Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Helsinki on myös eläinten koti

Kaupunki on yhtä kuin sen ihmiset, sanotaan. Tästä on helppo olla samaa mieltä, varsinkin kun puhutaan Helsingin kaupunkikulttuurista tai tärkeistä palveluista. Ajatus on kuitenkin vaillinainen. Unohdamme helposti, että Helsinki metsineen ja saarineen on monen muunkin eläinlajin koti. Nisäkkäistä esimerkiksi rusakot, oravat, siilit ja ketut ovat tuttuja vastaantulijoita. Elämää on joka puolella: metsäisten alueiden lepakoiden, liito-oravien ja kovakuoriaisten lisäksi meressä asustaa kymmeniä kalalajeja ja siirtolapuutarhat ja palstaviljelmät luovat otollisia elinolosuhteita pölyttäjille. Linnuista yli 150 lintulajia aina huuhkajasta hömötiaiseen pesii kaupungissamme. Yksi lempipaikoistani Helsingissä onkin Viikin–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue, jossa keväiset lintujen soidinmenot ja syksyiset muuttoparvet sykähdyttävät vuodesta toiseen. Jopa merikotkapariskunta on pesinyt siellä onnistuneesti. Näin lähellä kaupunkia pesiminen on koko Euroopan tasolla harvinaista.

Luonnossa elävien eläinten lisäksi kaupungissa elää lukuisia lemmikkejä. Koirat ja kissat ovat monelle rakkaita perheenjäseniä, joita nyt korona-aikana on otettu yhä useampaan kotiin. Toisaalta myös eläinsuojeluongelmat ovat surullisen yleisiä. Kissojen ja koirien hoidon laiminlyönti on eläinsuojeluvalvojille arkipäivää ja myös hevosista tehdään nykyään yhä enemmän ilmoituksia. Omistajan päihteidenkäyttö tai rahan puute voi johtaa lemmikin laiminlyöntiin. Lemmikit ovat kuitenkin aina vastuullamme ja niiden hyvinvoinnista on tärkeä pitää huolta. Erityisesti eläinsuojeluvalvonnan taso tulee varmistaa riittävin resurssein.

Kaiken kaikkiaan täällä asustaa valtava määrä erilaista elämää. Siksi myös eläinten intressi ja hyvinvointi tulee ottaa huomioon kaupungin päätöksenteossa. Vaikka moni asia on eläinsuojeluasioissa Helsingissä hyvin, parannettavaa edelleen riittää. Helsinkiin tarvitaan eläinten hyvinvointiohjelma, jonka avulla voimme ottaa paremmin huomioon erilaisten lajien tarpeita, edistää eläinten hyvinvointia ja oikeuksia sekä lisätä sopuisaa yhteiseloa ihmisten ja muiden lajien välillä. Me ihmiset olemme vähemmistö myös täällä Helsingissä. On silti meidän vastuu pitää hiljaisesta enemmistöstä huolta. Oli kyse sitten koirista tai kaloista.

Julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 25.8.2021.

Kuka muistaisi koe-eläimiä?

Koe-eläimet on helppo unohtaa. Voisi kuvitella, että koe-eläimiä käytetään Suomessa nykyään radikaalisti vähemmän kuin ennen. Voisi myös kuvitella, että nisäkkäitä tai lemmikkeinä pidettyjä lajeja ei enää käytetä eläinkokeissa. Mutta miten on? Koe-eläinten tilannetta avaa hyvin tässä kuussa julkaistu Suomen ensimmäinen eläinoikeusraportti sekä aiemmin julkaistu Eläinkokeet Suomessa -kirja.

Eläinkokeiden lopettaminen ei ole vain eläinoikeusliikkeen vaatimus, vaan Suomi on sitoutunut pyrkimykseen päästä eläinkokeista eroon. Koko EU on. Koe-eläinten määrä ei kuitenkaan ole laskenut. Suomessa käytetään eläinkokeisiin vuosittain noin satatuhatta eläintä. Eniten käytetään hiiriä, rottia ja kaloja, mutta myös esimerkiksi koiria, sikoja ja lampaita. Suomen eläinkokeista 60 prosenttia on perustutkimusta, eli siinä ei kehitetä suoraan mitään lääkettä tai hoitoa, vaan pyritään ymmärryksen lisäämiseen.

Eläinkokeet ovat edelleen pakollinen osa lääkkeiden ja rokotteiden tutkimusprosessia, eli mitään lääkettä tai rokotetta ei voi tuoda markkinoille, ellei niitä ole testattu juuri eläinkokeilla. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, etteivät eri eläinlajit ole kopioita toisistaan. Eläinoikeusraportti kuvaa kuinka esimerkiksi MS-tautiin on kehitetty yli tuhat hiirien sairauden parantavaa lääkettä, joista yksikään ei kuitenkaan toimi samaan tautiin ihmisillä.

Eläinkokeiden korvaaminen muilla menetelmillä on mahdollista. Menetelmillä, jotka ovat sekä luotettavampia että sellaisia, jotka eivät vaadi kärsimyksen aiheuttamista eläimille. Jotta tämä toteutuisi, on meillä oltava tiukat vaatimukset edistää näiden eläinkokeettomien menetelmien kehitystä. Tätä voidaan tehdä lainsäädännön lisäksi niin koulutuksen kuin rahoituksenkin tasolla. Tarvitsemme selkeän valtakunnallisen suunnitelman eläinkokeista luopumiselle. Suomi korkean osaamisen maana olisi juuri oikea paikka eläinkokeettoman tutkimuksen edelläkävijäksi!

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 3.4.2021.

Kansanedustaja Mai Kivelä on pukeutunut mustaan mekkoon ja hymyilee.

Tuotantoeläimiä ei ole olemassa

”Onko tämä varmasti totta ja voimassa oleva käytäntö?”. Jäin miettimään kommenttia, jonka luin eläinsuojelukeskuksen sivulta vähän aikaa sitten. Julkaisussa kerrottiin, kuinka turkistarhoilla ketut lopetetaan sähkövirralla, joka kuljetetaan kehon läpi työntämällä metallikapulat eläimen suuhun ja peräaukkoon.

Se, että ketut lopetetaan sähköllä on yleistä tietoa turkistarhaajien ja eläinoikeusaktivistien keskuudessa, mutta yleisessä keskustelussa siitä ei pahemmin puhuta.

Toinen vastaava tilanne tapahtui, kun ison lehden toimittaja kysyi minulta haastattelussa, onko Suomen turkistarhoilla todella vielä verkkopohjia ja kuinka paljon. Tällaiset ovat tietenkin hyviä ja aiheellisia kysymyksiä. Samalla ne kuitenkin muistuttavat siitä, että se, mikä on alalla vallitseva käytäntö, ei ole yleistä tietoa.

Suurin osa meistä ei kohtaa omassa elämässään tuotantoeläinten arkea eikä ole paikalla katsomassa niiden lopetusta. Me emme tiedä siitä, mikä on normaalia.

Ongelma on tätäkin isompi: olemme oppineet, että on olemassa eläinkategoria nimeltä tuotantoeläimet. Näemme ne erilaisina kuin lemmikit tai villieläimet. Ajattelemme, että niiden kuuluu näyttää sellaisilta, minkälaisiksi ne on jalostettu. Ajattelemme, että niiden passiivisuus, apatia tai stereotyyppinen käyttäytyminen on niille normaalia. Ajattelemme jopa niiden biologian toisenlaiseksi.ILMOITUShttps://ba07c8db57379801445aedd70bc6c44e.safeframe.googlesyndication.com/safeframe/1-0-37/html/container.html

Moni uskoo, että lehmät automaattisesti tuottavat maitoa. Lehmät ovat kuitenkin nisäkkäitä siinä missä ihmisetkin ja tuottavat maitoa samalla periaatteella: poikaselleen ja synnytettyään.

Meille voi tulla uutena tietona myös se, että maidontuotannossa emo erotetaan poikasestaan. Riippumatta olosuhteista lehmällä on kuitenkin voimakas tarve huolehtia poikasestaan. Eläintuotannossa eläimen tunteita ja tarpeita, ”eläimyyttä”, ei ole jalostettu pois. Mitään erillisiä tuotantoeläimiä ei oikeasti ole olemassa.

Julkaistu alunperin Kansan Uutisissa 27.2.2021.

Turkistarhauksen alasajolle laadittava kansallinen suunnitelma

Jätin eduskunnalle toimenpidealoitteen suunnitelmallisesta turkistarhauksen alasajosta, jossa ehdotin kansallisen suunnitelman luomista turkistuotannon alasajamiseksi sekä luopumistukijärjestelmää turkistarhauksen lopettavien tarhaajien suojaksi.

Turkistarhauskieltoja asetetaan nyt yhä useammassa Euroopan maassa sen vakavien eläineettisten ongelmien vuoksi. Lisäksi koronapandemia on nostanut jälleen esille, kuinka intensiivinen eläintuotanto on uhka myös ihmisille. Uutiset turkistarhoista koronaviruksen levittäjinä ovat huolestuttavia. 

Aihe on myös hyvin ajankohtainen, sillä sunnuntaina 4.10. vietetään kansainvälistä eläinten päivää.

Aloitteessani kuvaan tarkasti olosuhteita, joissa eläimiä turkistarhoilla Suomessa pidetään. Näissä lajityypillisen käyttäytymisen estävissä olosuhteissa eläinten erilaiset käytöshäiriöt ja terveysongelmat ovat yleisiä. 

Painotan myös alan taloudellisia vaikeuksia. Jo nykyisen, vanhentuneen ja pian korvattavan sääntelyn alaisuudessa turkistarhaus on taloudellisesti kannattamatonta. Talousvaikeudet osoittavat, että turkistarhaaminen on menneisyyden elinkeino. Eläinten olosuhteiden parantaminen tulisi alan mukaan liian kalliiksi, eikä merkittävä osa tarhoista onnistu tälläkään hetkellä noudattamaan nykyistä lainsäädäntöä eläinten hoito-olosuhteista.

Kansainväliseen kehitykseen peilaten Suomi näyttäytyy takapajuisena ja eläinten oikeuksia polkevana yhteiskuntana.

Vasemmistoliitto vastustaa turkistarhausta ja tähtää yhteiskuntaan, jossa turkistarhaus on kielletty. Ehdotankin aloitteessani luopumisjärjestelmän luomista, jolloin turkistarhauksen alasajolle laaditaan siirtymisaika ja siirtymää toiseen elinkeinoon tuetaan. Turkistarhaajien luopumistukea voitaisiin rahoittaa EU:lta neuvotellusta elpymisvälineestä tai maatalouskirjekuoresta.

Meidän on ryhdyttävä toimiin kansallisen suunnitelman ja tarvittavien lainsäädäntömuutosten laatimiseksi. Turkistarhaus on julmaa ja epäeettistä bisnestä eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. On aika vauhdittaa reilua siirtymää kohti eläineettisesti ja ekologisesti kestäviä elinkeinoja.

Toimenpidealoitteeni kokonaisuudessaan luettavissa kuvan alla.

Mai Kivelä, Lammassaari, Helsinki

Toimenpidealoite

Kansallisesta suunnitelmasta turkistuotannon alasajamiseksi ja luopumistukijärjestelmän luomisesta turkistarhauksen lopettaville tarhaajille

Eduskunnalle

Turkistarhauksesta luopuminen on tullut jälleen ajankohtaiseksi vaatimukseksi myös Suomessa. Turkistarhaus on kokonaan kielletty yhä useammassa Euroopan maassa sen vakavien eläineettisten ongelmien vuoksi. Lisäksi koronakriisi on osoittanut, kuinka intensiivinen eläintuotanto on uhka myös ihmisille.

Suomessa kasvatettavista turkiseläinlajeista yleisimmät ovat naali, kettu, minkki ja supikoira. Turkiseläimet eivät kesyynny, ja niillä on villieläinten käyttäytymistarpeet: kettu pyrkii kaivamaan ja minkki uimaan. Turkistarhoilla eläimet kasvatetaan varjotaloissa, joissa ne elävät koko elämänsä verkkopohjaisissa häkeissä lähes täysin ilman virikkeitä. Vuodesta 2011 lähtien häkkien tilat ovat olleet lakisääteisesti 0,8 neliömetriä ketuille ja supikoirille ja 0,25 neliömetriä minkeille. Käytöshäiriöt, pakkoliikkeet, itsensä ja häkkitoverinsa vahingoittaminen ovat yleisiä virikkeettömässä häkissä elävälle turkiseläimelle. Myös terveysongelmat ovat yleisiä.

Turkisalan taloudelliset vaikeudet jo nykyisenkin, vanhentuneen ja pian korvattavan sääntelyn alaisuudessa osoittavat, että turkistarhaaminen on menneisyyden elinkeino. Turkistarhaaminen ei ole nykyiselläänkään kannattavaa, ja koronakriisin vuoksi ala on entistä pahemmissa vaikeuksissa. Turkisalalta kuuluu myös säännöllisesti, että pienienkin eläinten hyvinvointia kohentavien uusien määräysten noudattaminen kävisi liian kalliiksi. Tarhoilla on myös vaikeuksia noudattaa jo nykyistä lainsäädäntöä, sillä vuosittain merkittävä osa tarhoista saa huomautuksia Ruokaviraston valvomissa eläinsuojelutarkastuksissa.

Uutiset turkistarhoista koronaviruksen levittäjinä antoivat jälleen uuden syyn nostaa turkistarhauskielto pöydälle. Esimerkiksi Hollannissa jopa 50 tarhalla on todettu koronatapauksia. Tapausten myötä Hollannin parlamentti kannattaa turkistarhauksen kiellon toimeenpanon siirtymäajan lyhentämistä siten, että tarhat on suljettava tämän vuoden aikana. Tuoreimpana päätöksenä Puolan parlamentin alahuone hyväksyi uudessa eläinoikeuslaissaan turkistarhauskiellon vuoden siirtymäajalla. Kansainväliseen kehitykseen peilaten Suomi näyttäytyy takapajuisena ja eläinten oikeuksia polkevana yhteiskuntana.

Vasemmistoliitto vastustaa turkistarhausta ja tähtää yhteiskuntaan, jossa turkistarhaus on kielletty. Turkistarhaajille on luotava luopumisjärjestelmä, jolloin turkistarhauksesta voidaan luopua siirtymäajan jälkeen. Tarhojen sukupolvenvaihdoksista on luovuttava tukemalla siirtymistä toiseen elinkeinoon.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimiin kansallisen suunnitelman ja tarvittavien lainsäädäntömuutosten laatimiseksi turkistuotannon alasajamiseksi. Lisäksi ehdotamme, että Suomi osoittaa EU:lta neuvotellusta elpymisvälineestä tai maatalouskirjekuoresta turkistarhaajille luopumistukea, ja vauhdittaa sillä tavoin reilua siirtymää kohti eläineettisesti ja ekologisesti kestäviä elinkeinoja.

Helsingissä 28.09.2020

Mai Kivelä

Turkistarhauskiellon aika on nyt

Koronan myötä turkistarhauskielto on jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan. Ihmisten lisäksi koronavirus on levinnyt myös turkistarhoilla minkkien keskuudessa. Asiantuntijoiden mukaan on todennäköistä, että koronavirus on tarttunut myös minkeistä ihmiseen.

Uutiset turkistarhoista koronaviruksen levittäjinä antavat jälleen uuden syyn nostaa turkistarhauskielto pöydälle. Esimerkiksi Hollannissa jopa 11 tarhalla on todettu koronatapauksia eläimillä. Tapauksien myötä Hollannin parlamentti kannattaa turkistarhauksien kiellon toimeenpanon siirtymäajan lyhentämistä siten, että tarhat on suljettava tämän vuoden aikana. 

Ennen kaikkea on muistettava, että turkistarhaus on epäeettistä ja julmaa bisnestä elävien olentojen hyvinvoinnin kustannuksella.

Hollannin lisäksi turkistarhausalaa ajetaan alas ympäri maailmaa. Norjan parlamentti päätti tarhauskiellosta viime vuonna ja Bosniassa viimeinen turkistarha sulki ovensa kesällä. Kansainvälisen paineen lisäksi alan kannatus Suomessa on laskussa. Selvityksen mukaan jopa 74 % suomalaisista vastustaa nykymuotoista turkistarhausta.

Vasemmistoliitto on jo pitkään nostanut esiin turkistarhauden epäeettisyyden. Puolueen tavoitteena on edistää eläinten oikeuksia muun muassa ajamalla turkistarhaus hallitusti alas luopumisjärjestelmän avulla. Tänään maanantaina 24.8.2020 yhteinen rintama turkistarhausta vastaan laajeni, kun myös SDP päätti puoluekokouksessaan ajaa turkistarhauksen lopettamista Suomessa ja Euroopan unionin alueella. Täten viidestä hallituspuolueesta nyt kolme haluaa lakkauttaa turkistarhauksen.

Koronatartunnat osoittavat, että intensiivinen eläintuotanto on eläinten oikeuksien polkemisen lisäksi uhka myös ihmisille. Iloitsen SDP:n päätöksestä, ja oletan sen näkyvän hallituksen tulevissa linjauksissa. Suomen on korkea aika alkaa kansainvälisen esimerkin mukaisesti edistää turkistarhauksen kieltämistä niin ihmisten kuin eläinten hyvinvoinnin nimissä.