”Maailma tarvitsee rauhaa ja rauha naisia” julisti UN Women tänä vuonna naistenpäivänä. Naisten osallistumisessa rauhanneuvotteluihin ei ole kyse vain naisten oikeuksista, vaan tutkimusten mukaan sillä vähennetään konflikteja ja saavutetaan pitkäkestoisempia tuloksia. Vähänpä näemme silti vieläkään naisia sotaan ratkaisua hakevassa kuvastossa.
Usein naisten rooli jää sodassa takaa-alalle: naiset pelkäävät, pakenevat ja pysyvät sivussa. Naisia siirrellään ja hallitaan. Naiset kuitenkin myös synnyttävät lapsia kellareihin pommitusten aikana, pitävät perheitä kasassa, järjestäytyvät vapaaehtoisiksi auttajiksi ja osallistuvat maansa puolustamiseen. Ukrainan armeijan henkilöstöstä on arvioiden mukaan yli 20 % naisia. Veteraanioikeudet, sopivat alusvaatteet, kuukautissuojat ja mahdollisuuden toimia vaarallisiksi lasketuissa tehtävissä he saivat kuitenkin vasta muutama vuosi sitten.
On paitsi järkyttävää myös turhauttavaa, että kohtaamme sodan Euroopassakin vielä vuonna 2022. Machokulttuuri, vallanhimo ja valloitusstrategiat voivat edelleen hyvin, vaikka suurin osa ihmisistä haluaisi vain elää turvassa ja rauhassa. Venäjän hyökkäyssota osoittaa, kuinka epätasa-arvoa ylläpitävät rakenteet purkautuvat äärimmäisessä tilanteessa.
Aseellisissa konflikteissa kärsivät kaikki mutta erityisesti he, jotka ovat muutoinkin haavoittuvimmassa asemassa. Sota lisää seksuaalista väkivaltaa maailmassa, jossa naisten koskemattomuus ei ole muutenkaan turvattu. Se lisää pelkoa ja väkivallan uhkaa LGBTQ-yhteisössä sekä Ukrainassa että pakomaissa, sillä esimerkiksi Unkari ja Puola ovat tunnettuja homovihamielisyydestään – Venäjästä puhumattakaan.
Erityisen turvattomia ovat kotoaan lähteneet ja kotinsa menettäneet mutta myös he, jotka eivät pääse lainkaan pois. Esimerkiksi transihmiset eivät välttämättä pääse pakenemaan rajan yli, sillä passin merkintä ei vastaa heidän sukupuoltaan.
Samalla, kun naiset kärsivät sodan vaikutuksista, ovat he myös olennainen osa ratkaisua. Naisten ottaminen mukaan päätöksentekoon vahvistaisi naisten ja tyttöjen erityistarpeiden huomioimista ja oikeuksien toteutumista. Sama pätee sateenkaariyhteisöön. Jos tasa-arvo ei näy ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, rapauttaa se sitä uusin kriisein ja konfliktein. Ilman kaikkia sukupuolia ei ole kestävää rauhaa.
Kansalaisjärjestöt tekevät sodan uhrien tilannetta näkyväksi. Niissä tehdään tälläkin hetkellä, tässäkin kriisissä, korvaamatonta työtä sodan uhrien auttamiseksi. Ihminen yksin voi kokea toivottomuutta ja neuvottomuutta epäinhimillisten kriisien edessä, mutta kansalaisjärjestöt kokoavat nämä voimat yhteen vastauksiksi, avuksi ja toiminnaksi.
Huolten keskellä kasvaa suuri halu auttaa. Mikäli sinulla on mahdollisuus auttaa sodan uhreja, kannattaa rahaa lahjoittaa vakiintuneille avustustoimijoille. Niillä on valmiit verkostot paikan päällä, ja siten tietoa tarvittavasta avusta ja oikeanlaisen avun perille saapumisesta. Tällaisia toimijoita ovat ainakin Suomen Punainen Risti, Pelastakaa Lapset, Suomen Unicef, UN Women, Plan International, Suomen World Vision, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen pakolaisapu, SOS-lapsikylä ja OutRight International.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Kansan Uutisten Feministipistoja-blogissa 16.3.2022.