Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Korona levittää epätasa-arvoa – naistenpäivänäkin

Naistenpäivä on tänä vuonna erilainen. Elämme poikkeustilaa, jossa pandemian vastatoimet ovat menneet yhteiskunnan muiden haasteiden edelle. Ymmärrettävästi näin, koska on kyse ihmisten henkeä välittömästi uhkaavasta sairaudesta. Mutta tämä todellisuus on tarkoittanut, että tasa-arvotyössä on globaalisti menty taaksepäin, vaikka vuoden 2020 piti olla Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman juhlavuosi. Koronan sosioekonomiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Monet jo saavutetut edut naisten työssäkäynnin, taloudellisen tasa-arvon, tasaisemmin jaettujen kotitöiden ja lastenhoidon osalta sekä naisiin kohdistuvan väkivallan osalta ovat ottaneet takapakkia. 

Myös lähisuhdevälkivalta on lisääntynyt korona-aikana Suomessa ja globaalisti. Samat toimet, jotka pelastavat henkiä ja ovat välttämättömiä varmistamaan terveydenhuollon kantokyvyn, ovat entisestään lisänneet haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ahdinkoa. Jos väkivaltaa kokeva onkin yhtäkkiä jumissa kotona väkivallan tekijän kanssa, eikä hänellä enää olekaan samoja syitä, joita käyttää kotoa poistumista selittämään hädän koittaessa, voi yhdistelmä olla kohtalokas tai usein ainakin hyvin julma. Tästä ovat saaneet osansa myös lapset. Avuntarvitsijoilla, varsinkin riskiryhmäläisillä, voi myös olla aito huoli tartunnansaamisesta. Joillekin puhelinpalveluista on tullut yhä tärkeämpiä, mutta toisaalta esimerkiksi väkivallan kokijan voi olla vaikea löytää hetkeä edes soittaa apua, jos on väkivallan tekijän kanssa alinomaa. 

Lähisuhdeväkivallan lisäksi mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Globaalisti on näyttöä useista eri tutkimuksista, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet erityisesti naisilla. Syyt ovat moninaiset, mutta erityisesti naisille kertyvällä hoivavastuulla nähdään olevan vaikutusta: kun lapset ovat karanteenissa kolmatta kertaa tai etäopetuksessa, äidit pääsääntöisesti hoitavat heitä samalla, kun hoitavat myös työnsä. Myös lisääntynyt lähisuhdeväkivalta voi vaikuttaa naisten mielenterveyteen.

Poikkeustilanteessa palvelujen tarve korostuu. Jo ennen pandemiaa palvelut lähisuhdeväkivaltaa kokeville tai mielenterveysongelmien kanssa eläville olivat riittämättömiä. Avopalveluiden tarvetta Helsingissä täyttävät pitkälti järjestöt, eikä turvakotiverkosto ole tarpeeksi laaja. Lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja palveluihin ohjaamiseen tulisi panostaa huomattavasti kaupungin palveluissa. Esimerkiksi oman ja lähipiirini kokemusten perusteella lähisuhdeväkivaltaa ei seulota neuvoloissa, vaikka THL on tähän ohjeistanut. Helsingin kaupungin tulee pikaisesti hoitaa väkivallan ehkäisytyön koordinaattorin työ kuntoon.

Tänä naistenpäivänä meidän täytyy muistaa, että työ tasa-arvoisemman maailman ja tasa-arvoisemman Helsingin puolesta pitää jatkua joka päivä, myös pandemian jälkeen, mutta jo tänään. Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemistä on jatkettava, eikä vaikeassa asemassa olevia ihmisiä saa jättää yksin, ei myöskään välttämättömien pandemiatoimien vuoksi.

Mitä tarkoittaa feminismi kuntapolitiikassa?

Miten edistää feminismiä kuntapolitiikassa?

Eriarvoisuuden vähentäminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistani. Minulle feminististä politiikkaa on torjua ilmastonmuutosta, vastustaa kylmää leikkauspolitiikkaa ja puolustaa toimivia peruspalveluita, joiden avulla pidetään huolta kaikista kaupunkilaisista.

Kuntatasolla pitää luoda vastavoimaa ummehtuneille hyvä veli -verkostoille. Tähän liittyy myös rakennusyhtiöiden keskittynyt valta, ja se kuinka asumisen hinta saadaan kohtuulliseksi.

Lasten ja monimuotoisten perheiden puolesta toimiminen on feminististä työtä. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on erittäin tärkeää se, millä tavalla ja minkälaisessa ympäristössä lapsemme saavat kasvaa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa mm. sitä, että taataan oikeus lähipäiväkotiin ja maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Haluan sukupuolisensitiivistä ja antirasistista kasvatusta. On täysin sietämätöntä, että jo kuusivuotiaat tytöt yhdistävät lahjakkuuden miehiseksi ominaisuudeksi.

Minulle feminismi on ennen kaikkea työkalu, analyysin keino, joka auttaa tarkastelemaan, miten sukupuoli ja sukupuolittuneet rakenteet kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti. Se on keino tehdä näitä epäoikeudenmukaisia rakenteita näkyväksi ja muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi!

Tehdään Helsingistä feministisempi kaupunki!

Ps. lämpimästi tervetuloa keskustelemaan feminismin edistämisestä 4.3. tänne herkulliseen tapahtumaan, jonka upea kampanjaryhmä järjestää <3! Linkki tapahtumaan: https://www.facebook.com/events/619911274874004/

 

Ilmastonmuutos on feministinen kysymys

Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi ilmastonmuutoksen häviäjistä. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman arviointiraportin mukaan ilmastonmuutos heikentää oleellisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteita ja kasvattaa ihmisryhmien sekä sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Erityisesti köyhimpien maiden naisten jo valmiiksi huono asema on ilmastonmuutoksen myötä vaarassa huonontua entisestään.

Ilmastonmuutos vaikuttaa köyhimpien maiden naisten elämään lukuisten eri mekanismien kautta.YK:n naisten asema -toimikunnan (Commission on the Status of Women, CSW) mukaan suurimmat epätasa-arvoa lisäävät prosessit kumpuavat naisten perinteisestä roolista, joka asettaa heidät vastuuseen kotitalouksien luonnonresursseista sekä yhteiskunnan huollettavista, mutta samalla evää heiltä mahdollisuuden poliittiseen vaikuttamiseen.

Köyhimmissä maissa miehet ovat usein töissä kaupungeissa ja maaseudulle jäävät naiset ovat vastuussa kodista ja perheestä. He viljelevät ruuan, hakevat veden ja keräävät polttopuun. Näiden resurssien huvetessa ilmastonmuutoksen seurauksena naisten asema heikkenee ja heidän sekä perheiden toimeentulo vaarantuu. Myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonkatastrofit ja muuttoliikkeet rasittavat erityisesti naisia, joiden vastuulla on lapsista, sairaista ja vanhuksista huolehtiminen. Lisäksi köyhimpien maiden naiset – puhumattakaan transsukupuolisista ja muista sukupuolivähemmistöistä – ovat aliedustettuina poliittisessa päätöksenteossa. He pystyvät harvoin vaikuttamaan rakenteisiin, jotka altistavat juuri heidät ilmastonmuutoksen negatiivisille vaikutuksille.

Köyhimpien maiden naisten vähäinen edustus ilmastonmuutokseen liittyvissä poliittisissa neuvotteluissa ja prosesseissa on vahvasti ristiriidassa suhteessa niihin kykyihin ja tietämykseen, joita heillä olisi tarjota ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen. Koska naiset ovat vastuussa kotitalouksien hyödyntämistä luonnonresursseista, on heillä myös vahva tietopohja niiden hankinnasta ja käytöstä. Naiset ovat usein paikallisten ekosysteemien asiantuntijoita ja perinnetieto ekologisesti kestävästä elämisestä kulkee heidän kauttansa. Naiset ovat myös ensimmäisiä, jotka työssään huomaavat ilmastonmuutoksen ympäristölle aiheuttamat konkreettiset muutokset ja ovat parhaiten perillä niiden seuraamuksista.

Köyhimpien maiden naisten mukaan saaminen on siis ydinkysymys, mikäli haluamme ilmastopolitiikan perustuvan käytännön tarpeille ja niiden ymmärtämiselle. Suomi on ollut ajamassa naisten osallisuuden lisäämistä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, joissa tilanne onkin hieman parantunut.

Köyhimpien maiden naisilla on ilmastokriisissä hyvin epäkiitollinen rooli. He ovat eturintamassa vastaanottamassa ilmastonmuutosta, mutta siitä huolimatta heillä on vain marginaalisesti sananvaltaa siihen liittyvässä päätöksenteossa. Epäsuhtaa korostaa entisestään se, että köyhien maiden naiset ovat vähiten syypäitä ilmastonmuutokseen.

Ilmastonmuutos on myös sukupuolikysymys, ja yksi hyvä syy lisää olla feministi. Siksi omassa feministisessä toiminnassani haluan torjua ilmastonmuutosta. Tehdään rohkeita ja kunnianhimoisia ilmastotekoja myös tasa-arvon vuoksi!

Aidosti tasa-arvoista koulutuspolitiikkaa

Suomalainen hyvinvointi perustuu laadukkaaseen, maksuttomaan ja tasa-arvoiseen koulutukseen. Rohkea investoiminen sosiaalipalveluihin ja koulutukseen on ollut myös hyvää talouspolitiikkaa, joka on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin. Suomi onkin Maailman talousfoorumin mukaan Euroopan kilpailukykyisin maa. Nyt Stubbin johtama hallitus on kuitenkin leikannut koulutuksesta kaikilta asteilta ja suhteellisesti eniten verrattuna muihin sopeutustoimiin, yhteensä noin 1,7 miljardia euroa.

 

Tulevaisuudessa työmarkkinat keskittyvät yhä enemmän korkean jalostusasteen palveluiden ja tuotannon sekä uusien ideoiden ympärille. Kokoomuksen tavoitteena on edistää kilpailukykyä palkkoja ja työvoimakustannuksia laskemalla. Suomen kaltaisen pienen maan mahdollisuudet pärjätä globaaleilla markkinoilla kilpailemalla halpatyöalojen työvoimakustannuksilla satojen miljoonien asukkaiden kehittyviä maita vastaan ovat olemattomat. Suomeen, tai Eurooppaan ylipäänsä, on turha odottaa investointeja ja sitä kautta syntyviä työpaikkoja, jos täällä ei ole osaavaa työvoimaa, joka pystyy vastaamaan työmarkkinoiden tarpeisiin. Leikkaukset koulutuksesta ovat Suomen valttikortin polttamista.

 

Koulutuksesta leikkaaminen on eriarvoistavaa

 

Suomalaista yhteiskuntaa uhkaa eriarvoistuminen, joka tapahtuu sosiaalisesti, taloudellisesti ja koulutuksellisesti. Toisen asteen koulutukseen kohdistuvat 260 miljoonan leikkaukset tulevat sulkemaan kymmeniä lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia ympäri Suomen. Kynnys ottaa vastaan opiskelupaikka nousee varmasti monen nuoren kohdalla, jos opiskelupaikan vastaanottaminen tarkoittaa muuttoa alaikäisenä yksin vieraalle paikkakunnalle. Monella pienituloisella perheellä ei myöskään ole varaa kustantaa alaikäisen nuoren elämistä toisella paikkakunnalla.

 

Koulutuksesta voi pahimmillaan kehittyä Suomessa eriarvoisuutta kasvattava järjestelmä jos esimerkiksi lukukausimaksut otetaan käyttöön, opiskelupaikan vastaanottaminen tarkoittaa pakkomuuttoa alaikäisenä tai opiskelupaikan saaminen vaatii käytännössä kalliiden valmennuskurssien käymistä. Aikamme suuria koulutuspoliittisia haasteita on varmistaa, ettei Suomeen synny muodollisia tai epämuodollisia koulutuksellisia lasikattoja, jotka heikentävät kaikkien tasa-arvoisia mahdollisuuksia laadukkaaseen koulutukseen.

 

Vapauttava koulu

 

Nykyistä koulutusjärjestelmää tulee uudistaa ja parantaa. Leikkauspolitiikan seurauksena kasvavat ryhmäkoot sekä vähenevä lähiopetuksen määrä tekee entistä vaikeammaksi tukea oppilaiden ja opiskelijoiden yksilöllisiä taitoja ja kannustaa erilaisia oppijoita täyteen potentiaaliinsa. On säädettävä maksimiryhmäkoot, jotta opetushenkilökunnalle jää tarpeeksi työaikaa oppilaiden yksilölliseen ohjaukseen ja tukeen.

 

Tarvitsemme sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta ja normikriittisen koulun. Syrjivät normit, kuten sukupuolistereotypiat ja heteronormatiivisuus, on tehtävä näkyviksi ja niitä vastaan on tietoisesti toimittava. Useat kouluympäristöt ja koulutusalat syrjivät rakenteillaan ja käytännöillään normista poikkeavia opiskelijoita. Koulun on oltava kaikille turvallinen ja esteetön paikka oppia.

 

Varhaiskasvatuksen tulisi tukea paremmin aktiivisen kansalaisuuden tavoitteita. Tämä mahdollistuu parantamalla kouludemokratiaa ottamalla opiskelijat mukaan oppilaitoksia koskevaan päätöksentekoon ja koulun arjen kehittämiseen. Aktiiviseen osallistumiseen on kannustettava myös koulun ulkopuolella. Tätä tukee esimerkiksi globaali- ja demokratiakasvatuksen lisääminen.

 

Lyhyellä aikavälillä opiskelijoiden hyvinvointia parannettaisiin parhaiten korottamalla reilusti opintotukea, jolla mahdollistetaan täysipäiväinen opiskelu sekä poistamalla vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen ja parantamalla opiskelijoiden terveydenhuoltoa.
Laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen on oltava aidosti meitä kaikkia varten. Yhteiskunta elää ihmisten taidosta luoda uutta mielikuvituksen rajoja rikkoen. On varmistettava, että olemme valmiita myös tulevaisuuden haasteisiin takaamalla jokaiselle mahdollisuuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.