Marinin hallituksen keskeisiä ilmastopoliittisia innovaatioita oli teollisuuden vähähiilitiekarttatyö. Eri teollisuudenalat ja elinkeinoelämä kokonaisuudessaan saatiin sitoutumaan Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen. Tiekartat on tarkoitus päivittää tällä hallituskaudella. Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä peräänkuuluttaa kirjallisessa kysymyksessään tiekarttojen edellyttämän puumäärän sovittamista yhteen sekä kestävän käytön rajoihin.
- Tiekartat perustuvat sille, että fossiilista energiaa korvataan puulla, ja että puuta on käytettävissä teollisuuden tarpeisiin 140 miljoonaa kuutiota. Tiekarttojen tarkoitus on siis ilmastotyö. Ilmaston kannalta Suomessa on hakattavissa vuodessa 55-65 miljoonaa kuutiota vuodessa ilman, että hakkuut syövät hiilinielumme. Luvut eivät siis täsmää, laskee Kivelä.
Kyseessä on Suomen ilmastotyötä muutenkin haittaava, ratkaisematon megaluokan ongelma. Koska Suomen hiilineutraaliustavoite nojaa vahvaan hiilinieluun, ja samaan aikaan osa päästövähennystoimista ovat tuota nielua pienentäviä, lopputuloksena on se, että Suomen nettovaikutus ilmastoon on edelleen yhtä negatiivinen kuin vuonna 1990. Tämä siitä huolimatta, että päästöjä on todella laskettu yli kolmanneksella.
- Ongelma pitää ratkaista niin, että ei oleteta meillä olevan käytettävissä loputtomasti puuta, vaan että hiilinielun säilyttäminen ja kasvattaminen asettaa puunkäytölle reunaehdot. Valtioneuvoston tulisikin koordinoida teollisuuden kanssa kullekin paljon puuta tarvitsevalle sektorille ohjeellinen puuraaka-aineosuus, Kivelä ehdottaa.
****
Kirjallinen kysymys
Vähähiilitiekarttojen päivittämisestä kotimaisen puun riittävyyden näkökulmasta
Eduskunnan puhemiehelle
Marinin hallituksen keskeisiä ilmastopoliittisia innovaatioita oli teollisuuden vähähiilitiekarttatyö. Eri teollisuudenalat ja elinkeinoelämä kokonaisuudessaan saatiin sitoutumaan Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen.
Tiekarttojen yhteensovittamisessa jäi vielä työtä seuraavalle hallitukselle, sillä keskeinen teollisuudenalojen keino vähentää päästöjä on lisätä puun käyttöä. Tutkimusyksikkö BIOS:in mukaan tiekarttojen toteuttaminen vaatisi yhteensä vuosittain 140 miljoonaa kuutiota puuta. Puuntuotannollinen maksimihakkuutaso on tällä hetkellä noin 80 miljoonan kuution luokkaa, mutta trendi on laskeva. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen ja luontokadon pysäyttäminen edellyttää 55-65 miljoonan hakkuukuution vuositasoa. Tämä on yli puolet vähemmän kuin mitä tiekarttojen toteuttaminen vaatisi. Yhtälö ei siis täsmää.
Kyseessä on sama, vielä suomalaisessa yhteiskunnassa ratkaisematon ongelma kuin mihin Suomen hiilineutraalius muutoinkin törmää. Maankäyttösektorin hiiltä ei osata ottaa huomioon niin, että kokonaisuus olisi ilmastohyödyllinen. Vaikka Suomen päästöt ovat vähentyneet yli kolmanneksella vuodesta 1990 lähtien, Suomen vaikutus ilmastoon on edelleen yhtä haitallinen kuin tuolloin. Tämä johtuu siitä, että päästöjä on vähennetty korvaamalla fossiilisia polttoaineita puulla. Puun ylenmääräinen käyttäminen taas väistämättä pienentää hiilinielua, ja tätä ei pääse laskennassa pakoon.
Orpon hallitus on luvannut päivittää teollisuuden vähähiilitiekartat tällä kaudella. Keskeisimpiä kysymyksiä Suomen hiilinielupolitiikan kannalta olisi suorittaa koordinointia valtiohallintopuolelta, ja selvittää sekä allokoida rajallisesta kotimaisesta puuresurssista teollisuudenaloille realistiset osuudet. Tuontipuun varaan ei voi rakentaa Suomen hiilineutraaliutta. Kyseessä on oma ongelmamme, ja toisaalta omat metsämme.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitänasianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten aiotte varmistaa, että kotimainen puu riittää ja sen käyttö on kestävällä tasolla teollisuuden tiekarttojen vähähiilipoluilla?
Miten aiotte koordinoida työn niin, että Suomen hiilineutraaliustavoitteen on mahdollista toteutua?
