Eduskunnassa heitettiin arpaa 50 vuotta sitten. Sillä heitolla päätettiin, että huumeiden käytöstä tulee rangaista. Nyt 50 vuotta myöhemmin on selvää, ettei huumelainsäädäntö palvele tarkoitustaan.
Käytöstä rankaiseminen ei ole ainoastaan tehotonta haittojen ehkäisyä, vaan myös stigmatisoi ja marginalisoi käyttäjiä. Kriminalisoinnin sijaan huumausainekysymys tuleekin nähdä sosiaali- ja terveyspoliittisena kysymyksenä.
Huumausaineiden käyttäjien ja huumausainekuolemien määrä on noussut nopeasti, ja huumeilla käytävä kauppa on usein järjestäytyneen rikollisuuden käsissä. Oma kysymyksenä on sekin, kuinka kannabiksen lääkekäytön hankaluus on suorastaan moraalisesti väärin laittaen kivuista kärsivät ihmiset kärsimään turhaan.
Tällä hetkellä puolueiden konservatiiviset näkemykset estävät siis ihmisoikeuksien edistymistä Suomessa.
Tilanne on ollut jo pitkään huononemaan päin, mutta poliittista tahtoa puuttua epäonnistuneeseen lainsäädäntöön on ollut vaikeaa löytää. Tämä on selkeä epäonnistuminen päättäjiltä.
Minä ajattelen, että käyttörangaistus tulisi poistaa kaikkien huumeiden osalta. Tätä linjaa tukevat muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
Myös kansainvälisesti kehitys menee vapauttamisen suuntaan. Itse näin tästä yhden esimerkin, kun olin viime viikolla Kanadassa, jossa kannabis on laillistettu. Myös Saksassa saatetaan laillistaa kannabis jo tämän vuoden aikana. Tällaiset linjamuutokset muissa maissa eivät ole sattumaa, vaan perustuvat siihen, että sen nähdään tutkittuun tietoon ja kokemuksiin perustuen vähentävän haittoja ja riskejä.
Samaan aikaan Suomessa kansalaisaloite kannabiksen dekriminalisoimiseksi ei ole saamassa kannatusta mennäkseen läpi sellaisenaan.
Kansalaisaloitteen käsittelyssä annetut asiantuntijalausunnot tuovat toistuvasti esiin, että kyseessä on myös perus- ja ihmisoikeuskysymys. Myös minä ajattelen vahvasti näin.
Päihteiden käyttö on yleistä, eivätkä kaikki käyttäjät ole ongelmakäyttäjiä. Kuitenkin käyttäjät, jotka tarvitsevat apua, on saatava tehokkaammin hoidon ja palveluiden piiriin. Myös päihteiden käyttäjillä tulee olla mahdollisuus pysyä mukana täysipainoisena yhteiskunnan jäsenenä. Emmehän me muidenkaan sairauksien vuoksi evää ihmisiltä palveluita tai mahdollisuutta etsiä tukea!
Huumausaineiden sääntely ja niistä johtuvien haittojen ehkäisy on laaja kokonaisuus, joka koskee monia eri hallinnonaloja. Siksi mielestäni olisi ollut aiheellista, että ottaisimme nyt lainsäätäjinä vastuun siitä, että päihdelainsäädännön kehittämistarpeet selvitetään perinpohjaisesti. Tämä olisi vähintä mitä pitäisi nyt pikaisesti tehdä.
Päihdepolitiikka tarvitsee kokonaisremontin, jonka pohjaksi on saatava laaja-alainen kokonaisarviointi niin huumausainepolitiikan kehittämisestä kuin rangaistavuuden poistamisen vaikutuksista. Näin voimme varmistaa, että päihteiden käyttöön ja haittoihin puututaan tieteeseen pohjautuvalla uusimmalla tiedolla, eikä vanhoilla peloilla ja ennakkoluuloisilla asenteilla.
Ps. Ei tarvitse olla huumemyönteinen kannattaakseen rangaistavuuden poistoa ja haittojen minimointiin tähtäävää päihdepolitiikkaa. Lähinnä tarvitsee vain olla inhimillinen ja avoin tutkimusperusteiselle politiikalle.
