista valtaa Suomen ulkopuolelle, pienelle kansainväliselle juristieliitille. Epäilemme myös, että TTIP:n taloudellisia hyötyjä Suomelle on yliarvioitu…. TTIP-neuvotteluita on Suomessa perusteltu ennen muuta taloudellisilla hyödyillä. Sopimuksen taloudellisen hyötyjen laskeminen uskottavasti on kuitenkin mahdotonta.

Koska sopimuksen vaikutuksista ei ole saatavilla varmaa tutkimustietoa, on erittäin perusteltua, että neuvotteluja käytäisiin korostetun avoimesti. Valitettavasti sopimuksen valmistelu ja neuvottelut on tehty tähän mennessä kansalaisilta salassa. Neuvottelujen läpinäkyvyyttä on kritisoitu monelta eri taholta jo pitkään. Voimakkaasta kritiikistä huolimatta julkiseen keskusteluun tarvittavaa tietoa ei ole vieläkään kokonaan annettu julkisuuteen.

Vaikka yksimielisiä tutkimustuloksia sopimuksen vaikutuksista tai tietoa neuvottelujen sisällöstä ei ole saatavilla, voidaan kuitenkin sopimuksesta todennäköisimmin hyötyviä tahoja määritellä sen perusteella, ketkä sen puolesta eniten rummuttavat. Corporate Europe Observatory on laskenut, että sopimusneuvotteluita varten tehdyistä sidosryhmäkonsultaatioista 92%  käytiin liike-elämän lobbareiden kanssa ja loput 8% kansalaisyhteiskunnan edustajien ja muiden yleistä etua ajavien toimijoiden kanssa. Tilanne ei ole muuttunut neuvottelujen aikana. Euroopan Maan ystävien teettämän tutkimuksen mukaan vuosien 2013-2014 aikana käytyjen neuvottelujen aikana liike-elämän etujärjestöjä kuultiin 154 (75%) kertaa, kun taas kansalaisten etuja ajavia tahoja kuultiin vain 19 (13%) kertaa. Nämä luvut eivät itsessään kerro sopimusneuvottelujen sisällöstä, mutta ne antavat osviittaa siitä, kuinka laaja-alaisesti ja vakavasti EU:n kansalaisten tai ympäristömme edut on otettu neuvotteluissa huomioon.

Neuvotteluprosessin läpinäkymättömyys, yksipuolisuus ja sopimusta Suomessa ajavien tahojen välinpitämättömyys sen mahdollisia uhkia ja riskejä kohtaan luo auttamattomasti tilanteen, jossa sopimusta on välttämätöntä vastustaa. On selvä, että kyseiset sopimusneuvottelut eivät täytä edustuksellisen demokratian vaatimuksia. Miksi kukaan täysjärkinen ihminen suostuisi solmimaan itseään velvoittavan sopimuksen ilman, että pääsee osallistumaan sen ehtojen laatimiseen?

TTIP on uhka demokratialle

 

Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen esitti kauppakomissaari Cecilia Malmströmin kanssa (HS 5.2.), että Euroopan ja Yhdysvaltojen välisestä TTIP-sopimuksesta voi seurata vain hyvää. Kirjoituksen mukaan sopimus hyödyttää koko EU:a taloudellisesti, neuvottelut ovat olleet avoimet ja kansalaisyhteiskuntaa on kuultu kattavasti. Mikään näistä väitteistä ei kestä tarkempaa tarkastelua.

 

Sopimuksen taloudellisista hyödyistä ei ole tutkijoiden kesken yhteisymmärrystä ja niitä on vaikea ennustaa. Koska EU ei ole yhtenäinen talousalue, kaupan vapauttamisesta kärsivät ja hyötyvät valtiot epätasaisesti. Esimerkiksi Pohjois-Euroopasta yli 200 000 työpaikan arvioidaan katoavan sopimuksen myötä.

 

Neuvottelut eivät ole olleet avoimet. Varsinaista tietoa neuvottelujen kulusta on tullut julkisuuteen vasta Euroopan oikeusasiamiehen puututtua asiaan. Useat mepit kritisoivat edelleen avoimuuden tasoa ja oikeusasiamiehellä on käsittelyssä usean kansalaisjärjestön allekirjoittama uusi valitus asiasta.

 

On myös kyseenalaista väittää, että asiassa on kuultu tasapuolisesti kaikkia. Neuvotteluita varten vuosina 2012-2013 tehdyistä 560:stä sidosryhmäkonsultaatiosta 92%  käytiin liike-elämän lobbareiden kanssa ja loput 8% kansalaisyhteiskunnan edustajien ja muiden toimijoiden kanssa. Tilanne ei ole muuttunut neuvottelujen aikana. Vuosien 2013-2014 aikana liike-elämän etujärjestöjä kuultiin 154 (75%) kertaa, kun taas muita tahoja kuultiin vain 19 (13%) kertaa.
On törkeää, että Katainen esittää sopimusneuvotteluista näin yksipuolisia väitteitä ja samalla jättää mainitsematta sopimusneuvottelujen lukuisat ongelmakohdat. Erityisesti paljon kritiikkiä kerännyt  investointisuoja jää täysin kirjoituksen ulkopuolelle. Komission kansalaiskuulemisessa 97% vastaajista suhtautui kielteisesti investointisuojaan, mutta tälläkään ei näytä olevan merkitystä. Lukuisten sopimukseen liittyvien ongelmakohtien ja demokratiaa uhkaavien riskien takia neuvotteluprosessi pitää välittömästi pysäyttää. 

 

Julkaistu Helsingin Sanomissa 10.2.2015.