ilmasto

Kansalaisaloite lentoverosta tervetullut

05/03/2020

Lentoliikennettä tuetaan tällä hetkellä massiivisin verohelpotuksin. Samaan aikaan lentoliikenteen päästöt ovat yksi nopeimmin kasvavista kasvihuonekaasujen lähteistä. Kuulostaako tämä järkevältä tai millään tavalla kohtuulliselta kiihtyvän ilmastokriisin aikana? Ei kuulosta. Nykytilanne on suorastaan paradoksaalinen ja täysin kestämätön.

Suomessa tähän halutaan nyt muutosta. Kansalaisaloitetta lentoverosta käsiteltiin tänään eduskunnassa. Olen tyytyväinen, että tämä kansalaisaloite saatiin eduskuntaan, ja haluan kiittää sen laatijoita ja kaikkia allekirjoittajia.

Ihmisen toiminnan aiheuttamista suorista hiilidioksidipäästöistä lentoliikenteen osuus on noin 2–3 prosenttia. Yhteisvaikutuksiltaan, kun huomioidaan myös muut tekijät kuin hiilidioksidi, lentoliikenteen päästöjen osuus ilmakehän lämmittämisessä on noin neljä prosenttia.

Meillä Suomessa on maailman kunnianhimoisin ilmastotavoite ja haluamme profiloitua kansainvälisesti ilmastojohtajana. Tämän on näyttävä konkreettisina toimina kaikilla aloilla, myös lentämisessä.

Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset lentävät toiseksi eniten maailmassa. Esimerkiksi vuonna 2017 suomalaiset tekivät 5,4 miljoonaa lentomatkaa ulkomaille. Näistä ylivoimaisesti suurin osa, 72 %, oli vapaa-ajan matkoja. Paluulentoineen suomalaisten ulkomaan lentomatkat tuottivat vuonna 2016 päästöjä noin 4 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Tämä vastaa noin yhtä kolmasosaa kotimaan liikenteen päästöistä.

Kuten kaikissa ilmastotoimissa, myös lentoveron kohdalla on tärkeää, että ilmastokriisiä ratkotaan oikeudenmukaisella tavalla. Lentovero ei saa lisätä ihmisten eriarvoisuutta, vaan kustannuksia on ohjattava erityisesti suurituloisille paljon lentäville.

Kun puhutaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta niin on hyvä myös muistaa, että 80% maailman ihmisistä ei ole koskaan lentänyt ensimmäistäkään lentomatkaansa.

Erittäin tärkeää on myös se, että verotuotot suunnataan tukemaan tehokkaasti ilmastokriisin torjuntaa.

Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan lentoalan tekninen kehitys ja nykyiset kompensaatiomekanismit eivät ole riittäviä keinoja päästöjen vähentämiseksi. Lentovero on tarpeellinen lisä keinovalikoimaan, mutta sekään ei tietenkään lentoliikenteen negatiivisia ilmastovaikutuksia ratkaise.

Tällä hetkellä verotus suosii selkeästi lentoliikennettä. Lentopolttoaineista ei peritä valmiste- eikä arvonlisäveroa, ja kansainvälisessä lentoliikenteessä ei peritä arvonlisäveroa henkilökuljetuksista. Tilanne on ilmaston kannalta vastuuton.

Euroopassa lentovero on jo käytössä Ruotsissa, Saksassa ja Ranskassa sekä Iso-Britanniassa. Me vasemmistossa haluamme, että myös Suomi liittyy näiden maiden joukkoon ja asettaa kansallisen lentoveron. Ruotsissa lentovero ja ”lentohäpeä” ovat yhdessä vähentäneet lentämistä.

Lentoliikenteen vähentäminen laajemmassa mittakaavassa – tai edes kasvun taittaminen – edellyttää lentoveron kaltaisten kansallisten keinojen lisäksi mittavia globaaleja toimia.

Suomen on hallitusohjelman mukaisesti tuettava päästökaupan laajentamista kaikkiin lentoliikenteen ilmastoon vaikuttaviin päästöihin. Vasemmistossa haluamme myös, että pidemmällä tähtäimellä lentoliikennettä hillitään myös esimerkiksi EU:n kattavalla kansainvälisellä kerosiiniverolla.

Lentoverolla on myös kansalaisten tuki. Kaikkien kolmen kansalaisten kannatusta mitanneen tutkimuksen tulos oli samansuuntainen: noin puolet suomalaisista kannattaa lentoveron käyttöönottoa Suomessa.

Yhteiskunnan on tehtävä kaikkensa, jotta kiihtyvä ilmastokriisi saadaan pysäytettyä. Lentoliikenne ei mitenkään voi olla tässä työssä vapaamatkustaja. Siksi lentämisen erityiskohteluun on puututtava.

Fortumin on toimittava vastuullisesti myös Suomen ulkopuolella

03/03/2020

Jätin tänään kirjallisen kysymyksen valtion omistajaohjauksen ilmastotavoitteista. Kysymykseni hallitukselle on, miten ilmastotavoitteet huomioidaan omistajaohjauksen periaatepäätöksessä ja miten varmistetaan, että valtionyhtiö Fortum toimii vastuullisesti kaikissa toimintamaissaan.

Suomi haluaa profiloitua ilmastojohtajana. Meidän ei pidä unohtaa omistajaohjauksen tärkeyttä tässä työssä, eikä myöskään aliarvioida Fortumin toiminnan aiheuttamaa mainehaittaa. Marinin hallituksen kunnianhimoisessa ilmastotavoitteessa Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tärkeä osa tätä tavoitetta on fossiilisista polttoaineista, kuten kivihiilestä luopuminen. Suomi aikoo lopettaa kivihiilen polttamisen energiantuotannossa vuoteen 2029 mennessä.

Haluan varmistaa, että valtionyhtiöiden omistajaohjaus on linjassa hallitusohjelmaan kirjattujen ilmastotavoitteen kanssa. Jotta Suomi tekisi aidosti oman osansa maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen, omistajaohjauksen ilmastotavoitteet on määriteltävä tarkasti ja niiden on katettava valtionyhtiöiden toiminta myös Suomen ulkopuolella.

Erityistä huomiota on syytä kiinnittää valtionyhtiö Fortumin toimintaan. Valtionyhtiö Fortum on saksalaisen energiayhtiö Uniperin suurin omistaja. Viime viikkoina Saksassa, Britanniassa ja Suomessa on järjestetty mielenosoituksia, joissa vaaditaan Suomelta ja Fortumilta vastuullista toimintaa.

Uniper on uhannut haastaa Alankomaiden valtion välimiesoikeuteen. Uniper syyttää Alankomaita epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, koska Alankomaat on Suomen tavoin päättänyt kieltää kivihiilen polttamisen energiaksi. Korvauskanteen uhka saattaa vaikuttaa kielteisesti myös muiden maiden ilmastotoimiin. Se luo pelotteen vastaavista haasteista maille, jotka vasta harkitsevat hiilikieltoja.

Hallitus on parhaillaan uusimassa omistajaohjauksen periaatepäätöstä. Hallitusohjelman mukaan valtionyhtiöiden perusarvona on yhteiskuntavastuu, ja yhtiöiden päätöksenteossa tulee ottaa huomioon myös sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset.

Uniperin hiilidioksidipäästöt olivat viime vuonna 59,5 miljoonaa tonnia, eli enemmän kuin koko Suomen valtion päästöt. Omistajaohjauksen kautta Suomella voi todellakin olla suuri vaikutus ilmastopäästöihin.

Hallituksen vastaus kirjalliseen kysymykseen saadaan kolmen viikon kuluessa.

Suomen oltava edelläkävijämaa ilmastopolitiikassa

26/02/2020

Tämä talvi on ollut surullinen esimerkki siitä, kuinka Suomen ilmasto muuttuu. Asun Arabianrannassa, ja siinä missä on aikaisempina vuosina kulkenut hiihtolatu ja jossa olen suuresti nauttinut hiihtämisestä, ovat tänä vuonna hiekkatiet jääneet tulvivan meriveden alle ja rantapientareet ovat veden voimasta romahtaneet. Jopa ahven löytyi sätkimästä puiston nurmikolta. Ilmastonmuutos ei siis ole uhka, joka tapahtuu jossain muualla ja joillekin muille.

Muistan, kuinka me vuosia sitten kampanjoimme ilmastolain puolesta yhdessä 34 järjestön kanssa. Silloin järjestettiin lumettoman maan hiihtokisat. Tällä tempauksella haluttiin havainnollistaa sitä, kuinka ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan myös Suomeen. En silloin olisi uskonut, että näin pian lumettomat talvet ovat totta täällä Etelä-Suomessa. Jos kylmää jaksoa ei tule, niin Etelä-Suomessa jää tämä vuosi kolmeen vuodenaikaan. Vaikka yksittäisestä vuodesta ei voi suoraan sanoa, johtuuko se ilmastonmuutoksesta vai ei, niin ilmastonmuutos kuitenkin aiheuttaa sen, että lumisia talvia saadaan yhä harvemmin ja vesisateiset talvet yleistyvät.

Minun mielestä on selvää, että Suomen tulee olla edelläkävijämaa ilmastopolitiikassa. Se on meidän historiallinen vastuumme, ja se on meidän velvollisuutemme, mutta se on myös meidän etumme. Toimimattomuus on kaikista huonoin vaihtoehto. He, jotka eivät halua ilmastotoimia, käytännössä ajavat sellaista lopputulosta, joka on vaikutuksiltaan kaikkein kallein ja joka on vaikutuksiltaan kaikkein epäreiluin.

Hallitusohjelman kirjaus hiilineutraaliudesta vuonna 2035 on herättänyt maailmalla paljon positiivista huomiota, jopa ihailua, ehkä jopa inspiraatiota. Siihen tavoitteeseen koko hallitus ja kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet. Ilmastonmuutoksen torjunta on yksi tämän hallituksen keskeisimmistä tavoitteista, jonka tulee läpileikata kaikkea politiikkaa.

No, hallituksen ilmastotyö on saanut osakseen myös kritiikkiä, ja kyllä, osa siitä kritiikistä on myös minun mielestäni aiheellista. Minä haluan, ja koko vasemmistoliitto haluaa, nähdä vahvaa sitoutumista kunnianhimoisiin ilmastotoimiin koko hallituksen voimalla.

Meille on myös täysin selvää, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen linkittyy tiiviisti köyhyyteen ja epätasa-arvoon. Rikkaat ovat ne, jotka aiheuttavat suurimman osan päästöistä, kun taas köyhimmät ovat ilmastokriisin suurimmat kärsijät. Samaan aikaan on selvää, ettei kukaan voi ajatella olevansa kiihtyvän ilmastokriisin ulottumattomissa, kuten alussa mainitsemani esimerkki osoittaa.

Tärkeää ilmastonmuutoksen hillinnässä ei ole ainoastaan päämäärä vaan myös se, että matka tavoitteeseen on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Me haluamme varmistaa, että ihmiset kokevat, että ilmastotoimet ovat heitä varten eivätkä heitä vastaan. Ilmastonmuutosta ei voida torjua ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta, eikä ihmisten perusoikeuksia voida taata, jos ilmastonmuutos karkaa käsistä.

Olennaista on katsoa ilmastopolitiikan vaikuttavuutta, riittävyyttä ja toimia suhteessa tähän 2035-tavoitteeseen. On erittäin selvää, että ihmiset haluavat ja odottavat päättäjiltä toimia. Ilmastotoimet eivät ole yksittäisen ihmisen harteilla, vaikka jokainen voi tietenkin olla osa muutosta. Ilmastotoimet ovat päättäjien vastuulla. Meidän työtämme ja meidän onnistumistamme tullaan peilaamaan sitä vasten, kuinka me onnistumme ilmastonmuutoksen torjunnassa.