Yhdysvallat ja Euroopan unioni neuvottelevat tällä hetkellä TTIP (Transnational Trade and Investment Partnership) nimisestä erittäin kattavasta ja siten vaikutuksiltaan kauaskantoisesta vapaakauppasopimuksesta. Nykyinen hallituksemme ajaa sopimusta täysin palkein ja yrittää uskotella, että sopimuksen positiivisista vaikutuksista vallitsee yhteisymmärrys. Sopimusneuvottelujen tiimoilta järjestetyssä lehdistötilaisuudessa asiasta vastaava Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) esimerkiksi hämmentyi, kun häneltä kysyttiin sopimukseen mahdollisista liittyvistä uhkista. Toivakka vastasi, ettei ole ollenkaan perehtynyt niihin. Tämä on häkellyttävää, sillä sopimukseen mahdollisesti liittyvistä riskeistä on käyty mediassa ja kansalaisyhteiskunnassa kattavaa ja näkyvää keskustelua. Onkin todella vastuutonta hallitukseltamme olla ajamassa sopimusta, jonka riskeihin ja mahdollisiin ongelmiin he eivät ole perehtyneet – tai eivät halua perehtyä.
Sopimuksen vaikutuksista ja siitä, ketä se hyödyttää, ei ole minkäänlaista yhteisymmärrystä. Vaikutuksia selvittäneet ristiriitaiset tutkimustulokset kertovat lähinnä asian monimutkaisuudesta. Esimerkiksi 50 suomalaisen eturivin tutkijan allekirjoittamassa julkilausumassa todetaan:
Erityisesti olemme huolissamme sopimuksen mahdollisista vaikutuksista demokratiaan sekä työntekijöiden oikeuksiin, kuluttajasuojaan ja ympäristönsuojeluun. Näkemyksemme mukaan TTIP:n kautta siirretään Suomen eduskunnalle ja viranomaisille kuuluvaa julkista valtaa Suomen ulkopuolelle, pienelle kansainväliselle juristieliitille. Epäilemme myös, että TTIP:n taloudellisia hyötyjä Suomelle on yliarvioitu…. TTIP-neuvotteluita on Suomessa perusteltu ennen muuta taloudellisilla hyödyillä. Sopimuksen taloudellisen hyötyjen laskeminen uskottavasti on kuitenkin mahdotonta.
Koska sopimuksen vaikutuksista ei ole saatavilla varmaa tutkimustietoa, on erittäin perusteltua, että neuvotteluja käytäisiin korostetun avoimesti. Valitettavasti sopimuksen valmistelu ja neuvottelut on tehty tähän mennessä kansalaisilta salassa. Neuvottelujen läpinäkyvyyttä on kritisoitu monelta eri taholta jo pitkään. Voimakkaasta kritiikistä huolimatta julkiseen keskusteluun tarvittavaa tietoa ei ole vieläkään kokonaan annettu julkisuuteen.
Vaikka yksimielisiä tutkimustuloksia sopimuksen vaikutuksista tai tietoa neuvottelujen sisällöstä ei ole saatavilla, voidaan kuitenkin sopimuksesta todennäköisimmin hyötyviä tahoja määritellä sen perusteella, ketkä sen puolesta eniten rummuttavat. Corporate Europe Observatory on laskenut, että sopimusneuvotteluita varten tehdyistä sidosryhmäkonsultaatioista 92% käytiin liike-elämän lobbareiden kanssa ja loput 8% kansalaisyhteiskunnan edustajien ja muiden yleistä etua ajavien toimijoiden kanssa. Tilanne ei ole muuttunut neuvottelujen aikana. Euroopan Maan ystävien teettämän tutkimuksen mukaan vuosien 2013-2014 aikana käytyjen neuvottelujen aikana liike-elämän etujärjestöjä kuultiin 154 (75%) kertaa, kun taas kansalaisten etuja ajavia tahoja kuultiin vain 19 (13%) kertaa. Nämä luvut eivät itsessään kerro sopimusneuvottelujen sisällöstä, mutta ne antavat osviittaa siitä, kuinka laaja-alaisesti ja vakavasti EU:n kansalaisten tai ympäristömme edut on otettu neuvotteluissa huomioon.
Neuvotteluprosessin läpinäkymättömyys, yksipuolisuus ja sopimusta Suomessa ajavien tahojen välinpitämättömyys sen mahdollisia uhkia ja riskejä kohtaan luo auttamattomasti tilanteen, jossa sopimusta on välttämätöntä vastustaa. On selvä, että kyseiset sopimusneuvottelut eivät täytä edustuksellisen demokratian vaatimuksia. Miksi kukaan täysjärkinen ihminen suostuisi solmimaan itseään velvoittavan sopimuksen ilman, että pääsee osallistumaan sen ehtojen laatimiseen?
No Comments