Tieto on meidän -kansalaisaloitetta käsiteltiin tänään eduskunnassa. Yle on jo 95 vuotta ollut meidän kaikkien yhteinen sivistäjä ja tiedonvälittäjä. Näin tulee tulevaisuudessakin olla.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu vahvoille julkisille palveluille. Julkisilla varoilla tuettu yleisradiotoiminta tuo monenlaisia ääniä kuuluviin ja mahdollistaa sen, että me kaikki voimme saada yhdenvertaisesti luotettavaa, faktoihin perustuvaa tietoa. Tämä on yhteiskuntamme ehdoton vahvuus. Tutkimusten mukaan me suomalaiset luotamme uutislähteisiimme enemmän kuin monessa muussa paikassa. Aikana, jolloin valeuutiset leviävät ja sosiaalisen median algoritmit kärjistävät keskustelua, meidän tulee varmistaa, että suomalaisten kriittistä medialukutaitoa pidetään jatkossakin yllä. Siksi oman yleisradioyhtiömme on oltava vakaalla pohjalla.
Kantelussa Ylestä Euroopan komissiolle on vedottu siihen, että tekstisisältöjä tuottava julkinen yhtiö vääristää kilpailua viestintäalalla. Tälle väitteelle ei ole uskottavaa tutkimusnäyttöä. Päinvastoin, yleisradiotoiminta ja kaupallinen media tukevat ja täydentävät toisiaan, kuten Journalistiliittokin lausunnossaan muistuttaa. Kaupallista mediaa ei vahvisteta yleisradiotoimintaa heikentämällä.
En iloitse siitä, että tällä lakimuutoksella jossain määrin rajoitetaan Ylen toimintaa. On kuitenkin positiivista, että lakimuutokseen on saatu kattava poikkeusten lista, jolla varmistamme, että Yle joutuu supistamaan toimintaansa mahdollisimman vähän. Lakimuutosta on valmisteltu yhteistyössä Ylen kanssa, ja Yle on siihen hyvin valmistautunut. Asian parlamentaarinen valmistelu on taannut myös eduskuntaryhmien tuen.
Lakimuutoksen etenemisessä minua on huolestuttanut tapa, jolla asiaa on edistetty komission kanssa epävirallisissa neuvotteluissa. Epävirallisten neuvotteluiden tarkempi sisältö on EU-protokollan mukaan salassa pidettävää, ja näin ollen komission näkemysten tarkemmat perusteet ovat jääneet meidän lainsäätäjien ja kansalaisten ulottumattomiin. Tämä ei ole parlamentaarisesti asiaa valmistelleiden eduskuntaryhmiemme eikä neuvottelevien virkamiesten syy, mutta asiaan kannattaa mielestäni kiinnittää vakavaa huomiota. Demokratioissa ei saa yleistyä tapa, että päätöksenteon perusteet eivät ole kaikkien avoimesti tarkasteltavissa ja punnittavissa.
Epäviralliset neuvottelut saattavat olla meille tuiki tärkeän Ylen tapauksessa pienimmän pahan tie. Nyt on kuitenkin kuultava perustuslakivaliokunnan painavaa viestiä: on varmistettava asian EU-oikeudellinen tulkinta ja selvitettävä perin pohjin, mikä Suomen kansallinen liikkumavara todellisuudessa on. Huojentavaa on, ettei perustuslakivaliokunta näe esityksen kaventavan sananvapautta, ja että se esittää lakiehdotuksen käsittelyä.
Myös muualla Euroopassa katsotaan nyt meihin: tapauksemme voi luoda esimerkin myös monen muun yleisradioyhtiön tulevaisuudelle.
