Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä on jättänyt kirjallisen kysymyksen koskien lihasikojen oloja. Kysymyksessä Kivelä tiedustelee esimerkiksi, kuinka epäkohdat sikojen oloissa voivat jatkua vuodesta toiseen, ja kuinka sikojen olojen ja hyvinvointikorvausten käytön valvontaa aiotaan parantaa.
– Oikeutta eläimille ry:n sikaloissa kuvaama materiaali kertoo, että lihasikojen elinolosuhteet eivät mahdollista elämisen arvoista elämää. Kuvista myös selviää, että esimerkiksi sikojen vammoja ja sairauksia ei ole hoidettu asianmukaisesti, toteaa Kivelä.
Ensimmäiset sikaloista salaa kuvatut kuvat levisivät 15 vuotta sitten, jolloin ongelmat myös tulivat laajempaan tietoon. Valtio ohjaa sikatilallisia huolehtimaan eläinten paremmasta hyvinvoinnista esimerkiksi maataloustuilla.
– Tänäkin vuonna eläinten hyvinvointikorvauksia on sikojen olojen parantamiseksi maksettu satojatuhansia euroja, mutta jälleen nämä kuvat kertovat, että edes nykyisen eläinsuojelulain vähimmäisvaatimuksia hyvästä hoidosta ja kohtelusta ei noudateta. Vähimmäisvaatimuksen tulisi olla, että veronmaksajien rahojen käyttö aidosti parantaa sikojen hyvinvointia, huokaa Kivelä.
– Sikaloiden olosuhteet ovat kammottavat, ja silti monen suomalaisen joulupöydän “kruunu” on yhä edelleen kinkku. On hyvin todennäköistä, että juhlapöydästä löytyvä kinkku on sikana elänyt hyvin onnettoman elämän. Onneksi vaihtoehtona on viettää eläinystävällistä joulua ja valita joulupöytään kasvipohjaisia juhlaruokia, kiteyttää Kivelä.
Alla kysymys kokonaisuudessaan:
Kirjallinen kysymys sikojen hyvinvoinnista
Eduskunnan puhemiehelle
Oikeutta eläimille ry on julkaissut joulukuussa järkyttäviä kuvia ja videoita useilta sikatiloilta Suomessa. Materiaali kertoo, että tehotuotettujen lihasikojen elämä on stressaavaa ja monin tavoin kivuliasta. Eläinten vammoja ja sairauksia ei olla hoidettu asianmukaisesti sen lisäksi, että elinolosuhteet itsessään eivät mahdollista elämisen arvoista elämää.
Samaan aikaan sikojen olojen parantamiseen on tänäkin vuonna annettu eläinten hyvinvointikorvauksina merkittäviä summia veronmaksajien rahaa. Tämä ei kuitenkaan näy käytännössä: edes voimassa olevan eläinsuojelulain vähimmäisvaatimuksia eläinten asianmukaisesta hoidosta ja hyvästä kohtelusta ei kuvien perusteella noudateta, vaikka niistä erikseen maataloustuissa maksetaan.
Vielä surullisemman asiasta tekee se, että vastaavia kuvia on julkaistu vuosien varrella useista sikaloista, eikä mitään parannusta tilanteeseen näytä tapahtuneen. Lisäksi juuri näiden hyvinvointikorvausta saavien tilojen tulisi olla erityisen hyviä takaamaan eläinten hyvinvointi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei suomalaista sikaa voi kutsua eettisesti tuotetuksi, ja suomalaisten joulupöydän kinkku on elänyt todennäköisesti sikana onnettoman elämän. Aidosti eettisesti kestävä valinta onkin siirtyä kasvipohjaiseen ruoantuotantoon.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten näiden eläinten hyvinvointiongelmiin aiotaan puuttua, kun edes uusi eläinten hyvinvointilaki ei suoraan velvoita parantamaan lihasikojen elinoloja?
Miten on mahdollista, että tällaista voi tapahtua vuodesta toiseen, ja osoittaako tämä, että vapaaehtoiset keinot eivät ole riittäviä turvaamaan eläinten hyvinvointia?
Miten varmistetaan, että eläinten hyvinvointikorvauksiin käytetty raha todella parantaa eläinten hyvinvointia, ja miten sikojen olojen ja hyvinvointikorvausten käytön valvontaa aiotaan parantaa?
Helsingissä 22.12.2022
Mai Kivelä, vasemmistoliitto