Kaupunki on yhtä kuin sen ihmiset, sanotaan. Tästä on helppo olla samaa mieltä, varsinkin kun puhutaan Helsingin kaupunkikulttuurista tai tärkeistä palveluista. Ajatus on kuitenkin vaillinainen. Unohdamme helposti, että Helsinki metsineen ja saarineen on monen muunkin eläinlajin koti. Nisäkkäistä esimerkiksi rusakot, oravat, siilit ja ketut ovat tuttuja vastaantulijoita. Elämää on joka puolella: metsäisten alueiden lepakoiden, liito-oravien ja kovakuoriaisten lisäksi meressä asustaa kymmeniä kalalajeja ja siirtolapuutarhat ja palstaviljelmät luovat otollisia elinolosuhteita pölyttäjille. Linnuista yli 150 lintulajia aina huuhkajasta hömötiaiseen pesii kaupungissamme. Yksi lempipaikoistani Helsingissä onkin Viikin–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue, jossa keväiset lintujen soidinmenot ja syksyiset muuttoparvet sykähdyttävät vuodesta toiseen. Jopa merikotkapariskunta on pesinyt siellä onnistuneesti. Näin lähellä kaupunkia pesiminen on koko Euroopan tasolla harvinaista.
Luonnossa elävien eläinten lisäksi kaupungissa elää lukuisia lemmikkejä. Koirat ja kissat ovat monelle rakkaita perheenjäseniä, joita nyt korona-aikana on otettu yhä useampaan kotiin. Toisaalta myös eläinsuojeluongelmat ovat surullisen yleisiä. Kissojen ja koirien hoidon laiminlyönti on eläinsuojeluvalvojille arkipäivää ja myös hevosista tehdään nykyään yhä enemmän ilmoituksia. Omistajan päihteidenkäyttö tai rahan puute voi johtaa lemmikin laiminlyöntiin. Lemmikit ovat kuitenkin aina vastuullamme ja niiden hyvinvoinnista on tärkeä pitää huolta. Erityisesti eläinsuojeluvalvonnan taso tulee varmistaa riittävin resurssein.
Kaiken kaikkiaan täällä asustaa valtava määrä erilaista elämää. Siksi myös eläinten intressi ja hyvinvointi tulee ottaa huomioon kaupungin päätöksenteossa. Vaikka moni asia on eläinsuojeluasioissa Helsingissä hyvin, parannettavaa edelleen riittää. Helsinkiin tarvitaan eläinten hyvinvointiohjelma, jonka avulla voimme ottaa paremmin huomioon erilaisten lajien tarpeita, edistää eläinten hyvinvointia ja oikeuksia sekä lisätä sopuisaa yhteiseloa ihmisten ja muiden lajien välillä. Me ihmiset olemme vähemmistö myös täällä Helsingissä. On silti meidän vastuu pitää hiljaisesta enemmistöstä huolta. Oli kyse sitten koirista tai kaloista.
Julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 25.8.2021.