Mai Kivelä

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aktivisti

Lihan tuputtaminen lapsille on lasten edun vastaista

Helsinkiläiset lapset syövät liikaa lihaa. Tutkimuksen mukaan päiväkoti-ikäisten lihan- ja maidonkulutus on viisinkertainen siihen nähden, mikä olisi terveyden ja maapallon kantokyvyn kannalta suositeltavaa. Tämä ei ole oikein lapsia kohtaan. Kasvissyönnin terveysvaikutuksista ollaan usein huolissaan, vaikka jokapäiväisellä lihansyönnillä on huono vaikutus lasten terveyteen ja kestävien ruokatottumusten muodostumiseen.

Helsingillä on tässä iso rooli. Esimerkiksi Palvelukeskus Helsinki on mukana sadassa tuhannessa ruokahetkessä päivittäin. Helsinkiläiset syövät päiväkodeissa, kouluissa, henkilöstöruokaloissa ja palvelukeskuksissa. Muuttamalla kaupungin ruokatarjonnan kasvispainotteiseksi voimme tukea terveitä elintapoja, edistää kestävää ruokakulttuuria sekä torjua ilmastokriisiä ja luontokatoa. Kriisejä, joiden kanssa erityisesti lapset joutuvat elämään.

Asiantuntijat ovat yksiselitteisesti sitä mieltä, että kasvisruokaa tulisi lisätä kouluissa ja päiväkodeissa. Työ kestävämmän ruoan puolesta onkin Helsingissä käynnissä. Tarvitsemme kuitenkin lisää tavoitteellisuutta, kasvisruokaa suosivia päätöksiä ja ennen kaikkea ravitsevaa ja maistuvaa kasvisruokaa tarjolle kaikkialle. Kaupungin ruokavalinnoilla on myös vahva kasvattava rooli. Se, mitä lapset tottuvat syömään päiväkodeissa ja kouluissa edistää kestävien ruokatottumusten omaksumista myös kotona. Tähän kaikilla lapsilla tulee olla oikeus.

Myös joukkoruokailua ohjaavat ruokasuositukset päivittyvät. Ruoan ympäristövaikutukset tullaan entisestään huomioimaan ensi vuonna päivittyvissä pohjoismaisissa suosituksissa. Kasvisruokakeskustelussa ei olekaan enää kyse yksittäisistä kasvisruokapäivistä, vaan kasvisruoan suosio ja tarjonta ovat jo pysyvä osa arkeamme. Lihankulutus on laskenut jo kaksi vuotta. Suomessa ruokatutkijat puhuvat ohimenevän trendin sijaan pysyvästä ruokakulttuurin muutoksesta.

Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus kestävään ruokavalioon, joka huomioi ihmisten terveyden, eläinten oikeudet ja planeetan asettamat reunaehdot. Kasvisruoka on tulevaisuuden normi. On tärkeää, että Helsinki ohjaa ja tukee tätä positiivista kehitystä.

Kolumni on julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 18.12.2021.

Tie kulttuurialan ahdingosta parempaan

Tiesitkö, että kulttuuriharrastuksella on todettu olevan yhteys pidempään elinikään? Kulttuuri lisää meidän hyvinvointiamme kokonaisvaltaisesti. On tärkeää, että helsinkiläisillä on mahdollisuus nauttia monipuolisesta kulttuuritarjonnasta.

Poliittisilla päätöksillä voimme varmistaa, että kaupunkilaiset pääsevät kokemaan kulttuuria aina graffititaiteesta oopperaan sekä vauvojen muskarista senioriteatteriin.

Korona-aika on koetellut kulttuurialaa kovaa. Ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi voimassa on ollut jo yli vuoden ajan erilaisia rajoituksia, jotka ovat käytännössä ajaneet kulttuuritapahtumat alas. Alalla on löydetty erilaisia virtuaalisia keinoja ylläpitää toimintaa jossain määrin, mutta nämä eivät yksinään toimi ratkaisuna kulttuurin ahdingolle. Kulttuurin puutteesta kärsimme toki me kaikki, mutta aivan erityisesti pulassa ovat olleet kulttuurialan työntekijät.

Kulttuurialan suora taloudellinen tukeminen on osoittautunut haastavaksi. Moninaisten työsuhdemuotojen keskellä erilaisten tukipakettien ulkopuolelle on jäänyt aivan liikaa väliinputoajia. Siksi onkin hyvin tärkeää, että nyt hallitus päätti kattavasta 230 miljoonan euron kulttuurin ja taiteen tukipaketista, jonka jakoperusteissa huomioidaan aiempaa paremmin työnteon erilaiset muodot.

Tarkoituksena on tukea laajasti eri taiteen ja kulttuurin sektoreita. Helpotusta saisivat esimerkiksi freelancerit, teatterit ja festivaalit.

Myös Helsingissä olemme tukeneet kulttuurialaa erityisavustuksin paikallisesti miljoonilla. Lisäksi päätimme viime valtuuston kokouksessa jakaa jokaiselle kaupungin työntekijälle 200 euron liikunta- ja kulttuurisetelin. Edun saa kaupungin kaikki 37 000 työntekijää. Yhteensä liikkeellä on siis ensi kuusta alkaen jopa 7,6 miljoonaa euroa liikunta- ja kulttuuripalveluiden käyttöön. Näiden seteleiden käyttö lisää työntekijöiden hyvinvointia ja elvyttää kulttuurialaa.

Mikään tukipaketti tai kulttuurisetelinippu ei kuitenkaan yksinään korvaa sitä, että alan ammattilaiset pääsisivät tekemään työtään. Ja tämän toteutumiseen voimme vaikuttaa me kaikki. Jaksetaan vielä hetki, jotta pian pääsemme takaisin kulttuurintäyteiseen elämään.

Julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 8.5.2021.

Korona levittää epätasa-arvoa – naistenpäivänäkin

Naistenpäivä on tänä vuonna erilainen. Elämme poikkeustilaa, jossa pandemian vastatoimet ovat menneet yhteiskunnan muiden haasteiden edelle. Ymmärrettävästi näin, koska on kyse ihmisten henkeä välittömästi uhkaavasta sairaudesta. Mutta tämä todellisuus on tarkoittanut, että tasa-arvotyössä on globaalisti menty taaksepäin, vaikka vuoden 2020 piti olla Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman juhlavuosi. Koronan sosioekonomiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Monet jo saavutetut edut naisten työssäkäynnin, taloudellisen tasa-arvon, tasaisemmin jaettujen kotitöiden ja lastenhoidon osalta sekä naisiin kohdistuvan väkivallan osalta ovat ottaneet takapakkia. 

Myös lähisuhdevälkivalta on lisääntynyt korona-aikana Suomessa ja globaalisti. Samat toimet, jotka pelastavat henkiä ja ovat välttämättömiä varmistamaan terveydenhuollon kantokyvyn, ovat entisestään lisänneet haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ahdinkoa. Jos väkivaltaa kokeva onkin yhtäkkiä jumissa kotona väkivallan tekijän kanssa, eikä hänellä enää olekaan samoja syitä, joita käyttää kotoa poistumista selittämään hädän koittaessa, voi yhdistelmä olla kohtalokas tai usein ainakin hyvin julma. Tästä ovat saaneet osansa myös lapset. Avuntarvitsijoilla, varsinkin riskiryhmäläisillä, voi myös olla aito huoli tartunnansaamisesta. Joillekin puhelinpalveluista on tullut yhä tärkeämpiä, mutta toisaalta esimerkiksi väkivallan kokijan voi olla vaikea löytää hetkeä edes soittaa apua, jos on väkivallan tekijän kanssa alinomaa. 

Lähisuhdeväkivallan lisäksi mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Globaalisti on näyttöä useista eri tutkimuksista, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet erityisesti naisilla. Syyt ovat moninaiset, mutta erityisesti naisille kertyvällä hoivavastuulla nähdään olevan vaikutusta: kun lapset ovat karanteenissa kolmatta kertaa tai etäopetuksessa, äidit pääsääntöisesti hoitavat heitä samalla, kun hoitavat myös työnsä. Myös lisääntynyt lähisuhdeväkivalta voi vaikuttaa naisten mielenterveyteen.

Poikkeustilanteessa palvelujen tarve korostuu. Jo ennen pandemiaa palvelut lähisuhdeväkivaltaa kokeville tai mielenterveysongelmien kanssa eläville olivat riittämättömiä. Avopalveluiden tarvetta Helsingissä täyttävät pitkälti järjestöt, eikä turvakotiverkosto ole tarpeeksi laaja. Lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja palveluihin ohjaamiseen tulisi panostaa huomattavasti kaupungin palveluissa. Esimerkiksi oman ja lähipiirini kokemusten perusteella lähisuhdeväkivaltaa ei seulota neuvoloissa, vaikka THL on tähän ohjeistanut. Helsingin kaupungin tulee pikaisesti hoitaa väkivallan ehkäisytyön koordinaattorin työ kuntoon.

Tänä naistenpäivänä meidän täytyy muistaa, että työ tasa-arvoisemman maailman ja tasa-arvoisemman Helsingin puolesta pitää jatkua joka päivä, myös pandemian jälkeen, mutta jo tänään. Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemistä on jatkettava, eikä vaikeassa asemassa olevia ihmisiä saa jättää yksin, ei myöskään välttämättömien pandemiatoimien vuoksi.

Koronakriisissä ei pidä leikata

Olen saanut valtavan määrän viestejä ihmisiltä, jotka ovat järkyttyneitä kotihoidontuen Helsinki-lisän aiotusta poistamisesta yli 1-vuotiailta. Päätös liittyy Helsingin ensi vuoden rahojen käyttöön, josta kaupunginvaltuusto vuosittain päättää. Ensi vuoden budjetti on erityisen tärkeä, koska siinä osaltaan linjataan miten käynnissä olevaan poikkeukselliseen yhteiskunnalliseen kriisiin Helsingissä vastataan.

Päätös ensi vuoden rahankäytöstä on päätös siitä miten kriisin negatiivisia vaikutuksia estetään tai vaihtoehtoisesti syvennetään. Tällä kertaa budjettisovun solmivat puolueet, jotka päättivät kokoomuksen johdolla, että Helsinki-lisä poistetaan yli yksivuotiailta ja että erityisesti kasvatuksen ja koulutuksen puolelta leikataan. Vaikka budjettiin sisältyi myös hyviä päätöksiä, emme vasemmistoliiton valtuustoryhmässä voineet hyväksyä näitä leikkauksia, emmekä siksi voineet olla mukana budjettisovussa.

Itse olen peräänkuuluttanut sitä, että valtuuston enemmistön voisi muodostaa myös punavihrein voimin, kuten valtakunnan tasolla. Valtuustossa on enemmistö, joka olisi halutessaan voinut estää leikkaukset. Valitettavasti SDP ja vihreät eivät tätä mahdollisuutta halunneet käyttää, vaan valitsivat leikkaukset sisältävän budjetin kokoomuksen kanssa.

Minusta on kohtuutonta, että näin pahan kriisin aikana valitaan tietoisesti tehdä heikennyksiä, jotka kohdistuvat erityisesti lapsiin ja perheisiin. Helsingillä olisi ollut varaa jättää leikkaukset tekemättä: käyttötalouden puolella lisäykset olisivat mahtuneet budjetin ylijäämään. Se olisi tarkoittanut, etteivät kaupungin asukkaat, erityisesti sen pienimmät asukkaat, joudu kärsimään kriisitilanteesta yhtään enempää poliitikkojen päätösten takia.

Erityisen huonolta päätös leikkauksista tuntuu tilanteessa, jossa valtakunnan tasolla hallitus on tukenut massiivisesti kuntia, jotta leikkauksilta voitaisiin välttyä. Tämä on ollut hallitukselta selkeä arvovalinta. Arvovalinta sen suhteen, että kriisissä tulee pitää huolta ennen kaikkea ihmisistä, ja tietoisesti pyrkiä estämään koronan negatiiviset sosiaaliset vaikutukset. Nyt Helsingissä valitettavasti valittiin toisin, vaikka mikään pakko ei olisi ollut leikata.

Julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 5.12.2020

Vähemmän jätettä kierrätystä lisäämällä ja helpottamalla

Valtava määrä banaaninkuoria, pizzalaatikoita ja säilykepurkkeja päätyy joka vuosi kierrättämättömänä jäteasemille. Jätettä, joka olisi helposti kierrätettävissä. Me helsinkiläiset tuotamme vuosittain noin 600 kiloa jätettä jokaista asukasta kohti. Tästä jätemäärästä vain noin puolet kierrätetään. Suurin osa jätteestä voidaan hyödyntää energiana, mutta on selvää, että kiertoon menevän jätteen osuutta on nostettava.

Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen estäminen edellyttävät laajoja rakenteellisia muutoksia. Kertakäyttökulttuurista on siirryttävä kiertotalouteen. Tämä konkretisoituu arjessamme. On tarkasteltava käyttämiemme tuotteiden koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia. Miten tuote on tuotettu? Kuinka kauan sitä käytetään? Ja lopulta: mitä sille tapahtuu, kun se on käytetty loppuun? EU on asettanut sitovaksi yhdyskuntajätteen kierrätysastetavoitteeksi 55 % vuoteen 2025 mennessä. HSY on astetta kunnianhimoisempi ja tavoittelee 60 % kierrätysastetta samassa aikataulussa. Osa kaupunkilaisista palauttaa panttipullot, kierrättää sanomalehdet ja hävittää vanhan matkapuhelimen asianmukaisesti. Tämä ei kuitenkaan enää vastaa nykypäivän tarvetta. Astetta ahkerammalla lajittelulla (muovi, lasi, pienmetalli, biojäte, kartonki) omaa ympäristöjalanjälkeään voi pudottaa merkittävästi.

Kierrätysasteen nostamiseksi tarvitaan asukkaiden kierrättämishalun lisäksi myös kaupungilta lisää toimia, jotta kierrättäminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Esimerkiksi Helsingin ainoat jätteiden lajitteluasemat, eli Sortti-asemat, sijaitsevat tällä hetkellä Konalassa ja Kivikossa. Sortti-asemilla voi kierrättää niitäkin jätteitä, joita oman kotitalon lajittelupisteestä ei kerätä. Autottoman kantakaupungissa asuvan matka Kivikkoon isojen tavaroiden kanssa on kuitenkin kaukana vaivattomasta. Kaupungin olisikin edistettävä niin kutsutun ”City-Sortin” perustamista kantakaupunkiin. Näin yhä useamman kierrätys olisi taas hieman vaivattomampaa ja kierrätystavoite lähempänä saavuttamista. Myös tiedotusta kierrätyksestä on lisättävä. Kestävässä kaupungissa tehokkaan jätteiden kierrätyksen tulee olla normi!

Julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 2.9.2020