Puhe 11.1.2023 eduskunnan täysistunnossa
Eläimet tarvitsevat perustuslain suojaa oikeuksiensa toteutumiseksi. Eläinten laajamittainen hyväksikäyttö on yksi aikamme vakavimpia ongelmia. Eläimet ovat tuntevia ja tietoisia yksilöitä, joilla on tarpeita ja joille siten kuuluu oikeuksia, jotka ovat eläimelle relevantteja.
Minun tavoitteeni on, että eläinten oikeudet tunnustetaan yhteiskunnassamme ja eläinten hyväksikäyttö kyseenalaistetaan. Valitettavasti lainsäädäntömme on nykyisellään pahasti epäonnistunut eläinten hyvinvoinnin ja eläinten oikeuksien turvaamisessa. Tämän lakialoitteen perimmäisenä tavoitteena onkin, että eläinten asema yhteiskunnassamme aidosti paranisi.
Lain tulisi suojella kaikkia yksilöitä mielivaltaiselta kohtelulta. Jos me otamme lähtökohdaksi sen, että väkivaltaa heikompaa kohtaan on väärin, ja että juuri lainsäädäntö on väline suojella yksilöitä hyväksikäytöltä, niin ei ole mitään perustetta rajata tätä suojelua vain ihmisiin. Jo nykylakimme tunnistaa sen, että eläimiä tulee kohdella hyvin, ja eläimille kuuluu oikeus hyvään elämään. Olemme vain pahasti epäonnistuneet tämän turvaamisessa lain tasolla.
Yleisellä tasolla eläinten aseman parantaminen ja eläinten tehotuotannon kyseenalaistaminen edistää empaattista ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa, joka on myös ihmisten etu. Tänä ekologisen kriisin aikakautena se on itse asiassa myös ehto meidän oman turvallisen tulevaisuutemme takaamiselle.
Lakialoitteeni perustuu Suomen eläinoikeusjuristit ry:n laatimaan esitykseen eläinten perusoikeuksien kirjaamiseksi Suomen perustuslakiin, ja haluan kiittää järjestöä tärkeästä työstä eläinten aseman parantamisessa ja lainsäädännön epäkohtien esiin nostamisessa.
Miksi ehdotus perustuslain muuttamista, miksei tavanomainen lainsäädäntö riitä? Perustuslaki turvaa ihmisen perusoikeudet, sama olisi taattava myös muille eläimille. Perustuslaki turvaa ihmisille oikeuden muun muassa elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, mutta muunlajisten oikeuksia ei mainita käytännössä lainkaan.
Lainsäädäntömme perustuu elämän suojelemiseen, mutta vain jos kyseessä on ihminen. Lainsäädännön pitäisi aidosti tavoitella myös eläimen elämän suojelemista. Vähintään lainsäädännön kautta pitäisi punnita eläimen oikeutta elää, suhteessa eläimen elämään kohdistuvaan hyväksikäyttöön, eli ihmisen intressiin käyttää eläintä omiin tarkoituksiinsa.
On aivan normaali asia oikeusjärjestelmässämme, että eri tavoitteita ja oikeuksia punnitaan. Meidän tulisi punnita, että milloin ja missä tilanteissa ihmisen intressi esimerkiksi tappaa eläin on hyväksyttävissä suhteessa eläimen oikeuteen elää. Meidän tulisi punnita onko tappaminen välttämätöntä.
Kun kyse on ihmis- ja perusoikeuksista tunnistamme sen, että joskus eri oikeudet ovat vastakkain tai joskus oikeuksia pitää rajoittaa. Silloin joudumme tekemään punnintaa ja arvioimaan esimerkiksi sitä kumpi oikeus painaa enemmän, tai onko oikeuksien rajoittamiselle edellytyksiä. Tästä korona-aika on ajankohtainen esimerkki. Tätä myös oikeuslaitokset tekevät.
Tällainen oikeuspunninta on siis jo nyt aivan normaalia, kun kyse on ihmisistä. Nyt meidän olisi jo korkea aika ottaa eläinten oikeudet mukaan tähän punnintaan. Koska Suomen perustuslaki on säädösten hierarkiassa ylimpänä, olisi muutoksella positiivisia vaikutuksia myös muuhun lainsäädäntöön.
Näen tärkeänä kirjata eläinten perusoikeudet perustuslakiin myös sen takia, että eduskunnassa nyt käsittelyssä oleva uusi eläinten hyvinvointilaki ei valitettavasti vastaa isoon osaan eläinten hyvinvointiin liittyvistä ongelmista. Ei voida puhua hyvinvointilaista, jos todellisuudessa suurin osa tämän maan eläimistä kärsii ihmisen mielivaltaisesta kohtelusta. Ei voida puhua hyvinvoinnista, jos suurinta osaa eläimistä kohdellaan biomassana, hyödykkeenä, jonka suurin arvo on välinearvo ihmisen taloudellisessa toiminnassa.
Eläimillä kuitenkin on itseisarvo. Arvo, joka on riippumaton ihmisestä. Vaikka ihminen kohtelisi eläintä kuin esinettä, ei eläin sellaiseksi muutu. Siksi ainoa vaihtoehto on muuttaa tapaa, jolla kohtelemme eläimiä. Ja tähän muutokseen me tarvitsemme lainsäädäntöä, joka aidosti turvaa eläinten aseman. Lainsäädäntöä, joka aidosti vaikuttaa siihen mitä mahdollisuuksia ihmisillä on hyväksikäyttää eläimiä.
Itse ajattelen, että meidän tulisi myös käydä vakava keskustelu siitä, minkälaisessa mittakaavassa eläinten käyttö esimerkiksi ruoantuotannossa on edes ihmisen intressien näkökulmasta tarpeellista, saati välttämätöntä. Ei ole kenellekään meistä enää uusi tieto, että nykyinen valtavan mittakaavan teollinen eläinten tehotuotanto on monin tavoin vakava riski myös ihmisen terveydelle. Eläintuotanto kiihdyttää aikamme vakavimpia ympäristöongelmia ilmastokriisistä luontokatoon, ja siten uhkaa myös ihmisen turvallisuutta ja mahdollisuuksia elää kestävästi.
Siksi haluan korostaa, että se, että me muutamme lainsäädäntöä eläinten kannalta paremmaksi, on myös ihmisten etu. Itse uskon vahvasti, että on täysin mahdollista rakentaa yhteiskuntaa, joka on hyvä ja turvallinen ihmisille, mutta myös muunlajisille eläimille. Yhteiskuntaa, joka on inhimillisempi ja turvallisempi.
Olen ollut vuosikausia mukana eläinoikeustoiminnassa, ja on myös selvää, että eläinten aseman parantaminen ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii sitoutumista vuosikymmeniksi.
Eläinten perusoikeuksista keskustellaan eduskunnassa nyt ensimmäistä kertaa. Eläinten perusoikeuksien kirjaaminen perustuslakiin on pitkän aikavälin tavoite, ja olen tyytyväinen siihen, että keskustelu on nyt myös täällä eduskunnassa avattu.