10 keinoa parantaa metsäalan sääntelyä

Orpon hallituksen ilmasto- ja ympäristöpoliittiset toimet ovat loistaneet poissaolollaan. Hallituksen linja on pikemminkin ollut vesittää tarvittavia ilmasto- ja ympäristötoimia, muun muassa poistamalla niiltä rahoitusta ja heikentämällä sääntelyä. Suomi ei ole nykyisillä toimilla saavuttamassa kansallisen ilmastolain alaista ilmastoneutraaliustavoitetta vuoteen 2035 mennessä eikä myöskään kansainvälisiä ilmasto- ja ympäristösitoumuksiaan. Näin on todettu myös valtioneuvoston omassa ilmastovuosikertomuksessa jo toista vuotta peräkkäin.

Päästövähennysten jouduttamisen ohella maankäyttösektorin nettonielun kasvattaminen on akuuteimpia kysymyksiä Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Hiilinielu on pienentynyt Suomessa trendinomaisesti jo 15 vuoden ajan. Hiilinielujen suoranainen romahdus on ollut yleisessä tiedossa jo usean vuoden ajan, ja se on seurausta pidemmän aikavälin kehityksestä. Se johtuu metsien kasvun hidastumisen ohella pääasiassa liian suuresta hakkuutasosta. Hiilinielujen romahdus on pitkälti kumonnut muilla sektoreilla saavutetut päästövähennykset. Samaan aikaan Suomen lajien uhanalaistumiskehitys jatkuu. Metsät ovat merkittävä ekosysteemi, joissa elää tällä hetkellä noin 31 prosenttia uhanalaisista lajeistamme. Kolmas metsäalaa koskeva ja siten ilmastoon ja ympäristöön kytkeytyvä dilemma liittyy tehottomaan ja päästöintensiiviseen tapaan, jolla metsäteollisuus hyödyntää Suomen metsiä. Valtaosa puusta käytetään energiana, pääosin metsäteollisuudessa.

Maankäyttösektorilla on olemassa liuta kustannustehokkaita keinoja hiilinielun kasvattamiseksi ja ympäristön monimuotoisuuden suojelemiseksi, joiden potentiaali jää nyt valjastamatta. Samalla jää hyödyntämättä metsäteollisuuden korkeamman jalostusasteen tuottama taloudellinen lisäarvo. Tarvitaan rahoituksen parempaa kohdentamista, mukaan lukien ympäristöhaitallisten tukien poistamista, uusia toimintatapoja sekä sitovaa lainsäädäntöä, jolla kaikki saadaan mukaan metsäalan kestävyystalkoisiin.

10 politiikkatoimea metsäsektorin kestävöittämiseksi

1. Hakkuiden vähentäminen. Hakkuiden hiilinielua heikentävä yhteys on tunnettu jo pitkään. Pienempi hakkuumäärä johtaisi puuston kasvun lisääntymiseen: pienentämällä vuosittaisia hakkuita 10 milj. m³ edestä, kasvatettaisiin metsien hiilinielua yli 15 milj. t CO₂ ekv. edestä. Hakkuiden vähentämistä voisi edesauttaa metsäsektorin nettopäästövaikutusten (puunkäytön metsänieluja heikentävän osuuden) sisällyttäminen EU:n päästömarkkinaan. Lisäksi Metsähallituksen tuloutustavoitetta ei tule nostaa, tai sen nostoa ei saa toteuttaa hakkuita lisäämällä tai tonttimaan myyntiä kasvattamalla.
2. Kaikkien valtion vanhojen metsien suojelu. Luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelu on välttämätöntä luontokadon pysäyttämiseksi. Suojelun tarve on suurin maan eteläosissa, missä metsämaasta on suojeltu vain 3 prosenttia. Vanhojen metsien kriteerit on laadittava uudelleen, sillä Orpon hallituksen esitys ei ole tieteellisen tiedon eikä Suomen biodiversiteettisitoumusten mukainen. EU:n biodiversiteettistrategia tulisi toimeenpanna siten, että 10 prosentin tiukasti suojeltu pinta-ala saavutettaisiin kaikissa maakunnissa. Metsähallituksen alue-ekologinen verkosto tulee siirtää kokonaisuudessaan pysyvään tiukkaan suojeluun.
3. Metsälain päivittäminen. Päivitetään metsälaki siten, että siinä säädetään muun muassa hakkuuaukon enimmäiskoosta, vähimmäismääristä hakkuissa säästettäville eläville säästö- ja lahopuille, velvoitteesta sekapuustoisuuden lisäämiseksi, velvoitteesta suojavyöhykkeiden perustamiseksi erityisesti herkkien vesistöjen läheisyyteen, suometsien jatkuvapeitteisestä metsänkäsittelystä sekä ojituksen luvanvaraisuudesta. Siinä tulisi säätää myös toimeenpanon valvonnasta ja rikkeitä seuraavista sanktioista. Metsälakiin tulisi ajantasaistaa poikkeusluvan hakemiseen oikeuttava “merkittävän taloudellisen haitan” määritelmä. Lisäksi siihen tulee palauttaa puuston järeyttä ja ikää koskevat vähimmäisvaatimukset hakkuille. 
4. Luontolain säätäminen. Säädetään kansallista ilmastolakia vastaava luontolaki, jossa asetetaan Suomelle sitovat luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet. Nykylait eivät johda luontokadon pysähtymiseen. Velvoittavan luontolain avulla voitaisiin ennaltaehkäisevästi turvata kokonaisia ekosysteemejä ja kääntää uhanalaistumiskehityksen suunta. 
5. Kiinteiden puupolttoaineiden verotuksen käyttöönotto. Biomassaa poltetaan Suomessa liikaa energiaksi suhteessa muihin, kestävämpiin käyttötarkoituksiin. Kun fossiilisia polttoaineita (käytännössä fossiloitunutta biomassaa) korvataan tuoreella biomassalla, päästöt lisääntyvät. Tätä voidaan ehkäistä verottamalla biomassan, mukaan lukien järeän ainespuun, energiakäyttöä asianmukaisesti. Käytännössä kansainvälinen päästökauppa vuotaa nyt maankäyttösektorin puolelle, koska puupohjaisia polttoaineita ei ole hinnoiteltu samalla tavalla kuin fossiilisia polttoaineita – valtio itse asiassa tukee niiden käyttöä verottomuudella. Metsätalouden ja -teollisuuden tukijärjestelmät tulee laittaa kokonaisvaltaisesti uuteen uskoon, sillä verotukien kokonaisvaikutuksia kestävälle metsätaloudelle ja ympäristötavoitteiden saavuttamiselle ei ole tutkittu. Metsätalouden sijaan tuet tulisi kohdentaa luonnonsuojeluun ja aitoihin metsäympäristön luonnonhoitotoimenpiteisiin.
6. Hiilensidonnan kannustinjärjestelmän käyttöönotto metsänomistajille. Meidän tulisi ottaa käyttöön uusi valtiorahoitteinen hiilensidonnan tuki metsänomistajille, jolla metsän hiilinielun vahvistamisesta ja metsänkasvatuksen kiertoajan pidentämisestä tehtäisiin taloudellisesti houkuttelevaa metsänomistajille. Vasemmistoliiton mallissa metsänomistajille korvattaisiin 30–40 prosenttia tulonmenetyksistä, mikä vaatisi noin 50 miljoonan euron rahoitusta.
7. Parempaan maankäyttöön ohjaaminen. Paremmalla maankäytön suunnittelulla voitaisiin tehokkaasti hillitä metsäkatoa. Maankäytön suunnitteluun voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä. Erityisen tehokas keino olisi maankäytön muutosmaksun käyttöönotto tarpeettoman pellonraivauksen kitkemiseksi. 
8. Yksityismetsien suojelun tukeminen. Hallituksen tekemät leikkaukset Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden Metso-toimintaohjelmaan ja sitä toimeenpanevien tahojen rahoitukseen on peruttava ensisijassa. Metsien luonnonsuojelutoimia on tuettava lisäämällä rahoitusta. Metso-ohjelman tavoitteeksi tulee asettaa kaikkien sen puitteisiin kuuluvien vanhojen metsien siirtäminen suojelun piiriin sekä tätä tavoitetta vastaavan resursoinnin varmistaminen, esimerkiksi mahdollisen osamaksumallin avulla. Osamaksumallin avulla luonnonsuojelutoimenpiteitä pystyttäisiin tekemään tiukassa aikataulussa, mutta maanomistajille myönnetyt korvaukset jaettaisiin tasaisesti pidemmällä aikavälillä verovapaana tulona, mikä muun muassa helpottaisi valtiontaloutta.
9. Metsäteollisuuden jalostusasteen nostaminen. Suomessa on maailman johtavaa metsien hoidon ja puupohjaisen teollisuuden osaamista, ja metsäteollisuutta tulisikin suunnata uusiin teknologioihin ja toimintamalleihin. Samaan aikaan meidän tulee panostaa sahojen ja muun mekaanisen metsäteollisuuden tuotekehitykseen ja kilpailukykyyn. Siten saadaan tuotettua pitkäikäisiä, hiiltä varastoivia puutuotteita, kuten huonekaluja. Tällä hetkellä panostukset päästövähennyksiin ja monimuotoisuuteen ovat valumassa hukkaan metsien  tehottoman ja päästöintensiivisen talouskäytön takia. Jalostusarvon nostolla voitaisiin korvata hakkuiden rajoituksista aiheutuvat taloudelliset menetykset.
10. Koulutuksen ja neuvonnan lisääminen. Metsänomistajien ja metsätaloustoimijoiden tietoisuuden lisääminen ilmasto- ja ympäristöasioista, kuten sopivista hakkuumääristä, tarpeellisista metsänhoitokeinoista sekä erilaisista eliölajeista ja niiden esiintymistä, on tärkeä osa metsäsektorin kestävyystavoitteiden toteutumista. Koulutusta ja neuvontaa tulee toteuttaa valtakunnallisesti esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön ohjaamana yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Metsäalan neuvontaorganisaatioiden tulee toiminnassaan korostaa entistä enemmän luontoarvoja ja hiilitaloutta.